Suokukon serenadit













Vanhoja rituaaleja ja aitoa askeettisuutta

Koillis-Portugalin Trás-os-Montesissa maanviljelijät sinnittelevät EU-tukien varassa ja vanhat kelttiläisiä muistuttavat riitit ovat vielä voimissaan.

Trás-os-Montesin suurimpiin kaupunkeihin, Vila Realiin, Chavesiin, Miranda do Douroon ja Bragançaan pääsee kätevästi moottoritie IP 4/ E82:a pitkin. Linja-autot ja junat kulkevat suhteellisen mukavin väliajoin. Omaksi välilaskupaikakseni tässä karussa maakunnassa valitsen Bragançan, yhden pohjoisen suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeista.

Miranda do Douroon voisi mennä katsomaan Pauliteiros-nimisiä keppitanssijoita paikalliseen juhla-aikaan, Santa Bárbaran juhlan (Festa de Santa Bárbara) aikaan elokuun kolmannella viikolla. Puuvillakiltteihin, mustiin hattuihin ja värikkäisiin shaaleihin pukeutuneet miehet tanssivat keskenään rytmikästä tanssia, joka vaikuttaa hieman kelttiläiseltä miekkatanssilta.

Caretos do Podenco on toinen Trás-os-Montesille tyypillinen juhla, jossa naamioihin ja sokeriruo´osta valmistettuun vaateparteen pukeutuneet miehet yrittävät saavuttaa kylän naisten huomion. Joulun aikaan vietetään sitten Poikasten juhlaa (Festa do Rapazes), jolloin kaikki yli 16-vuotiaat naamioidut naimattomat pojat voivat vikitellä nuoria tyttöjä.

Ensisilmäyksellä meno Bragançan kaduilla on jäyhää. Pohjois-Portugalissa ei koe samanlaisia vapautumisen hetkiä kuin aurinkoa ja rantoja palvovassa Algarvessa. Pohjoisessa kaupungissa ei harrasteta myöskään kaupunkisuunnittelua. Vanhan sekaan on surutta ripoteltu uusia, ei mitään arkkitehtonisen luomisinnon suursaavutuksia. Onneksi eri aikakaudet on erotettu suunnilleen toisistaan.

Vanha kaupunki sijaitsee linnanmuurien sisäpuolella. Suuruuden ajoista muistuttaa vuonna 1187 Sancho I:n rakennuttama linna, jonka valloitti asuinsijakseen Bragançaan oman dynastiansa perustanut Juhana I.

Bragançan herttuakunnan majapaikkana toiminut linna onkin ainoita syitä vierailla Bragançassa. Huoneissa on esillä hyvin säilynyt valikoima kuninkaallisia huonekaluja ja muuta asumiseen liittyvää tarpeistoa. Myös massiivinen puolustustorni toimi suvun asuinpaikkana. 1800-1900-luvuilla siellä sijaitsi varuskunta.

Katedraalin aukion vieressä virtaa Rio Fervença, kunnianosoitus itäisestä Trás-os-Montesista Douroon virtaavalle Rio Saborille. Katedraalin luota lähtee kaksi tietä, toinen linnalle ja toinen Espanjan puolelle.

Tuimaniskaiset karhut kadunkulmissa

Graniitista tehdyt karhut (berrão) kadunkulmissa ovat Pohjois-Portugalin erikoisuuksia. Niistä vanhimmat ovat yli 2000 vuotta vanhoja, toiset 100-200-luvuilta eKr. Joidenkin mukaan kyse on hedelmällisyyden tai vaurauden symboleista, toisten mielestä karhut vartioivat hautoja tai ovat lahjoja rauta-aikaisille jumalille, tahi niiden kuvia. Kivikarhuja löytyy Bragançan lisäksi Miranda do Douron ja Chavesin museoista sekä Espanjasta Zamoran alueelta.

Bragança sijaitsee aivan Montesinhon luonnonpuisto liepeillä. Paikalliseen floraan ja faunaan tutustuminen ei kuitenkaan hirveästi kiinnosta. Arvelen sen muistuttavan karua kasvualustaansa.

São Bartolomeun luostarin lähellä sijaitsevalta näköalapaikalta avautuu upeat panoraamanäkymät yli koko vanhan kaupungin. Auringon laskeutuessa autiolla tiellä yksin kulkeminen ei kuitenkaan vaikuta viisaalta ratkaisulta, ainakaan Bragançassa, jossa ohikulkijat eivät suoraan sanottuna näytä maailman luottamusta herättävimmiltä henkilöiltä.

Bragançan-yöni vietän paikallisessa nuorisomajassa yksin kuuden hengen huoneessa. Nyt ei ole turistiaika. Intiimiyttä piisaa, mutta viereisellä suolla koko yön serenadejaan pitävä outo lintulaji huolehtii siitä etten varmasti saa unen päästä kiinni.

Comments

Timbuktun Dee said…
Upeita matkapätkiä Portugalista kuten kuvatkin...
dahl said…
Kuvat eivät tässä olleet omia, aiemmin kylläkin.

Mainos! Mainos! Huhtikuussa ilmestyy Portugali-kirjani Avaimelta - kannattaa hankkia, ei mikään perinteinen toteutus, on matkakertomusta, tietoa, kulttuurihistoriaa, runoa samassa paketissa. Ja kuvia.

Terveiset Timbuktuun. Toiv. koirat ja isännät voivat hyvin.

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan

Surullisen hahmon ritari