Sairaalalaivassa










Luulen olevani yksin kello 6.35 aamulla Bragan linja-autoasemalla, mutta ei. Pääovesta pyrhältää resuisiin vaatteisiin pukeutunut mies, jolla on ruokkoamaton olemus ja joka ei ole selvästikään käynyt suihkussa muutamaan päivään. Hän pyytää kolikkoa, euroa, koska sen verran maksaa kahvi. Kaivan taskusta 50 senttisen, ja hän jatkaa anelua: kahvi maksaa euron. Enempää minulla ei kuitenkaan ole. Kerjäläinen ravaa portaat alas alakerran kahvilaan, jossa hän istuu hetken päästä siemailemassa kahvia siirtotyöläisten kanssa. 50 senttiä on järjestynyt ehkä omasta takaa.

Bragan linja-autoasema täyttyy aamuisin afrikkalaisista (laittomista) siirtotyöläisistä, jotka kenties asuvat Bragassa ja odottavat linja-autoyhteyksiä ympäristön kyliin, joissa työskentelevät. Bragan linja-autoaseman myyjistä suuri osa on luultavasti laittomia siirtolaisia, jotka hankkivat elantoaan kauppaamalla muovisia leluja, pelejä, sateenvarjoja, kaikenlaista käyttötavaraa halvalla.

Aamuyön pimeydessä linja-auton reittiä valaisevat vain muutamat palamaan jääneet jouluvalot tien varrella. Muuten on pimeää, kosteaa ja sumuista. Auto täyttyy pikku hiljaa pienistä koululaisista, jotka ovat matkalla kouluun. Heidän pölinänsä täyttää auton. Parin tunnin matkan jälkeen linja-auto on perillä upouudessa, lasisessa terminaalissa, joka on sanalla sanoen pramea. Ilmeisesti kaupunki on vakavarainen ja haluaa sen myös selkeästi kaupunkikuvassaan osoittaa.

Lonely Planetin huono kartta harhauttaa satamaan asti, mutta ei hätiä mitiä, siellä on merenkävijöiden sairaalalaivana toiminut Gil Eannes, jossa voi nyt vierailla. Laiva rakennettiin 1927, merille se lähti 1955. 26.3.1955 Notícias de Portugal-päivälehdessä julkaistiin juttu Gil Eannesin merillelähdöstä sairaalalaivana.

Hytit, konehuone, ohjaushuone, kaikki ovat nähtävissä. Ohjaamo on vieläkin kuin suoraan purjehdusvalmis: ruori, tutka, morsetuslaite, tuulen nopeuden mittari, radiopuhelin ja kaikki muut tarvittavat laitteet ovat esillä. Kapteenin, miehistön ja potilaiden hytit ovat myös moitteettomassa kunnossa, aivan kuin laivalta ei olisi kukaan koskaan poistunutkaan.

Ensimmäinen portugalilainen sairaalalaiva Carvalho Araújo vihittiin käyttöön vuonna 1923. Gil Eannes rakennettiin neljä vuotta myöhemmin, mutta sairaalalaivana se lähti merille vasta 1955.

Gil Eannes toimi ensisijaisesti sairaalalaivana, mutta kuljetti myös esim. postia ja oli jäänsärkijä, joka toimitti laivoille ruokavarastot, verkot ja polttoaineen. 1963 siitä tehtiin myös matkustaja-alus ja sillä tehtiin diplomaattimatkojakin Brasiliaan. Kymmenen vuotta myöhemmin Gil Eannesilla tehtiin viimeinen turskankalastusmatka ja myös viimeinen diplomaattimatka Brasilian presidentin José Hermano Saraívan vastaanotolle. 1975 alus oli palvellut 18 kuukauden ajan kaupallisena rahtialuksena, joka kuljetti turskaa Norjan ja Lissabonin väliä. Samana vuonna se lähti sairaala-alukseksi Angolaan. Sitten olivat vuorossa kauppamatkat Norjaan, Kanadaan, Etelä-Afrikkaan, Kameruniin, Espanjaan ja Uuteen Englantiin.

1984 aluksen toiminta loppui ja se vietiin Lissaboniin. Kansalaisten ja instituutioiden painostuksen ansiosta Gil Eannes saatiin siirrettyä neljä vuotta myöhemmin kotikaupunkiinsa Vianaan museolaivaksi.

Itse sairaala on aivan aluksen alakerrassa, vähän pelottavankin näköisine vastaanottoineen ja laitteineen. Leikkaushuoneessa on kaksi sänkyä odottamassa uhrejaan. Nukutuslaite mittareineen ei ole ihan yhtä pelottava kuin yläkerran mustanpuhuva röntgen, jonka varjoa lankeaa huoneeseen astuvan ylle ja lääkärin tuima vastaanottohuone, joka muistuttaa hiukan kuulustelijan ja kuulusteltavan kohtaamista. Potilaat ovat odottaneet säyseästi vuoroaan ulkopuolella pehmeillä vastaanottohuonetta kiertävillä nahkasohvilla.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan