Taiteilijoiden ja opiskelijoiden Coimbra









Romantiikkaa yllin kyllin

Coimbran vanhassa yliopistokaupungissa elävät kädekkäin yliopistoperinteet ja romantiikka.

Coimbran linja-autoasemalla – linja-autoasemilla yleensäkin, erityisesti Pohjois-Portugalissa – Portugalin sosiaaliset ongelmat näkyvät mikrokoossa. Aasialainen, ehkä intialainen, nainen iskeytyy kimppuun heti kun laskeudun linja-autosta. Kun hänen maanittelunsa ei auta, hän laittaa asialle kaksi pientä, hellyttävää poikaansa. Pojat eivät ole koulussa, he ansaitsevat vanhemmilleen rahaa kerjäämällä. Koko perhe on luultavasti saapunut Portugaliin laittomina pakolaisina.

Pojilla ei ole onnea minun kanssani. He etsivät uusia asiakkaita tulijoiden ja lähtijöiden joukosta. Vanhemmat mummot ovat seuraavia uhreja.

-Ei minulla ole rahaa. Miksi ette ole koulussa, teidän pitäisi olla koulussa, toteaa yksi heistä silittäen pienemmän pojan päälakea.

Pojat katsovat vanhaa naista anovasti ja jatkavat yksinkertaisen lauseen toistamista: ”Uma moeda, se-faz favor.” Mitään muuta kommenttia heidän suustaan ei tule, ehkä koulussa olisi tosiaan kannattanut käydä. Mummot pitävät pintansa, eikä kolikoita tipu, joten pojat siirtyvät etsimään parempia uhreja. Niitä riittää, koska busseja tulee ja lähtee aiankin viidentoista minuutin välein. Jätän tämän pienen maailman – näihin maailmoihin törmää ainakin suuremmissa kaupungeissa – oman onnensa nojaan ja vedän matkalaukkuni Coimbran keskustaan, joka on onneksi siedettävän lyhyen matkan päässä.

Suuntaan askeleeni halpaan pensionaattiin, minnekä muualle, kylmään huoneeseen, jonka seinän takana on koko yön meluava nainen. Hän poistuu välillä huoneestaan hoitamaan asioitaan ja palaa sinne takaisin parin tunnin päästä. Pensão Lorvanensen omistaja on sitä ennen käynyt ovella muistuttamassa häntä maksamattomista laskuista. Nainen asuu ilmeisesti pysyvästi täällä.

Mielikuvitukseni laukkaa eteenpäin hirmuista vauhtia: sieluni silmin näen hänet vetoja vetävänä narkomaanina tai ilotyttönä, jolla on myös viehtymystä päihteisiin. Naisen lievästi nariseva ääni on omiaan kiihottamaan mielikuviani rappiolla olevasta keski-ikäisestä portugalilaisesta naisesta.

Seuraavana aamuna vaihdan heti aamusta majapaikkaani vieressä sijaitsevaan, samanhintaiseen, mutta rauhallisempaan ja suurikokoisempaan Residencial Victóriaan, jonka omistaja puhuu portugalia espanjalaisella korostuksella ja on kovin ystävällinen. Täällä tunnen oloni tervetulleeksi toisin kuin toisessa pensionaatissa.

Lähden kiertämään Coimbran vanhaa keskustaa, joka ei ole iso jalan haltuunotettavaksi.

Aktivismin perinteet

Coimbrassa otetaan aktiivisesti kantaa, eikä se jää näkymättä. Yliopiston lähellä sijaitsevien rakennusten seiniin on kirjoitettu iskulauseita abortin puolesta ja vastaan (enimmäkseen puolesta), mutta mielipiteitä ilmaistaan myös yliopiston kuukausimaksuista, Bushista, ja vaikka mistä.

Poliittisella ja sosiaalisella aktivismilla on Portugalissa pitkät perinteet, luonnollisesti ahtaasta yhteiskunnallisesta ilmapiiristäkin johtuen. Coimbrassa myös yliopistoperinteet ovat poikkeuksellisen kovassa kurssissa. Toukokuun ensimmäisenä torstaina opiskelijat pukeutuvat täysmustiin pitkiin kaapuihin ja niiden yli kulkeviin nauhoihin ja asettuvat ryhmäkuvaan yliopiston pääaukion portaille. Nämä ovat valmistumistaan Queima das Fitas –juhlaa viettäviä opiskelijoita.

Yliopiston vaikuttavin näky on kolmesta huoneesta ja lukemattomista ikivanhoista niteistä koostuva Joaninan kirjasto, mutta myös rehtorin kanslia, São Miguelin kappelin urut ja valmistuneiden sali (Sala dos Capelos) ovat näkemisen arvoisia. Kirjasto oli Juhana V:n lahja yliopistolle 1700-luvulla.

Yliopistolta löytyy kulttuurisia aarteita 1500-luvulta 1700-luvulle. Valmistuneiden salissa valmistuneet saavat diplominsa. Pyhän Miguelin kappelissa pidetään nykyisin hääseremonioitakin. Juhana V:n 1700-luvun alussa lahjoittama kolme isoa huonetta käsittävä Joaninan kirjasto on vaikuttava näky lattiasta kattoon ulottuvine täysine kirjahyllyineen, jotka on koristeltu kullalla, norsunluulla ja jakarandalla. Hyllyihin mahtuu 300000 kirjaa.

Vierailu ei ole ilmaista: lippu kaikkiin kohteisiin maksaa seitsemisen euroa. Myös erillisten lippujen osto on mahdollista. Yliopisto tiedostaa tilojensa arvokkuuden myös vierailijoiden silmissä. Halvalla ei tännekään enää pääse.

Yliopiston perusti vuonna 1290 hallitsija Dinis, jonka kunniaksi on pystytetty patsas keskelle pääaukiota. Coimbraan yliopisto siirrettiin vasta 1537, sitä ennen se seilasi Lissabonin ja Coimbran väliä.

Yliopisto ja yleinen ilmapiiri ovat houkutelleet Coimbraan kautta aikojen taiteilijoita. Coimbran-ystäviin kuului myös José Afonso, joka opiskeli Coimbran yliopistossa ja asui yliopiston päärakennuksen tuntumilla, vanhan katedraalin lähellä. Muistona tästä ajasta on vanhaa tuomiokirkkoa vastapäätä sijaitsevan talon julkisivuun kiinnitetty kaakeli, jossa on Afonson kuva ja teksti, että laulaja asui aikoinaan tässä talossa.

Kirjailijoiden paratiisi

Coimbra on inspiroinut myös kirjailijoita, erityisesti runoilijoita. Ohitan maurilaistyylisen Arco da Almedinan ja nousen Quebra Costan portaita ylöspäin. Tarinan mukaan kirjailija Almeida Garrett vaati niiden rakentamista 1800-luvulla.

Vasemmalle jää Antónion torni (Torre de Anto). Vaaleanruskean pienen tornin ikkunasta keskikaupungille on katsonut runoilija António Nobre (1867-1900), joka asui siinä suuren osan lyhyestä elämästään. Pariisissa oikeustiedettä ja valtiotieteitä opiskellut Nobre kuoli tuberkuloosiin. Hän jäi kirjallisuudenhistoriaan modernismia enteilleellä Só-kokoelmallaan (1892).

Ohitan vielä 1500-luvulla rakennetun Sub Ripasin palatsin, vanhan tuomiokirkon aukion ja saavun uudelle tuomiokirkolle. Keskusta on pähkinänkuoressa tässä. Koko pientä keskustaa ympäröivät yliopiston rakennukset, matemaattis-luonnontieteellinen, lääketieteellinen, farmasian tiedekunnat. Oikeustieteelle on varattu parhaimmat tilat yliopiston keskusaukion ympärillä.

Vanhan maurilaisen holvikaaren Arco da Almedinan alta kääntyy tie pienelle tornille, jossa sijaitsevassa pienessä museossa kuulee lisää Coimbran puolustusjärjestelmästä. Ystävällinen lipunmyyjä oli käynyt kaksi kertaa Suomessa ja kertoi sen olevan maa, jossa hän voisi asuakin.

Coimbra on niitä portugalilaisia kaupunkeja, joissa kasvitieteellisessä puutarhassa piipahtaminen kuuluu rituaaleihin. Onko lordi Byronkin olisi käyskennellyt palmunlehvien keskellä? Harmi, että suurin osa kasvitieteellisestä puutarhasta on yleisöltä suljettu. Tosin ovet aukeavat, kun eri päivinä järjestetään teemakohtaisia opastuksia puutarhaan. Puutarha houkuttaa puoleensa myös opiskelijoita, jotka istuvat kivipenkillä palmunlehvien alla nauttimassa romaanista tai runoista. Jotkut kirjoittavat omia runojaan inspiroivassa ympäristössä. Coimbran vetovoima taiteilijoiden silmissä ei ole ihme: täällä on aktiivista kaupunkikulttuuria, mutta myös tuiki tärkeää luonnon rauhaa.

Rio Mondego-joen toisella rannalla on Diniksen vaimon Isabelin 1330 perustama Convento de Santa-Clara-a-Velha, jonne aikoinaan sijoitettiin hallitsija Pedron murhatun rakastajattaren Inês de Castron jäännökset. Sieltä ne jatkoivat matkaa Alcobaçan luostariin. Paikalla ovat nyt ainoastaan Isabelin maalliset ylijäämät.

Tarinan mukaan Ines tapettiin Quinta da Lagrimaksella, kyynelelten tilalla. Nyt paikasta on tehty luksustason hotelli, mutta Fonte dos Amoresilla voi edelleen vierailla pienestä hinnasta. Satun rakastavien lähteelle päivänä, jolloin paikka on suljettu, eli tieni vie toiseen aukiolevista lounasravintoloista. Tietämättäni valitsevan meritursasta, eikä imukuppien nieleminen ole maailman miellyttävin puuha. Kastike on aivan liian suolaista eli punaviiniäkin kuluu. Talon viini on vahva-aromista, kyllä sillä yhden tursaan maku suusta haihtuu. Tämä on perheravintola, taas kerran, ja tarjoilusta huolehtii perheen hiukan jälkeenjäänyt tytär. Hiukan on

Coimbran keskustan kapeilla kujilla aistii myös tuulahduksen kansainvälistä tunnelmaa. Aivan Lissabonin tasolle Coimbra ei pääse kansainvälisyyden määrässä, mutta kiitettävän paljon värikkyyttä näkyy aktiivisen opiskelijakaupungin kaduilla. Kaikissa Portugalin kaupungeissa Lissabonissa pohjoiseen tilanne ei ole näin ruusuinen.

Coimbra kuuluu silti välipysäkkeihin. Se ei ole kaupunki, jonne haluaisin jäädä viikoiksi, mutta sellaisia ei toisaalta ole muuallakaan Portugalissa.

Comments

Mão Branca said…
Hi, Rita.
I see your name in Portugal's poetry reunion tham I came here.
Sorry if my english is very bad.
I am a brazilian guy who likes poetry and write your own words.

I try to read your blog but you language are so crazy to me. Hehehe.

Well, kisses from a friend.
dahl said…
Bom, podemos então falar em portugûes.

Sim, eu vou participar em reunião de poetas no Maio em Coimbra. E tu támbem? Es poeta ti mesmo? Vai ser a primeira vez em Coimbra para mim, com tantos grandes nomes & poetas eu sinto uma pequenina poetista.

Finlandês é uma lingua louca, com 16 casos.
dahl said…
Eu escrevo de Portugal por razões naturáis: estou a escrever um livro de viagem sobre Portugal que sairá no Abril e chama-se Tuhansien portaiden lumo - kulttuurikierroksia Portugalissa.
Jouni Tossavainen said…
Tervehdys etelään! Täällä vaan ollaan pöljiä ja pilkitään. Kts. vaikka:
www.jounitossavainen.blogspot.com
dahl said…
Moi Jouni, joo tiedän jo, olet mun linkkilistan viimeisiä uusia lisäyksiä.

Etelästä olen valitettavasti palannut jo, viimeisiä viedään Portugali-kirjan kanssa, kuten tuossa totesin, portugaliksi. Taisi tulla noinkin vähään tekstiin jo virheitä. No niistähän juuri oppii. Toivon mukaan.
dahl said…
This comment has been removed by the author.
dahl said…
Mão, posso perguntar - unicamente por curiosidade pessoal - se tiver festivais/encontros de poesia em Brasil? Onde, quando e como poderia obter mais informacão deles? Toda a ajuda será apreciada! (Quem sabe, se eu algum dia chegaria ao terra do Brasil para propagar o evangelho da minha poesia exótica finlandesa...)

E obrigado pela sua visita no meu blog. É sempre agradável de ter visitantes fora do seu proprio país, e poetas especialmente, naturalmente. Os circulos literários são demasiado pequenos, é muito mais facil de respir fora destes cirlulos, no ar livre, com as pessoas que têm mentalidades mais abertas...

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan