Kirjailija olosuhteiden pakosta




Kirjailija olosuhteiden pakosta

José Saramagosta tuli kirjailija olosuhteiden pakosta. Elettiin neilikkavallankumouksen jälkimainingeissa, Saramago oli juuri saanut potkut Diário de Noticiaksen varajohtajan virasta.

Saramago oli ehtinyt hoitaa varajohtajan virkaa hoitaa huhtikuusta lokakuuhun 1975. Sotilaallis-demokraattinen hallinto potkaisi hänet pellolle. Uusia työnsaantimahdollisuuksia ei ollut näköpiirissä. Kokopäiväinen ura kirjailijana alkoi näyttää enemmän kuin mahdolliselta: todennäköiseltä.

-Aloin omistautua kirjoittamiselle täydellisesti vasta 58-vuotiaana. Maalauksen ja kalligrafian käsikirja, ilmestyi vuonna 1977.

Sen jälkeen kirjoja alkoi tulla tasaiseen tahtiin: 1978 lyhytarinoiden kokoelma Quasi Object, 1979 näytelmät ja Mitä teen tällä kirjalla. 1980-luku ja 1990-luku olivat romaanien aikaa. Päivävalon näkivät tuolloin muun muassa O Ano do Morte de Ricardo Reis (Ricardo Reisin kuolinvuosi, 1984) ja Fransiscus Assisilaisen toinen elämä (1987). Vuonna 1986 Saramago tapasi El País –lehden toimittajan Pilar del Ríon, jonka kanssa hän avioitui kaksi vuotta myöhemmin.

Saramago kouluttautui alun perin mekaanikoksi, koska hänellä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia muuhun. Mekaanikkona hän ei ehtinyt työskennellä kuitenkaan kuin parin vuoden ajan autokorjaamossa. Hän vietti iltansa kirjastossa lukien ja opiskellen itsekseen kirjallisuutta. Vuonna 1944 hän meni naimisiin ja aloitti työt virkamiehenä sosiaali- ja terveysministeriössä. Vaimo Iida Reis työskenteli konekirjoittajana Portugalin rautatielaitoksen palveluksessa. Ainoa tytär Violante syntyi 1947, samana vuonna kun Saramago julkaisi esikoisromaaninsa Terra do Pecado (1947). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyi runokokoelma Poemas Possíveis.

Valaistuksenomainen hetki

Saramago ei tiedä, mistä ideat hänen kirjoihinsa tulevat.

-Kyse on valaistuksenomaisesta hetkestä, jolloin ideat vain yhtäkkiä syntyvät aivoissa.

Esimerkiksi idea Saramagon romaaniin Kertomus sokeudesta tuli ravintolassa, kun Saramagon mieleen tuli ajatus, olemmeko sokeita kaikki. Surukseen hän huomasi, että näin oli, ja alkoi kirjoittaa aiheesta romaania.

Kirjailijaksi ei voi Saramagon mielessä opiskella. Elämä opettaa.

-Kaikki kirjailijat ovat itseoppineita: kirjailijuus ei ole ura.

Portugalin kansaan Saramago ei ole koskaan katkaissut siteitään, vaikka hän päättikin muuttaa vuonna 1991 Lanzarotelle Portugalin tuolloisen hallituksen päätettyä olla lähettämättä hänen Evankeliumi Jeesuksen Kristuksen mukaan -romaaniaan ehdolle EU:n kirjallisuuspalkinnon saajaksi, koska romaanin katsottiin loukkaavan katolilaisuutta.

Uusin kirja As Pequenas Memórias (Pieniä muistoja, 2006) on omaelämäkerrallinen kertomus onnellisen tuntuisesta lapsuudesta Ribatejon Azinhaga-nimisessä kylässä. Lapsuus kuluu pelloilla oliivipuiden katveessa ja paahtavassa auringonpaisteessa: aivan kuin kirjailijan sielun maisemaksi olisi periytynyt tämä onnellinen, levollinen, aavojen peltojen maisema, jossa turha melu ei riko maiseman rauhaa.

Saramago on monessa yhteydessä luonnehtinut itseään kommunistiksi, ateistiksi ja pessimistiksi.

-Kuinka joku voi sanoa, että elämme iloisessa maailmassa? Jos emme elä onnellisessa maailmassa, meidän ei ole syytä olla optimisteja: pessimismi on ainoa vaihtoehto. Optimisti on tyytyväinen maailmaan, jossa elämme; vain pessimistit voivat muuttaa maailmaa paremmaksi.

Uskonnon nimissä on Saramagon mielestä saatu aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.

-Uskonnot ovat aina suvaitsemattomia, eivätkä ne ole lähentäneet ihmisiä toisiinsa. Jos Jumala on olemassa, hän on vain yksi: miksi esimerkiksi kristityillä ja muslimeilla olisi oma Jumala?

Demokratiakin on Saramagon mielestä menettänyt merkityksensä, koska se mahdollistaa vain edustajien vaihtamisen joka neljäs vuosi, ei todellisia muutoksia politiikassa tai taloudessa. Maailmaa hallitsevat ylikansalliset yhtiöt, Maailman valuuttapankki ja kansainväliset instituutiot.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari