Jättikävystä päähän







Pysähtyneisyys on huipussaan pikkuriikkisessa, vain kahdensadan asukkaan korkealla kukkulalla sijaitsevassa kylässä, Marvãossa, joka suorastaan uinuu. Kylä on kuuluisin linnastaan, josta avautuvat upeat näkymät Portugaliin ja Espanjaan asti.

Astelen parinsadan asukkaan Marvãon kapeita, mukulakivisiä katuja tarkoituksenani löytää yösija. Kylän vähät ihmiset keskittyvät ilmeisesti lähinnä itsensä majoittamiseen, koska mitään en löydä. Taivallettuani useampia kertoja samoja kujia saavun pelourinhon ja pienen suihkulähteen lähelle. Iäkäs paikallinen rouva havaitsee repustani, kasseistani ja ihonväristäni, etten ole paikallisia, ja kysyy, mitä etsin. Kerron hakevani majapaikkaa vähintään yhdeksi yöksi. Ystävällinen nainen kehottaa kävelemään kylän pohjoispuolelle tietyn talon eteen. Hän pyytää palaamaan takaisin, jos mitään ei järjesty. Rauhoittelen häntä, kyllä aina jotain löytyy. Kadulle en kyllä joudu. Sympaattista huolenpitoa kuitenkin: tällaiseen ei törmää meikäläisillä leveysasteilla, siksi pelkästään sekin lämmittää yksinäistä matkalaista ja luo tunteen siitä, että välillemme syntyy yhteys ainakin hetkeksi, kuin tähdenlento ilmaantuisi yksinäiselle yötaivaalle valaisten sen hetken ajan kokonaan.

Pian seison tavallisen asuintalon edessä. Oven avaava nainen ohjaa minut yläkertaan imelin pastellivärein sisustettuun huoneeseen. Kysyn hintaa vuorokaudelta: kaksikymmentä viisi euroa, liian paljon. Kiitän naista, joka olisi alentamassa tarjousta. Pakko täältä on edullisempikin paikka löytyä.

Kapeiden kujien lomasta löydän ravintolan, jonka yhteydessä majataloa. Pian olen huoneessa, jonka ikkunasta avautuvat aavat näkymät kohti kumpuilevia vuoria ja peltoja, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin. Tämä on rauhan maisemaa – tämä on sieluni maisemaa. Voisin imeä loputtomiin sisääni tätä avaraa, aukotonta näkymää, avoimen sielun taulua, mutta välillä on levättävä ja annettava unen painaa silmät kevyesti kiinni.

Enemmän kuin kokemusten loputonta tulvaa etsin matkaltani juuri tätä sielun maisemaa. Sen voi kohdata missä tahansa, mutta todennäköisemmin Marvãon kaltaisessa autiossa kylässä kuin suurissa kaupungeissa. Yksinäisyydestä, hiljaisuudesta ja luonnon läheisyydestä on minun maisemani tehty. Mutta välillä se haluaa paeta suureen kaupunkiin, meteliin. Ja silloin alkaa taas kaipaus siihen, mikä silloin on poissa: hiljaisuuteen, rauhaan. Matkustaminen ei ole helppoa, eikä varsinkaan oman sielunmaiseman kohtaaminen.

Pahaenteisiä äännähdyksiä

Aloitan varhaisella aamiaisella ja kävelyreitin suunnittelulla. Marvão sijaitsee yhdellä neljästä vuorenhuipusta, jotka kulkevat luonnonpuisto São Mameden luonnonpuiston (Parque Natural da Serra de São Mamede) läpi. Frian, Castelo de Viden ja São Mameden kylät ovat kolmella muulla huipulla.

Luontopolulla törmään paikalliseen floraan ja faunaan, päähän putoaviin jättimäisiin pinjan käpyihin ja havumetsästä kuuluviin pahaenteisiin äännähdyksiin. Vietän koko päivän kävellen ihanassa auringonpaisteessa keskellä maaseutua. Välittömät maalaismiehet tervehtivät portugaliksi. Antiikkinen olo valtaa mielen raunioiden keskellä. Kävelen vanhan roomalaisen sillan jäännöksille asti, pienen kylän läpi. Tällaista ei ole Suomessa. Hiljaisuus on rikkumaton. Vain työtä tekevien viinin- ja maanviljelijöiden äänet rikkovat sen hetkeksi.

Voiton hiljaisuudesta vie kuitenkin Marvãon linna, jonka holveissa ovat aikoinaan lentäneet varmaan lepakotkin. Entinen vankityrmä ja sinne vievä käytävä surisevat hyönteisistä, niiden vartio ei anna myöten: tyrmät näkee oviaukolta vain oviaukolta, hyönteisten armada täyttäisi kaikki ruumiinaukot jos niille päin yrittäisi edes tunkeutua. Linnanmuureja ja –torneja pitkin käveleminen saa ajatukset vuosisatoja ajassa taaksepäin. Marvãon pensionaattien omistajatkin ymmärtävät linnan vetovoiman päälle. Huoneiden hinnat ovat korkeat, enkä voi jäädä kuluttamaan pientä matkakassaa loppuun. On jatkettava tuntemattomaan pohjoiseen.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan