Haukka leikkii kyyhkysellä

14. Haukka leikkii kyyhkysellä

Haukka leikkii kyyhkysellä ja kyyhkynen iloitsee

tietämättä leikkivänsä kuoleman kanssa. Kun haukka

matkustaa Ibaraan, tuulet työntävät sitä eteenpäin ja

haukka ajattelee että hyvä, olenpa nopeammin perillä.

Jos haukka ei halua hajottaa laumaansa, taivaalla on

tarpeeksi tilaa vaikka kuinka monelle linnulle ilman

riitoja. Haukkojen päällikkö saa kiinni vilkkaimmatkin

kanat, mutta säästääkö se ne kuolemalta? ”Se tapahtui

minulle aiemminkin”, sanoi vanha kana jonka selässä

olivat haukan kynnet: eläin joka katsoo sinne ja tänne

metsässä, joutuu pian metsästäjän saaliiksi, eikä

saalistajankaan rooli ole helppo, koska sammakon

pyydystänyt kissa saa itselleen sen silmät ja nenän.

200 koirankaan omistajat eivät kuitenkaan saa koskaan

kiinni norsua. Koira ymmärtää painua makuulle

nähdessään tiikerin: saalistajankin täytyy olla kääntänyt

tämän päivän kalenterinlehti ollakseen menestyksekäs

saalistaja tai jänis jää nappaamatta. Mutta vuohet ne

vasta eläimiä ovat. Vuohi haluaa tulla puolisonsa

kaltaiseksi ja kasvattaa siksi parran; pukki sanoo

äitinsä synnyttäneen hänet ja olevansa siksi hänen

aviomiehensä. Ja miten kohtelee vuohta sen omistaja:

tullessaan sairaaksi uhraa eläimensä, parantuessaan

uhraa myös ja näin jatkuu vuohen ja sen omistajan

välinen kiertokulku loputtomiin, koska tietyt suhteet

ovat syntymässä muodostuneet. Vuohi kuitenkin

katsoo teurastajaansa kuin sen ei olisi koskaan

pitänyt olla olemassa. Luoja ei muistanut sammakkoakaan

jolla olisi pitänyt olla siivet. Sen sijaan että se

makeuttaisi keiton, se levittääkin käsivartensa ja

jalkansa ja sukeltaa keittoon: tämä on sammakon

luonne, mutta silti kala tuntee joen paremmin kuin

se. Äläkä luule, ettei kilpikonna hengittäisi: kilven

alta kuuluu suhinaa silloinkin kun kilpikonna on

matkalla ja talo seuraa sitä. Eläimet ovat oppivaisia:

kun kilpikonna avaa suunsa syödäkseen, sen poikasen

suu avautuu myös ja kilpikonna kysyy: ettekö koskaan

ole kuulleet anteliaisuudestani? Entä liskot sitten:

koska ne ovat maaten päivät pitkät, miten koskaan

tiedät, kenellä on maha kipeänä? Ja hiiret: vasta

kun kissa on matkoilla, ne valtaavat talon

itselleen. Kolapähkinän pudottanut apina ajatteli

antaa lahjan maalle ja ihmisille, mutta ihminen

ajatteli vain jonkun yrittävän tulittavan häntä

kiusallaan: ystävyyttä on vaikeaa tunnistaa vihollisuudesta,

eivätkä apinankaan halut ole vilpittömät. Seuraavassa

hetkessä se repii vaatteita kappaleiksi: muistakaamme

että koirankin kesyttämisessä kului vuosikymmeniä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale