Posts

Showing posts from March, 2007

Kaksoisidentiteetin kantaja

Eurooppalainen uranainen – ja muslimiAina kun ihmiset saavat tietää, että sveitsiläinen Jasmina El-Sonbati on alunperin Egyptistä ja että hän on muslimi, he hämmästyvät. Jasminan vaalea iho on peritty itävaltalaiselta äidiltä. Isä on egyptiläinen muslimi. -Hämmästys johtuu toisaalta siitä, että minua pidetään perinteisenä uhriksi joutuneena musliminaisena, mutta olenkin itsellinen, omasta elämästäni päättävä nainen, joka ei istu perinteisiin mielikuviin musliminaisesta. Jasmina ei pidä burqhaa, hän päättää itsenäisesti omasta elämästään, eikä hän ole avioitunut ja saanut lapsia. Hän elää kuten kuka tahansa eurooppalainen kaupunkilainen uranainen.-Silti minussa on tämä „näkymätön“ elementti, olen rajoja ylittävä musliminainen. Minusta tulee muslimi aina kun joudun arabien joukkoon.El-Sonbati syntyi Wienissä, jossa hänen vanhempansa tapasivat ja menivät naimisiin 1950-luvulla. Sitten perhe muutti Kairoon, mutta palasi Sveitsiin Jasminan ollessa teini-ikäinen. -Meidän piti olla Sveitsiss…

Sanameemi

Anita haastoi seuraavaan meemiin:


Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?Ei minullakaan ole ainakaan nyt mieleen nousevia lempisanoja. Listaan tällä hetkellä mieleen nousevia: kaunis, kiva, kaheli, arvoituksellinen, ainut.

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?Rakkaus.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?Helvetti, paskan marjat, voi että, moi, hauska nähdä.
Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?
Listaan kaksi:"Omat poskensa pitäisi nähdä." (Mirkka Rekola)
"Päästäkseen lähteelle täytyy uida vastavirtaan." (Stanislav Jerzy Lec)
Tänään nämä, huomenna voisi olla toisin.

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?Vittu, paska, huora, kyrpä, kulli.

Oho. Tulipa listattua epärunollisia sanoja. Näin se kuitenkin on. Mielen likaviemäreistä pitäisi päästä eroon.

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.Voi vittu.
Sana, jonka haluaisin kuu…

Keski-Aasian naiskirjailijakokous

Keski-Aasian naiskirjailijakokous

Suomen PENin naiskomitean Keski-Aasian naiskirjailijakokouksessa kuullaan keski-aasialaisten naiskirjailijoiden alustuksia. Puheenvuoroja pitävät myös suomalaiset, aasialaiset ja afrikkalaiset kirjailijat. Kokous pidetään kulttuurikeskus Caisan auditoriossa lauantaina ja sunnuntaina 18.-19.8. klo 9-16.

Lauantaina klo 18 alkaa kirjailija, dokumenttiohjaaja Sabine Forsblomin vetämä keskustelu kirgistanilaisesta dokumenttielokuvasta, johon osallistuvat dokumenttiohjaaja, runoilija Dalmira Tilepbergenova ja dokumenttiohjaaja, elokuvakriitikko Goulbara Tolomushova sekä professori Pentti Stranius Joensuun yliopistosta. Tilaisuudessa näytetään Tilepbergenovan dokumentteja.

Sunnuntaina klo 18 käynnistyy kirjallinen ilta, jossa kokouksen osanottajat lukevat tekstejään.

Kokouksen ovat taloudellisesti mahdollistaneet Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto, Suomen Kulttuurirahasto, Kulturfonden, British Council ja Opetusministeriö.

Tilan pienuuden vuoksi kokoukseen on…

Kirjailija olosuhteiden pakosta

Image
Kirjailija olosuhteiden pakostaJosé Saramagosta tuli kirjailija olosuhteiden pakosta. Elettiin neilikkavallankumouksen jälkimainingeissa, Saramago oli juuri saanut potkut Diário de Noticiaksen varajohtajan virasta. Saramago oli ehtinyt hoitaa varajohtajan virkaa hoitaa huhtikuusta lokakuuhun 1975. Sotilaallis-demokraattinen hallinto potkaisi hänet pellolle. Uusia työnsaantimahdollisuuksia ei ollut näköpiirissä. Kokopäiväinen ura kirjailijana alkoi näyttää enemmän kuin mahdolliselta: todennäköiseltä. -Aloin omistautua kirjoittamiselle täydellisesti vasta 58-vuotiaana. Maalauksen ja kalligrafian käsikirja, ilmestyi vuonna 1977. Sen jälkeen kirjoja alkoi tulla tasaiseen tahtiin: 1978 lyhytarinoiden kokoelma Quasi Object, 1979 näytelmät Yö ja Mitä teen tällä kirjalla. 1980-luku ja 1990-luku olivat romaanien aikaa. Päivävalon näkivät tuolloin muun muassa O Ano do Morte de Ricardo Reis (Ricardo Reisin kuolinvuosi, 1984) ja Fransiscus Assisilaisen toinen elämä (1987). Vuonna 1986 Saramago ta…

Aurinkoa, silakkaa ja merta

Aurinkoa, merta, tuoretta silakkaaAlgarvesta löytää merta, aurinkoa, erinomaista tuoretta silakkaa ja sisämaasta metsää rantojen vastapainoksi.Junanvaunut kolkkaavat iloisesti puolelta toiselle. Junan pilli vinkuu iloisesti vähän väliä. Kun yhtälöön lisätään taukoamatta pölpöttävät portugalilaiset, kulttuurien välinen konflikti on melkein valmis.Paitsi ettei. Huimaa menoa tämä portugalilaisella junalla matkustaminen kyllä on, mutta viimeistään Faron rautatieasemalta ulos huikaisevaan auringonpaisteeseen ja sinisenä kiiltävän meren ääreen astuttuaan rauhoittuu. Tämä on juuri sitä, mitä tulin Algarvesta etsimään, merta ja aurinkoa!Ja myös ripaus historiaa, jota Algarven pääkaupungistakin löytyy. Foinikialaiset ja kartagolaiset pitivät kauppapaikkaansa entisessä kalastajakylässä, jonne roomalaiset rakensivat Ossonobaksi nimetyn hallintokeskuksen ja pääsataman. Kun kristityt visigootit rakensivat kaupunkiin pyhälle Marialle omistetun katedralin, kaupungin nimi muuttui Santa Maria de Ossón…

Saramago - avunpyyntö

Jos olit tänään kuuntelemassa José Saramagoa H:gin yliopiston uudella puolella, teit muistiinpanoja tilaisuudesta tai peräti nauhoitit sen, voisitko olla yhteydessä minuun. Olen loppusuoralla Portugali-kirjan viimeistelyssä, enää tuota materiaalia kaipaisin. Apu otetaan suurella kiitollisuudella vastaan. Vastaa vaikka kommenttiboksiin, niin katsotaan.

Runo, kone, kokeellisuus

Runo, kone, kokeellisuus

Huhtikuun runoklubin aika on tiistai 10.4.2007 klo 18, paikka vanha tuttu kirjailijatalo Villa Kivi (Linnunlauluntie 7, Helsinki).

Esiintyjinä runoilijat
Kari Aronpuro,
Rita Dahl,
Karri Kokko ja
Janne Nummela

Juontajana toimii kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

Linnunlaulun runoklubeihin on vapaa pääsy.

Kirjamyyntiä.
Tervetuloa!

Järjestäjät: Lukukeskus yhdessä neljän kirjallisuusjärjestön kanssa ks. http://www.lukukeskus.fi/villa_kivessa/runoklubi/
Tiedustelut: lukukeskus@lukukeskus.fi, 09-7746110

Suurimpia sellistejä

Image
Suuri soolosellistiPorton katedraalin takana, Rua de Hugolla on runoilija-diplomaatti Guerra Junqueiron kotimuseo, jossa oli esillä joulukuun 2006 loppuun saakka myös sellisti Guilhermina Suggian elämästä kertova näyttely. Suggia (1885-1950) oli Portugalin merkittävimpiä soolosellistejä, joka tunnettiin myös Pablo Casalsin vaimona ja oppilaana. Vanhemmat, Elisa ja Augusto olivat lissabonilainen sellisti ja opettaja, joiden suonissa virtasi espanjalaista ja italialaista verta. Isä oli alusta lähtien Guilherminan opettaja ja ohjaaja, kunnes hänen opettajakseen tuli vuonna 1898 Pablo Casals. Gulhermina sai kolme vuotta myöhemmin stipendin, jonka turvin hän lähti Leipzigiin opiskelemaan. Hän oli erinomainen oppilas, joka oppi päivä päivältä enemmän sellonsoiton saloista.Guilhermina esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti 7-vuotiaana Matosinhossa, jossa häntä säesti pianolla hänen sisarensa Virgínia. Esiintyminen kuninkaalliselle perheelle Lissabonissa aukaisi uusia ovia lahjakkaalle nuorel…

Sairaalalaivassa

Image
Luulen olevani yksin kello 6.35 aamulla Bragan linja-autoasemalla, mutta ei. Pääovesta pyrhältää resuisiin vaatteisiin pukeutunut mies, jolla on ruokkoamaton olemus ja joka ei ole selvästikään käynyt suihkussa muutamaan päivään. Hän pyytää kolikkoa, euroa, koska sen verran maksaa kahvi. Kaivan taskusta 50 senttisen,ja hän jatkaa anelua: kahvi maksaa euron. Enempää minulla ei kuitenkaan ole. Kerjäläinen ravaa portaat alas alakerran kahvilaan, jossa hän istuu hetken päästä siemailemassa kahvia siirtotyöläisten kanssa. 50 senttiä on järjestynyt ehkä omasta takaa.Bragan linja-autoasema täyttyy aamuisin afrikkalaisista (laittomista) siirtotyöläisistä, jotka kenties asuvat Bragassa ja odottavat linja-autoyhteyksiä ympäristön kyliin, joissa työskentelevät. Bragan linja-autoaseman myyjistä suuri osa on luultavasti laittomia siirtolaisia, jotka hankkivat elantoaan kauppaamalla muovisia leluja, pelejä, sateenvarjoja, kaikenlaista käyttötavaraa halvalla. Aamuyön pimeydessä linja-auton reittiä va…

Löytöjä

Perjantaina kävi ilmi että luumut
jotka sinersivät ikkunan alla
olivat kriikunoita.
Hedelmä vietiin käsistä!
Meidän koirasta
tuli Raumalla tosi leijona.


Hänen päässään on taas kaikki maailman briljantit ajatukset.
Kun hän liikuttaa mielessään puheenomaista runoa
joka liikkuu kuin luonto,
pitkät yksinäiset päivät vuokrahuoneissa.

(Matti Virtanen: Mutta nyt on pitkä päivä, Otava 1968)


Ahtojäitä

Missä kaksi taikka kolme meitä
kokoontuu,
ei kuin ennen, ei niin...
ei hymyn viri enää sanaa tuo,
vaan niinkuin ahtojäistä
rouhentuu ja sydämille,
rantakiville nyt putoaa
valhe, pelko...

Suusta erkane ei lohdutus,
ei käsi ojennu ja viittaa - katso.
Missä kaksi taikka kolme meitä
kokoontuu
aina kahden kolmen kevään ahtojäät
ja kylmät kivet.

(Harri Kaasalainen: Ahtojäitä, WSOY 1957)

"Kaikki länsimaisen elämän, yhteiskuntarakenteen ja kulttuurin tärkeimmät ilmiöt käyvät parhaillaan läpi vaikeata kriisivaihetta... Yhteiskuntamme ruumis ja sielu ovat sairaita, ja sen ruumiissa on tuskin ainoatakaan täysin tervettä kohtaa j…

Hukkaan joutuneet ihmiset

Hukkaan joutuneet ihmisetTuomas TimonenOodi rakkaudelleTeos, 200788 ss.Dramaturgi, runoilija Tuomas Timosen tärkein aihe toisessa runokokoelmassa ovat ihmissuhteet, joita hän käsittelee (median ja kasvatuksen välittämien) ennakkoluulojen, stereotypioiden ja keskustelupalstoilta löytyvän kollektiivista mieltä kuvaavan materiaalin kautta ja avulla, saaden ne näyttämään väkivaltaiselta taistelutantereelta, jossa molemmat etsivät tasapainoa oman tilan ja toiselle suodun tilan kesken. Timonen käsittelee myös runoilijan roolia – stereotypioiden kautta.Omistettu –runossa tilan ajatusta lähestytään ironisesti runoilijan ja hänen partnerinsa suhteen kautta: ”Ajatteletko, että ilman kauppalappuasi / runojani tai minua ei olisi olemassa? / Haluaisitko kantaa myös pitkää mustaa viittaani?”. Ihmissuhteen väkivalta on siinä, että näennäisen merkityksettömistäkin asioista – kokemuksesta – voidaan kehittää aikaan riita. Timosen runot laajenevat kehotuksiksi astua ulos kaikenlaisista ennakko-oletuksis…

Peneda-Gerêsin kansallispuisto

Image
Polkupyöräretkiä ja metsäpolkujaMinun tukikohtani autottomana, ajokortittomana ja edullisten julkisten kulkuvälineiden ystävänä oli Gerêsin kylä, josta tein retkiä läheiseen ympäristöön muutamien kymmenien kilometrien säteellä. Vuokrasin maastopyörän, mikä ei vuoristoon päin mentäessä ollut hyvä ajatus. Gerêsistä Portela do Homemille asti tie on pelkkää hyvin jyrkkää nousua kolmentoista kilometrin verran. Täytyy olla huippukunnossa, että jaksaa nousta sen pyörällä. Minä en jaksanut. Käveleminenkin on näissä olosuhteissa tarpeeksi rankkaa. Matkan varrella piipahdin Bracara Romanan/Via Romanan muinaiselle roomalaiselle tielle. Matkan varrella on parissakin kohtaa esillä roomalaisten kaiverruksin varustettuja kiviä, jotka ovat aikoinaan toimineet tienviittoina. Vilarinha das Furnasin järvi eroosion kuluttamine rantoineen ja vastapäisine kallioseinämineen keskellä täydellistä, rikkumatonta hiljaisuutta, oli retkeni kohokohtia. En yhtään ihmettelisi, vaikka järven pohjalla tallustelisi vai…

Vanhat huorat

Image
Walt Whitman ja linnutHerätessäni muistin Peter Doylen. Kellon täytyi olla kuusi autraliassa, lintu lauloi vastapäätä. En vanno, että se lauloi englanniksi, vain Virginia Woolfin linnuilla on oikeus sellaiseen, mutta riemukas silmänisku muistutti minua leivosista amerikkalaisilla niityillä ja nuoren irlantilaisen, jota Walt Whitman tuona talvena rakasti, viluisista kasvoista kun hän istui tavernan perällä lähellä lieden lämpöä, käsiään hieroen. Avasin ikkunan, lähestyvässä hämäryydessä etsin turhaan minua kiihottavaa häpeän riemua. Mutta yhtäkkiä kuului yksi, kaksi, kolme kosteaa pientä viserrystä, jotka osoittivat minulle sulkien henkäyksen, joka tuskin erottui lehvistöstä. Niinpä tartuin kunnioittaen kirjaan, joka minulla oli kädessäni, herätin henkiin laulun antiikkiset metaforat ja säe säkeeltä avasin olemisen padot kuin hän joka valmistautuu lentämään.
(Runo kokoelmasta Memória doutro Rio, Limiar 1978)
Ilon aukioTuoksuu hyvältä: tuore kahvi, tai ennemminkin kahvi, johon sekoittuu p…

Musica Nova - vuoden musiikkitapahtuma

Uuden musiikin kohokohtia

Tämän vuoden uuden musiikin kohokohta, Musica Nova -festivaali osoitti, että suomalaisen musiikkielämän ei tarvitse olla huolissaan: tulevina vuosikymmeninä tulee riittämään taitavia ja monipuolisia muusikoita, mikäli Musica Novan tarjontaan on uskominen.

Festivaali rävähti liikkeelle nuorimman säveltäjäkaartin voimin. Maija Hynnisen Variations ottaa kaiken irti eri puhallinsoitinten ominaispiirteistä muiden säestäessä taustalla. Jan Mikael Vainion Saxophone Quintet oli ensimmäisen puoliajan sointimaailmallisesti kypsin teos, jonka Olli-Pekka Tuomisalo (saksofoni), Linda Hedlund (viulu), Maya Egashira (viulu), Johanna Tuikka (alttoviulu) ja Seeli Toivio (sello) esittivät vakuuttavin ottein. Heidi Viisma raastoi kanteleen ilmaisupotentiaalin äärirajoille Maria Kallionpään Run –teoksessa Tim Pagen Philomela räjäytti potin. Anna Koivula tulkitsi kielensä menettänyttä raiskattua naista vakuuttavasti kuiskauksesta voimallisiin yläsäveliin.

Suomalaisten nuoremman ja v…

Kustantajan sivuilta

MAALISKUU 2007Kohtalokas kannen avaaminen
RITA DAHL Kääriydyn tiukemmin huopien alle ja yritän olla liikkumatta. Ei se mitään auta. Kylmää on, eikä kylmyys kaikkoa, vaikka kuinka yrittäisin olla liikkumatta. Tämä on jo tuttua, olen tottunut halpojen pensionaattien kylmiin huoneisiin. Tällä kertaa olen Portossa, viimeisellä aineistonhakumatkallani Pohjois-Portugalissa joulu–tammikuussa 2007.

Onneksi pensionaatin ystävällisen brasilialais-portugalilaisen pariskunnan suhtautuminen lämmittää, samoin portviini, jota saa paikallisesta Pingo Docesta halvalla, eikä sovi unohtaa kulttuurinkaan – hienon Serralvesin nykytaiteen museon – tervehdyttävää vaikutusta.

Enpä tiennyt, mihin jouduin avatessani Fernando PessoanHetkien vaellus -runovalikoiman kannen. Avaaminen johti ensin portugalin kielen opintoihin, sitten Lissaboniin opiskelemaan kieltä, alivuokralaiseks…

Moniäänistä aikalaisrunoa

poEsia julkaisee Rita Dahlin ja Karri Kokon kokoelmat Runoyhdistys Nihil Interitin ja Kirja kerrallaan -kustantamon poEsia-runoteossarjassa julkaistaan maaliskuussa kaksi uutuutta: Rita Dahlin Aforismien aika ja Karri Kokon Vapaat kädet.Kokoelmien julkistustilaisuus on Kirjakauppa Kirjassa, Mannerheimintie 22-24, Helsinki, 28. maaliskuuta klo 13. Samassa tilaisuudessa julkistetaan Matti Paloheimon uusi runoteos Tämän elämän osat (Kirja kerrallaan 2007).Tiistaina 10. huhtikuuta klo 18 Rita Dahl ja Karri Kokko esiintyvät yhdessä Kari Aronpuron ja Janne Nummelan kanssa Linnunlaulun runoklubin "Runo, kone, kokeellisuus" -tilaisuudessa Villa Kivessä, Linnunlauluntie 7, Helsinki.Rita Dahlin uusi teos sijoittuu Leevi Lehdon, Janne Nummelan ja muiden aloittaman hakukonerunouden piiriin, vieden sitä eeppisempään ja entistä yhteiskuntakriittisempään suuntaan. Sen pitkässä nimirunoelmassa perinteiset aforismit muuttuvat ja muuttavat muotoaan jatkuvasti - tuloksena moniäänistä aikalai…

Yli 40 vuotta hotellinjohtajana

Image
Yli neljä vuosikymmentä hotellinjohtajanaManuel Arluido Ferreira da Silva, 68, on hotellialan konkari. Hän on työskennellyt peräti 44 vuotta Bom Jesus do Monten kupeessa sijaitsevan Hotel do Elevadorin johtajana.Silvan piti jäädä eläkkeelle vuonna 2004, mutta hänen päällikkönsä pyysi häntä jatkamaan. -Olin fyysisesti ja henkisesti hyvässa kunnossa, eli mikään ei estänyt minua vastaamasta kyllä.Silva on vastuussa myös Bom Jesuksen vieressä sijaitsevista Hotel do Parquesta, Hotel do Templosta, kesäisin turisteja houkuttelevasta järvestä ja Salao chá Eventosista, jossa järjestetään asiakkaiden tilauksesta esimerkiksi häita, tanssiaisia, kongresseja, illallisia ja muita tilaisuuksia enimmillään 300 henkilölle. Hän vastaa hotellin yleisestä johtamisesta, mutta suunnittelee myös ohjelmia erityisesti ulkomaisille ryhmille-Hotellissamme ovat vierailleet Portugalin kaikki presidentit Salazarista Cavaco Silvaan. Hotellimme on myös jalkapalloilijoiden suosiossa, koska täällä on rauhallista, eikä…

Suokukon serenadit

Image
Vanhoja rituaaleja ja aitoa askeettisuutta

Koillis-Portugalin Trás-os-Montesissa maanviljelijät sinnittelevät EU-tukien varassa ja vanhat kelttiläisiä muistuttavat riitit ovat vielä voimissaan.

Trás-os-Montesin suurimpiin kaupunkeihin, Vila Realiin, Chavesiin, Miranda do Douroon ja Bragançaan pääsee kätevästi moottoritie IP 4/ E82:a pitkin. Linja-autot ja junat kulkevat suhteellisen mukavin väliajoin. Omaksi välilaskupaikakseni tässä karussa maakunnassa valitsen Bragançan, yhden pohjoisen suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeista.

Miranda do Douroon voisi mennä katsomaan Pauliteiros-nimisiä keppitanssijoita paikalliseen juhla-aikaan, Santa Bárbaran juhlan (Festa de Santa Bárbara) aikaan elokuun kolmannella viikolla. Puuvillakiltteihin, mustiin hattuihin ja värikkäisiin shaaleihin pukeutuneet miehet tanssivat keskenään rytmikästä tanssia, joka vaikuttaa hieman kelttiläiseltä miekkatanssilta.

Caretos do Podenco on toinen Trás-os-Montesille tyypillinen juhla, jossa naamioihin ja sokeriruo´ost…

Anna Politkovskaja in memoriam

Kirjallisuusklubi Kohina
Worldwide Reading - in memoriam of Anna Politkovskaya
tiistaina 20.3. klo 19.00 Ravintola Bellyssä (Uudenmaankatu 16-20)

Runoilijat Jouni Inkala, Riina Katajavuori, Vilja-Tuulia Huotarinen, Rita Dahl ja muusikko Joose Keskitalo esiintyvät. Anna Politkovskajan tekstiä uudesta teoksesta "Venäläinen päiväkirja" (Like, kevät 2007) englanniksi lukee kansanedustaja Heidi Hautala ja suomeksi Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja Anu Laitila. Tilaisuuden juontaa Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen. Dj Janne Lastumäki.

Tilaisuus kuuluu Berliinissä toimivan Peter-Weiss-Stiftungin 20.3. järjestämään, maailmanlaajuiseen lukutapahtumaan, jonka tarkoitus on tehdä kunniaa Anna työlle ja arvoille. Muistoluenta toteutetaan samanaikaisesti yli 19 maassa ja siihen liittyy yli 50 tilaisuutta, mm.
4 Venäjällä, 20 saksassa ja 11 yksin Berliinissä. Saksan radio lähettää livenä Poltikovskajan katkelman, jonka lukee Elfriede Jelinek. Lisää tietoa Peter-Weiss-Stiftungista…

Keski-Aasiasta kajahtaa

Kyltymätön uuni– naiskirjailijat ja sensuuri”Minun on mietittävä, mitä kirjoitan. Lehteni ei julkaisisi mitä tahansa ajatuksiani.” ToimittajaVera Iversen tiivistää keski-aasialaisten naiskirjailijoiden ongelmat. Julkisen sensuurin lisäksi suita tukkii luontainen itsesensuuri. Lehdet – tai kirja - ovat kuin kyltymätön uuni, jonka kitaan täytyy syöttää loputtomasti materiaalia ilman, että saa ajatella vapaasti.Iversenin puheenvuoron lisäksi Kyltymätön uuni –antologiassa pääsee ääneen seitsemän muuta keski-aasialaista naiskirjailijaa, jotka kertovat omista sensuuriin liittyvistä kokemuksistaan tai analysoivat yhteiskunnallisen tilanteen kehitystä ja sen vaikutuksia naiskirjailijoiden ilmaisunvapauteen.Antologian tekstit valottavat naiskirjailijoiden tilannetta ja (mahdollista) sensuuria myös Turkissa, Egyptissä, Malawissa, Italiassa, Suomessa ja Kiinassa. Tekstit kertovat karua totuuttaan: joissakin maissa sensuurin koura on voimakkaampi ja avoimempi, toisissa maissa kärsitään eräänlaise…

Jättikävystä päähän

Image
Pysähtyneisyys on huipussaan pikkuriikkisessa, vain kahdensadan asukkaan korkealla kukkulalla sijaitsevassa kylässä, Marvãossa, joka suorastaan uinuu. Kylä on kuuluisin linnastaan, josta avautuvat upeat näkymät Portugaliin ja Espanjaan asti.Astelen parinsadan asukkaan Marvãon kapeita, mukulakivisiä katuja tarkoituksenani löytää yösija. Kylän vähät ihmiset keskittyvät ilmeisesti lähinnä itsensä majoittamiseen, koska mitään en löydä. Taivallettuani useampia kertoja samoja kujia saavun pelourinhon ja pienen suihkulähteen lähelle. Iäkäs paikallinen rouva havaitsee repustani, kasseistani ja ihonväristäni, etten ole paikallisia, ja kysyy, mitä etsin. Kerron hakevani majapaikkaa vähintään yhdeksi yöksi. Ystävällinen nainen kehottaa kävelemään kylän pohjoispuolelle tietyn talon eteen. Hän pyytää palaamaan takaisin, jos mitään ei järjesty. Rauhoittelen häntä, kyllä aina jotain löytyy. Kadulle en kyllä joudu. Sympaattista huolenpitoa kuitenkin: tällaiseen ei törmää meikäläisillä leveysasteilla,…