Valmis, kävelevä kuningas

12. Kruunatuksi tarkoitettu pää tulee saamaan kruunun

Peukalo on sormiperheen pää, sormista luotettavin, joka aina

hoitaa tehtävänsä. Punainen silmä ei tarkoita sokeutta, huolet

vaivaavat kerran, mutta ovat pian ohi ja silmät jotka kerran

ovat kohdanneet meren eivät pelkää enää laguunia: afrikkalainen

elää näin. Vain pelko saa pään pysymään kiinni ruumiissa.

Kruunatuksi tarkoitettu pää tulee saamaan kruunun, muista:

kuningas unohtaa vain sormen joka loukkasi häntä, ei niitä

jotka häntä kerran auttoivat. Pää, sormet, ruumis yhdessä ovat

kuningas, täydellinen lintu, joka ei voi lentää yhdellä siivellä,

vaan kumppaniensa kanssa: kaikilla lajeilla on silmät syntymästä

vanhuuteen, ja niihin painautuvat teiden jäljet, muistojen

kuvat. Vain pelko saa kaikki pysymään yhdessä toisilleen

uskollisina. Mutta luonto on kaikessa kauheudessaankin reilu:

se joka on luotu kaljuksi, saa korvaukseksi parran, hän joka

heittää hukkaan nuoruutensa, perii vain köyhyyden. Elämä

on lahjapaketti, joka on otettava vastaan kiitollisuudella ja

kunnioituksella, ei heitettävä sitä nurkkaan kuin niskoitteleva

lapsi. Jokaisella ruumiinosalla ja tunteella on tehtävänsä: merta

ei heitetä eteesi turhaan, eikä myrsky koettele purjeitasi sattumalta.

Työnteko ei ole hauskaa, mutta sen hedelmistä nauttiminen on;

työtätekevällä on aina päässään kruunu, mutta toimeton viruu

hehkuvassa kuumuudessa pää, sormet ja ruumis toisistaan erillään.

Tasan eivät mene onnen lahjat: yhdellä on pää, muttei hattua, toisella

hattu muttei päätä: kaikella on ruumiissa paikkansa, jaloilla kuljettajan

rooli, päällä harkitsijan, sormet hoitavat tekemisen. Kun käytät

ruumistasi viisaasti ja harkiten, olet parhaalla tavalla henkesi

palveluksessa, sillä yhden sormen esimerkkiä seuraavat kaikki

muutkin: jos sormesi pitää vain laiskottelusta, tuskin pääsi

on paljon ahkerampi eikä vuoden sadosta ole odotettavissa

kovin suurta. Jos Ibiyen lammas on sokea, on Ibiyekin. Hän joka

ei osaa käyttäytyä kuin sika matkalla Ijebuun, ei osaa käyttäytyä

kuin Adegboro kuninkaan markkinoilla. Eikä sukulaisuus vielä

tee sormista yhtä suurta perhettä: tarvitaan myös samansuuntainen

tahto. Ihmistä eivät puukota selkään jumalat, vaan hänen sukulaisensa, vain

ystävään voi luottaa tiukan paikan tullen: hän on peukalo, sormiperheen

pää, kuningas, jonka neuvoon voi luottaa, hän ei jätä väliin töitään

eikä velvollisuuksiaan, hän hoitaa kaiken kuin yksi suuri kämmen

jonka sateenvarjon alle mahtuu jokainen sormi, pää ja koko ruumis

kuningas palvelijoineen. Kun pater familias kuolee, perhe

hajoaa ja kaikki unohtavat toisensa. Kruunattu menettää vaivalla

ansaitun kruununsa, koska yksikään osa ei tule toimeen yksinään,

vaikkakin kuinka arvokas: pää liittyy aina ruumiiseen, sormet

käsivarteen, jalat yläruumiiseen ja ihmisestä tulee valmis, kävelevä

kuningas.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari