Tuliset ruusut yössä

Gabriel Fauré (1845-1924)

Roses ardentes

Dawn Upshaw


Tuliset ruusut yössä,

teissä olen ikuinen.


Ja metsän puiden puhuvat latvat,

teidän lävitsenne näen itseni.


Puhumattakaan merestä, jonka

valkoselkäisessä aallossa, nousevassa

kohoan eloon.


Taivaalla kuumottava pallo, Sinäkö

se olet, jota etsin?


Jean Sibelius (1863-1957)

Flickan kom ifrån sin älsklings möte

Karita Mattila


Ensin ruusut olivat ehjiä, vaasissa kukoistavia

kuin puna ovesta astuvan tytön poskilla ja kämmenissä.

Äiti sen kaiken huomasi ja tiesi että käsien punaisuuteen

oli muukin syy kuin ruusujen poimiminen.


Myrskyisäksi yltyi taivas ja pilvet purjehtivat

kun puistossa salaa suutelivat kahdet huulet

viimeistä päivää.

Miten äiti taas sen näki.


Viimein loppui kedon kukoistus

mustat joutsenet uiskentelivat talon edessä

rakastetun luota tulleen tytön kädet olivat valkeat.

Rakastettu kuumensi toisia käsiä.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari