Syntyä valoon valossa

Ture Rangström (1884-1947)

Afskedet

Soile Isokoski


Paljon oli tummia, pilvien peittämiä päiviä

ennen kuin astuit hiljaa laivan kannelle,

sinä jolle kenenkään sanat tai katseet eivät riittäneet.


Laivan ohittaessa kauimmaista niemenkärkeä

viimeinen hiillos sammui. Sydän puhkesi rikki

kuin ilmapallo.


Kuljin tuttua tietä takaisin ja näin kaukaa kasvojen

kangastuksen. Hetkeksi kuohahti veri suonissa

jälkeen jäi vain ylös kohoava savupylväs.


Hetken olemme yhdessä, lähdemme

pian. Jää vain virta joka itsepintaisesti

virtaa aina eteenpäin.


Richard Strauss (1864-1949)

Cäcilie op. 27/2

Jessye Norman


Tietäisitpä, mitä merkitsee

tulenpalavista suudelmista unelmoiminen,

rakastetun kädestä pitäminen, kasvojen

näkeminen, tulisit kai jo

luokseni.


Entä millaista on pelätä myrskyä

yksinäisinä öinä autiossa talossa

tietäen ettei ole ketään joka

tulisi lohduttamaan?


Tietäisitpä millaista on

kaivata maailman luoneen

henkäystä, syntyä valoon

valossa, tulisit kai jo

luokseni.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari