Sunnien vankina





Sunnien vankina

Italialaisen Il Manifesto-lehden toimittaja Giuliana Sgrena virui neljä viikkoa irakilaisten kaappaajien vankina muusta maailmasta eristettynä. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Ystävien tulituksessa (Like).

Sgrena tiesi siinä silmänräpäyksessä, kun auton ovi avattiin ja vieras mies kiskoi hänet autosta ulos, että hänet oli kidnapattu. Vähän ennen tätä hän oli nähnyt kuljettajan nousevan autosta ja miehen ampuvan häntä.

Sgrena oli seitsemännellä työmatkallaan Irakissa haastattelemassa Fallujan pakolaisia, jotka asuivat Bagdadin yliopiston kampukselle pystytetyllä pakolaisleirillä.

Irak on vaarallisimpia maita maailmassa ulkomaisille toimittajille tehdä töitä. Sgrenakin oli kaappausriskin jokapäiväisyyteen tottuneena varannut käsilaukkuunsa tarvikkeita kaappaustilanteen varalta. Silti hän ei välttynyt kidnappaukselta.

Henkisen toipumisen vaikeus

-Tiedän, että kaappaajani olivat sunneja, koska shiiat eivät harrasta kaappauksia. Näin kaappaajien rukoilevan sunnien rukousasennossa, joka on erilainen kuin shiiojen.

Sgena uskoo kaappaajiensa edustaneen jotakin poliittista ryhmää, koska heidän puheestaan selvisi, että he olivat hyvin perillä Irakin poliittisesta tilanteesta.

Hän ei saanut kynää, sanomalehtiä tai mitään muutakaan huoneeseen, jossa oli neljän viikon ajan täysin eristyksissä maailmalta.

-Minua ei kidutettu fyysisesti, mutta henkisesti en ole toipunut kaappauksesta vieläkään, enkä välttämättä koskaan toivukaan.

Kaappaajat kertoivat Sgrenalle, ettei heidän aikomuksenaan ollut tappaa häntä, mutta joka kerta kun huoneen ovi avautui, Sgrena pelkäsi pahinta mahdollista.

-Kuinka olisin voinut luottaa kaappaajiini. Minulle ei ollut muuta tekemistä kuin ajatella ja muistella. Kävin läpi elämääni ja muistojani, muistelin nimiä, paikkoja lapsuuteeni asti.

Sgrena sai voimaa muistelemalla pitkään vangittuna ollutta, mutta vapautettua Nelson Mandelaa. Hän halusi säilyttää ennen muuta kunniansa.

-Tavallisesti itken pienistäkin asioista, mutta kidnappaajien edessä näyttelin vahvaa, enkä itkenyt kertaakaan. He kysyivät, miksen itke ja kehottivat ajattelemaan perhettäni, jolloin nukahtaisin helpommin.

Tabuaiheita

Tabuaiheita, joita Sgrega myös vältti käsittelemästä, oli hänen poliittinen taustansa ja uskonnollinen vakaumuksensa.

-Ajattelin, että kommunistiksi tunnustautuminen olisi ollut paljon pahempaa kuin sanoa olevansa kristitty.

Sgrega oli oikeassa. Hän huomasi tämän selittäessään kerran yhdelle vartijoistaan, että on mahdollista olla kommunisti ja kristitty tai kommunisti ja muslimi. Vartijan vastaus oli: "Ei voi. Kommunistit ovat jumalattomia."

Vihdoin koitti vapautuksen aika, mutta häntä odotti yllätys. Amerikkalaissotilaat aloittivat tulituksen häntä kuljettanutta autoa kohti. Italian turvallisuuspalvelun Sismin asiamies Nicola Calipari sai surmansa yrittäessään pelastaa Sgrenan hengen.

-Auto saatiin pysähtymään ampumalla yhteensä 58 laukausta meitä kohti noin 100-130 metrin päästä.

-Tiesin, että olimme amerikkalaisten valvomalla alueella, joten ampujat eivät voineet olla irakilaisia. Ampujien amerikkalaisuus oli minulle kaksoisshokki. Miksi he ampuivat juuri meitä?

Yhdysvaltain sotilastuomioistuin on tutkinut ampumatapauksen ja julkaissut sitä koskevan raportin lokakuussa 2006. Raportin mukaan aihetta jatkotutkintaan ei ole. Italiassa tapaus on tulossa uudelleen käsittelyyn huhtikuussa, jolloin Sgrenaa ampunut sotilas joutuu vastaamaan teoistaan.

-Elämäni ei ole enää samanlaista kuin ennen. En katso enää tulevaisuuteen, vaan elän päivän kerrallaan.

Näin hän eli myös kaappausaikanaan.


tulossa julkaisuun Ilossa/Kotimaassa

Comments

latimeri said…
Eivät sentään kotoa hakeneet. Piti itse mennä sinne. Kun minua kidutettiin aikoinaan Suomi nimisessä valtiossa, vedellä ja leivällä, kylmällä esistyskopilla, raudoilla ja alituisilla uhkailuilla, minä ongin paskapaljusta salkuljetettua jätetupakkaa enkä väittänyt piruakaa, enkä parkunut pahasti,vaikka en uskonut enään näkeväni vapaata maailmaa.
Miksi tulit tänne? Miset pysynyt pois,lue siis raamattua,ja sen katekismusta, sanottiin vasauksena kaikkiin kysymyksiin. En minä tullut enkä työntäny nokkaani mihinkään omaehtoisestti, niin kuin nämän pitkästyneet internationalistit, minut haettiin, kolmen ollutpullon vuoksi, sekin oli vale, viha oli syvemällä.
Älä siis vapaehtoisestti hyppää lihamyllyyn, lihamyllyn pyörittäjät eivät aina ehdi kysellä oletko ratsupoliisi Kingin sisar tai Rokefelerin pojantytär ja parasta pakata ne spaketit mukaan, muuten jäävät vielä syömättä.

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari