Silmäin iloa

Silmän iloa

Kirjailija Anna Maria Mäki pitää silkkisten ja samettisten puutarhakukkiensa koskettelusta, mutta ne tuovat myös tuiki tärkeää iloa silmälle.

Ennen parvekepuutarhuriksi ryhtymistään Mäki harrasti ikkunaviljelyä, kun parempaakaan palstaa ei ollut tarjolla.

-Lapsena meillä oli pienet siivut kasvimaasta. Minun palstani oli aina kukoistavin: se puski tilliä, persiljaa, naurista ja porkkanaa, kun muiden lasten palstat kasvoivat lähinnä rikkaruohoa. Parhaimmat porkkanat menivät aina nuorempien suihin.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Mäki muutti Pohjois-Suomesta Turkuun opiskelemaan ja alkoi kasvattaa huonekasveja intohimoisesti.

-Käytin jopa keittiönikkunan verhona valtavaa kissusta. Viherkasvit vihannoivat, mutta kaipasin kukkia, valtavia kukkivia peltoja.

Kuutisen vuotta sitten, muutettuaan yhteen miehensä kanssa, Mäki aloitti samalla uuden harrastuksen, parvekepuutarhan pitämisen. Ensimmäiset viljelmät eivät häävejä olleet, mutta vuosien mittaan valikoima on kasvanut ja mukaan on tullut vaativampiakin kukkia.

-Aivan ensimmäiseen parvekepuutarhaani ostin valmiiksi kasvatettuja kukkia kaidelaatikoihin, mutta kasvun ihmeen seuraaminen jäi puuttumaan. Seuraavana kesänä laitoin liljasipulit multaan, ne alkoivat nopeasti työntää lehteä, kasvoivat pituutta ja lopulta niihin ilmestyi nuppuja.

Ensimmäisen liljan auetessa Mäki haukkoi henkeään: niin hiljaisen ylväs ja elegantin oranssi kukka. Hän kuljetti sormeaan kukan silkkisellä pinnalla. Mäkeä huimasi vähän.

-Kaikki kukat ovat omalla tavallaan ihania. Toiset ovat silkkisiä, toiset samettisia. Tuoksuvista kukista en pidä, ellei löydy tarpeeksi vienoa tuoksua, tai jos joskus olisi kokonainen piha viljeltävänä.

Kukat ovat yhtä aikaa hauraita ja kestäviä: yhden tuhotun kukan tilalle kasvaa uusi.

-Kukkien hoitaminen on todella palkitsevaa. Ensin saan silittää hienoja taimia, sitten vahvistuvia lehtiä ja lopulta kukkien pehmeätä pintaa.

Haasteellisin parvekeprojekti

Viime kesän parvekepuutarhaprojekti oli Mäen tähän mennessä haasteellisin. Lopputulos päätyy nimittäin sekä kirjan kansien väliin että blogiin.

Viime vuonna Mäki oli nimittäin laittamassa ruokaa lapsilleen, kun puhelin soi yllättäen.

-Kustantamosta soitettiin ja kysyttiin, onko hetki aikaa. Toki, vastasin ja jatkoin jauhelihan paistamista vasemmalla kädellä. Olisi suunnitteilla kirja parvekepuutarhasta ja siihen kaivataan kirjallista näkökulmaa. Mainitsit kirjailijaesittelyssäsi harrastukseksesi parvekepuutarhan ja ajattelin, että tuo näkökulman antaja voisit olla sinä, jatkoi kustantamon edustaja langan toisessa päässä.

Mäki oli myyty. Totta kai hän halusi mukaan parvekepuutarhasta kertovan kirjan kirjoittamiseen. Kustannussopimus allekirjoitettiin tammikuussa. Samoihin aikoihin Mäki alkoi kirjata parvekepuutarhaprojektinsa edistymistä blogiinsa http://parvekepuutarha.blogspot.com/ pyrähdettyään ensin Valamon luostarissa lataamassa akkujaan.

Mäen lisäksi parvekepuutarha-aiheista kirjaa ovat kirjoittamassa kasvien ja viljelyn asiantuntija sekä tekninen asiantuntija.

Tapiolassa sijaitsevaa kerrostaloa heiluttelee puuskissaan tuuli: ”Koko talo tärisee puuskissa ja ikkunat natisevat puitteissaan.” Mäki sai huomata, etteivät tuuli ja köynnöskukat sovi samalle parvekkeelle – MM-kisojen aikainen myrsky heitteli ruukut hyllyiltä lattioille. Yksi meni rikki ennen kuin Mäki ehti ottamaan koppia.

-Kolmen neliömetrin suuruinen parveke avautuu kaakkoon. Toisessa suunnassa näkyy entinen Nesteen, nykyinen Fortumin torni, toisessa suunnassa puolestaan Koneen lasitorni. Sisällä leikkivät vilkkaat lapset. Kesäisin parvekkeen ovea on pidettävä auki, ettei asunnossa tulisi tukahduttavan kuuma, isäntäväki matkustelee välillä. Näistä lähtökohdista syntyy Laiskan kaupunkilaisen kukkaniitty.

Viime tammikuun lopussa Mäki suunnitteli asettavansa köynnöskrassia kaidelaatikoihin ja takaseinälle kiipeilemään mustasilmäsusannaa, lattialle ruukkuun liljoja, tuliunikkoa ja mäkimeiramia, pöydälle kesäpäivänhattua kauniiseen ruukkuun. Amppelin hän kiinnittäisi pyykinkuivaussankaan.

-Lobelian saa valmiiksi kasvatettuna, mutta pitäisikö silti yrittää itse eli kuinka laiska on laiska, Mäki pohti blogissaan.

Maaliskuussa puutarhuri alkoi vaihtaa multia huonekasveille, jäljellä oli paljon pistokkaita, mutta koska jotkut kasvit olivat iäkkäitä, hän alkoi kylvää taimia lisää.

Intohimoinen suhde

Ehkä intohimoisin suhde parvekepuutarhuri-Mäellä on mustasilmäsusannaan: ”Intohimoinen suhteeni mustasilmäsusannan kanssa alkoi aivan sattumalta kuin mitkä tahansa intohimoiset suhteet. Oli tavallisen harmaa päivä, ja harhailin Stockmannilla kuten toisinaan harhailen paikoissa valmiina kohtaamaan vastaantulemisia. Satuin kukkaosastolle ja siemenpussitelineen eteen. Silmäilin kuvia pussien kyljissä, ja otin sitten käteeni pussin, jonka sisältö oli koituva ruukkuun ikkunalaudalle ja sitä kautta sydämeeni.”

Kun mustasilmäsusanna alkoi kukkia, Mäki silitti terälehtien pintaa ja niiden kultaista silkkiä. ”Ja se musta silmä, joka katsoi lempeästi terälehtien keskeltä.”

Kerran kun Mäki oli herättänyt henkiin parikymmentä mustasilmäsusannan tainta, hän lähti matkalle Amsterdamiin ja Utrichtiin ystäviä tapaamaan. Palattuaan hän löysi vain pari tainta elossa, istutti ne saviruukkuun, nosti ikkunalle ja laittoi kiipeilytelineeksi rautalangasta väännetyn renkaan. Mustasilmäsusanna kasvatti enemmän kukkia kuin koskaan.

Suhde mustasilmäsusannaan on pysynyt intohimoisena. Edes ruusupavut parvekelaatikossa eivät voittaneet susannaa kauneudessa – vaikka niillä oli suuret karvaiset lehdet ja liikuttavan pienet kukat.

Parvekepuutarhaviljely on myös oppimista kantapään kautta. Linnunlaulu on varma merkki siitä, että on aika laittaa krassi kasvamaan.

-Ensimmäisen kerran lannoitin reilusti, sitten löysin tietoa krassinviljelystä. Siinä sanottiin, ettei krassia saa lannoittaa, koska se kasvattaa muuten vain lehtiä. Otin neuvosta vaarin ja julistin kasvin vesilinjalle. Tuloksia syntyi heti, ensin yksi nuppu, sitten useita, ne olivat kuin pieniä liljoja, keltaisia, oransseja, punaisia, ja niissä oli uskomattoman kauniita kuviointeja.

Mäki suli krassien edessä kuin lumi keväällä, sipaisi niiden silkkistä pintaa sormella ja kokeili kukkaa huulia vasten. Hän oli mennyttä naista.

Boksi

Lämpöä ja hoivaa

Puutarhuri Mervi Lehmusoksa kehottaa huolehtimaan siitä, että parvekekasvit saavat riittävästi valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita. Kukkien ohella parvekkeella viihtyvät vihannekset , yrtit, mansikat, herukat ja monet hedelmäpuutkin.

-Sitruuna- ja oliivipuuta ei voi pitää yhtä pitkälle syksyyn Pohjois-Suomen parvekkeilla kuin etelässä, mutta muuten kasvillisuusvyöhykkeet eivät rajoita parvekeviljelyä samalla tavoin kuin ulkokasvien osalta. Usein kasvin elämä jatkuu sisätiloissa kylmien tultua.

Kevätkasveja ovat muun muassa esikot, helmililjat, kielot, krookukset, narsissit, tulppaanit, jotka sietävät muutamaa pakkasastettakin ja jotka voidaan suojata, jos kylmät palaavat väliaikaisesti. Kaksinkertaisella harsolla peitettynä kasvi kestää jopa -5 asteen pakkasia. Lasitetuilla parvekkeilla on lämpötila muutama astetta korkeampi kuin lasittamattomilla.

Syksyllä alkavat kukkia muun muassa asterit, leijonankita, kanervat, orvokit, monet perennat ja yrtit. Myös havukasvit viihtyvät syksyn ja talven viileydessä.

-Parvekkeen ilmansuunta ja valo-olosuhteet vaikuttavat siihen, mitkä kasvit siellä viihtyvät. Pelargonia kestää auringonpaahdetta ja ahkeraliisa viihtyy varjossa. Hyvistä puutarhakirjoista löytyvät kasvien valo- ja ilmastovaatimukset. Neuvoja saa myös puutarhamyymälän myyjiltä.

Vihanneksista uuden perunan voi laittaa itämään huhtikuun alussa ja vappuna ämpäriin multaan kasvamaan ja juhannukseksi saa jo uudet perunat. Parvekkeellä pärjäävät myös lehtikaali, jotkut sipulit, salaatit, tomaatit, mangoldi, pavut, herukka ja kääpiöomenapuu.

-Jotkut vihannekset kaipaavat viileyttä yöllä. Tomaatti ja kurpitsa tarvitsevat taas lämpöä yöaikanakin. Eteläinen parveke voi olla liian lämmin esimerkiksi salaatille, jos parveke ei viilene yöksi. Yrteistä basilika on vetoherkin, mutta ei siedä paahtavaa aurinkoa.

-Parvekkeella kasvutila on rajallinen ja siksi parvekekasvit tarvitsevat yleensä jatkuvaa lannoitusta kastelun yhteydessä.

Kun viljelijä muistaa huolehtia monivuotisten kasvien edellyttämistä talvettamisolosuhteista, riittävästä valon ja lämmön määrästä, hänelle on luvassa silmäniloa ja makunautintoja pidemmäksi aikaa. Suurin osa kasveista talvetetaan 1-10-asteessa niukasti kastellen, osa kestää huoneenlämmössä ja monet perennat viihtyvät parhaiten talven yli ulosistutettuina, jos siihen on mahdollisuus.

Lehmusoksanja Mäen parvekepuutarhakirja ilmestyy keväällä 2007.

-Hanke on mielenkiintoinen tutkimus vuodenkierrosta parvekkeella.

seuraavassa Meidän Suomessa

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale