Pimeydessä esiin nousevat ääriviivat

Henry Purcell (1659-1695)

Ah! How Sweet it is to Love

Dawn Upshaw


Kuka sulki hänen äänensä puun sisään,

mistä se korkeimmille askelmille kohoaa?

Kuorta pitkin valuu mahla

vaikeroivan suuhun.


Se saa hänet visertämään satakielen lailla

että vangitsija tulisi päästämään hänet satimesta.

Vartija on järkähtämätön, naisen on pysyttävä puussa,

tai hän karkaa laulamaan ympäriinsä.


Nähdessään vangitsijansa nainen ei ole varma

onko hän vangittu vai vapautettu.



Gaetano Donizetti (1797-1848)

Una Furtiva Lagrima (oopperasta L´elisir d´amore)

Juan Diego Flórez


Röyhelöpaitaan ja tummiin ihonmyötäisiin housuihin

pukeutunut nuori mies vilkuilee tummatukkaista neitoa

joka kätkee salaista kyyneltä.


Hän siis rakastaa!

Kuinka toivoisin maailmassa

yhtä asiaa: pitää hänen sydäntään kädelläni

ja katsoa silmiä joista arvokas

kyynel on peräisin.


Se riittäisi. Silloin jo

voisin lähteä onnesta

täyttyneenä.



Robert Schumann (1810-1856)

Seit ich ihn gesehen (laulusarjasta Frauenliebe und –Leben op. 42)

Jessye Norman


Leivonen lentelee juopuneena,

istahtaa metsässä kulkevan

nuoren naisen olkapäälle.


Nainen laulaa: Hänet nähtyäni luulen menettäneeni silmäni.

Ne eivät kestä ihmeellistä säteilyä joka hänestä lähtee.


Nainen on unohtanut nuoruutensa ilot, sisarensa seuran,

neulepuut ja kissan joka hänen jaloissaan kehrää.


Pimeydestä hänen eteensä nousevat kasvonpiirteet,

jotka saavat haluamaan jättämään taakse kaikki arkiset velvollisuudet,

kaipaamaan hiljaisessa huoneessa

esiin nousevia ääriviivoja.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan