Kuitenkin olen nähnyt kuinka ihmiset muistuttavat maisemaa kun heidät näkee sisältä päin

Rakastetun kädet

tässä asunnossa
voivat olla kaikki vuodenajat
täällä ei ole ketään
joka tietää
minä
pidän lujasti kiinni
rakastettuni käsistä
ne ovat rauhalliset ne työskentelevät
pienimpien asioiden kanssa
ja sallivat
maailman tulevan
tunnistettavaksi jälleen
voi
erottaa kesäyön
tuolla ulkona

luulen
että rakkaudella on asunto
rakastettuni käsissä
rakkaus on se joka
erottaa
vuodenajat toisistaan joka erottaa
päivän yöstä joka erottaa
huulet
niin että voin nähdä
sängyn jälleen
kun se roikkuu oksanhaarojen välissä

nyt kuuluu sade elokuun sade
sormeilemassa ikkunapeltiä



Vapunaatto

tässä on vapunaatontuli
jossa linnunlaulu palaa

kuolleesta elämästä
ajetaan nesteet
elävään
vesi nousee

sama lintu
istuu samalla raidalla
ja huutaa koko ruumiillaan
kunnes pimeys sulkeutuu sen ympärillä

ja kuuluu täysin selvästi
että laulu on lintua suurempi

se on ääritäynnä
näkymätöntä nestettä
erityistä mahlaa joka nousee sen läpi
miedoista puunjuurista

sisään ohuisiin kynsijalkoihin ulos
läpi nokan
linnussa
laulussa



Silppu


oli syvempi

hurmos pohja jota etsin syvempi

pohja

märkämaissa epävarma jossa

jossa piirteet päivänkoitto

kuuluu

ihon sisäpuolisille

maille

jotka on jännitetty kasvojen jaloille


siellä on kohtauspaikka

vanhalle

hämärälle aistimukselle

ehkä laulusta äänestä jostakin

kurkkua hankaavasta Silppua

sanottiin ennen Anna heille

hiukan silppua


tässä on huone paikka tässä

on hetki jolloin ihminen makaa kuolleena

piirteet vangittuina ja kiinnitettyinä missä

sanomaton suljettiin takaperin

kuin kukka kukkimiselta

nuppuun

jossa se on sulkeutunut

itseensä

johonkin pienempään ja kovempaan sulkenut itsensä

siemeneen mennyt

siemeneen


oli syvempi hurmos pohja syvempi

haavaseuduilla minä

etsin

siellä missä maa on revitty auki sälöisistä palasista

ja kakuista se oli vähällä

tulla huoneeseen hetki

joka kaataa kumoon meidät

ylös meistä Suuret märkämaat

joita matkimme


kuin vesi selvä kaataa kumoon pohjansa

ja tuhat hiekanjyvää

sätkyttelee liikkeestä reflekseistä


syvempi kaukainen


pohja

minä etsin

merimaisemaa maa

kakkuja hetken

kaistaleita

sirppiä

vanhasta tehtyä





Kristityntaivasretki


I.


toukokuunyö värjää

juurisataneen lumen siniseksi


linnut kuolevat tänä yönä

pakkanen tummentaa kukat


aamulla

kun auringonkelta

levittäytyy kaiken valkoisen ylle

poimimme takkuisia linnunruumiita

nippuina kuninkaalle


me

kumarramme nöyrästi

ja levitämme kuormamme tyhjälle

pöydälle


ja kävelemme

tyhjin käsin ulos toukokuunvaloon


sitten

kaikki alkaa uudestaan


II.


-Tulee olemaan

kuten

meille on sanottu


Ja me kajautamme

laulumme

joka viiltää puuta

pitkin veitseniskuin


III.


on sellainen

hiljaisuus meidän laulumme ulkopuolella

lumihiljaisuuden hiutalehiljaisuuden

kukkien yllä

ja värit

jotka heikosti kaikuvat lumen alla

kuin juopuneen äänet


märät linnut

ovat kuolleita


IV.


tapahtuu yössä

kun linnut mykkinä kuolemasta

ovat jättäneet laulun eteenpäin me

levitämme siivet ravistelemme

ne kuiviksi helpoiksi


V.


pöllölento sitten

suru

olla hiljaisuuteen unohdettuna yhdessä

ja yhdessä


ja olla nokka

joka haukkoo henkeä

niin lämpimät siivet



Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari