Satakieli tietämättään

Jean Sibelius (1863-1957)

Kuusi (sarjasta Five Pieces for Piano, op. 75, ”Puu-sarja”)

Ralf Gothoni


Laikukas valo kulkee täplinä puuvanhuksen

vihreällä kevättakilla, saavuttaa pian äärimmäisimmät sormenpäät.


Taas olen suoja, lämmön alla vanhus huokaa,

nähnyt monet elämät,

lukuisat parit ovat istuneet takkini sisällä suutelemassa.


Valon keila lakaisee maassa havuja, heittää ne

vanhuksen alla värjöttelevää paria kohden.

Taivaalla lentävät neulaset harjoittelevat laskeutumista

vanhuksen olkapäille.


Mikä siinä, ilolla hän ottaa vastaan laskuvarjonsa

avanneet neulaset, kevään leikistä innostuneet.

Valo laikuttuu onnellisen puun vihreille olkapäille.

Vanhus on kevät ja rakkaus, jota se allaan kantaa.




Alban Berg (1885-1935)

Die Nachtigall (sarjasta Sieben frühe Lieder)

Jessye Norman


Kävi niin, että satakieli tietämättään

lauloi nummen kukkimaan koko yön ajaksi.

Ennen niin kumarat päät kohosivat

pystyyn matalan liverryksen voimasta.


Aurinkoa pakoon metsän lakin alle, tuskin muualle,

kuusten tummat latvukset kohoavat ylöspäin ja tekevät

poltteesta tuskaisen sietää.


Tietämättään satakieli lauloi koko yön

ja sen ääni kaikui metsän puusta toiselle saaden aikaan

sinfonian pimennetyn metsän keskelle.

Sitä ei voinut vastustaa edes ruusu.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari