Hieno, viisas savukiehkura

11. Sinkkuelämää ja avioliittoja

Vanha poikamies ei ole mennyt naimisiin rahan puutteen vuoksi, jokaisen

pitäisi mennä yhteen sen kanssa jota rakastaa, ei valita kiireessä

ensimmäistä eteen tulevaa. Ihminen luottaa siihen jonka vieressä

nukkuu, ei siis kannata nukkua kenen tahansa vieressä koska

rakkaus rakentaa talon seinineen, ilman rakkautta ei ole tulta

takassa, ei leipää pöydällä, voita sen päällä, perhettä joka pöydän

ympärille kokoontuu, veistä joka idyllin kahtia leikkaa, tuolia

jonka päällä lapsi leikkii. Vaikka sinulla olisi kaksikymmentä

orjaa, lapsi kuitenkin on kunniasi lähde, kerro hänelle siis minkä

kokoisella maatilalla hän asuu ettei hän ala kadehtia vieressä

sijaitsevia maataloja, monta lehmää teillä on, ja jos lapsen

kiinnostuksenkohde kuitenkin on itkeminen, äidin tehtävä

on lohduttaminen. Yksin ei ole ihmisen hyvä olla, mutta kaksin

kaaos menee aina pahemmaksi: ihminen on luonteeltaan kuin

yhteen kokoontuva karja, mutta pahaksi onneksi tälle eläimelle

lieassa pysyminen on vaikeaa. Vapaus houkuttaa, ruoho aidan

toisella puolella, vieras ihminen jonka selkä on ensin kylmä

mutta lämpenee kuin eläimen turkki viileässä yössä ja pian

riita on valmis, talo rikki, avioero laitettu vireille ja lapset

huostassa, harmillinen veitsi heitetty pois jo tehtävänsä

tehneenä. Talot, avioliitot, ihminen ihmisen kyljessä: kuin

harso on haurasta ja rikkimenemiselle altista kaikki tämä

elämä joka eteen tupsahtaa, savupiipun hieno, pieni kiehkura

ohut siveltimen veto kankaalla, melkein häipyvä. Kuten

ihmisen ohuet rihmastot, suhteet kaikkein läheisimpään, mikään

ei pysy pystyssä ilman kylänvanhimpia, viisaus ei asu

yhdessä laudassa vaan laudoissa jotka liittyvät yhteen

seinäksi joista tulee talon, perheen, rakenteet. Kuinka

muuten löydät kalabash-maljasi ellet tee merkkiä siihen?

Vai luuletko että omaisuutesi, ihmisesi on sinussa kiinni

kuin karja lieassa odottaen kärsivällisesti ruokinta-aikaa?

Ihminen, tämä viallisuuksien kukintapaikka, perustaa kyllä

paikan, mutta osaako hän myös säilyttää sen, kuten perheensä?

Siksi valitse kalabashisi kätköpaikka yhtä tarkoin kuin

puolisosi, perheesi ja ystäväsi, äläkä unohda merkitä paikkaa

johon malja on kätketty. Kuinka muuten löydät sen, mikä

on sinun? Älä kuitenkaan oleta, että se mikä on kerran sinun, olisi

ainiaan omaisuuttasi. Ihminen, karja on karkaavaista ja uusille

tuulille altista, ja voitko mennä takuuseen lastesikaan uskollisuudesta

ellet ole heidän puutarhaansa tarpeeksi kastellut jotta he sinunkin

puutarhaasi hoitaisivat? Perhe on kuin rikkimennyt maljakko, jonka

palaset pitää valikoida tarkoin ja liimata hellävaroin yhteen, huolehtien

myöhemminkin maljakon koossapysymisestä. Karja on osa ihmisen

pihaa, eikä sitä pidä vitsalla pois ajaa, vaan viisaudella kaitsia

jotta se ei tilaisuuden tullen karkaa vihreämmille laitumille. Ihminen

yhteenliittyneenä läheisiinsä ja karjaansa on perhe, jonka

onnellisuus on luonnollista, aivan kuin hieno viisas savukiehkura

se pörähtää piipusta tyytyväisenä ilmaan

Comments

Sami F said…
Hieno, viisas kirjoitus! Nyt olen lukenut jo kolmesti. Soljuvaa tekstiä, jossa eriaineksisista palasista muovattu tiivis, silti hengittävä kokonaisuus. Pidin!
dahl said…
Kiitos, Sami, tämä on kaukaisesti Afrikan inspiroimaa tekstiä, vaikka paikat hämärtyvät varmaan siinä välillä. Afrikkaan liittyy elämänviisauksia ennemin kuin länteen... Olisiko hengittävää runoa, joka käy vähän aforisminkin puolella?
Sami F said…
Joo, kyllähän tossa aforistisiakin aineksia on. Tosin en arvioi enkä arvota runoja niiden aforistisuuden mukaan, vaikka aforismi-immeinen olenkin. Jotkut runot vain imaisevat sisäänsä.
dahl said…
On tossa aineksia proosastakin. Olen vähän tällainen sekasoppa-ihminen kai luonteeltani.

Joo, en pitänyt sua mitenkään rajoittuneena tai runoja aforismi-vinkkelistä lukevana, vaikka aforismi-ihmisenä oletkin tunnettu. :)
dahl said…
Vielä yksi lisäys: minusta lajit saavat aivan vapaasti sekoittua keskenään, en ole sellainen puristi niin kuin esim. jotkut nykyrunoilijat tuntuvat olevan. Proosa ei saisi uida heidän teksteihinsä kirveelläkään.

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale