Radikaalikulttuuria ja viiniä

Radikaalikulttuuria ja viiniä

António Ribeiro, 36, palasi monen Lissabonin-vuoden jälkeen pieneen kotikyläänsä Mouraziin. Hän on ekologisesti viljeltyä viiniä tuottavan Casa de Mourazin vetäjä ja toimitusjohtaja, joka on kiinnostunut myös kokeilevista taidemuodoista .

António syntyi graniittitalossa, jonka hänen isänsä, myös António Ribeiro, rakensi äidin, Maria Fernandan esivanhemmiltaan perimälle tontille. 84-vuotias isä kertoo, että talon ja varastorakennusten rakentamiseen meni kaksi vuotta. Kaikki taloa varten tarvitut kivet revittiin yhdestä ja samasta maaperästä. Karulle maaperälle nousi kaunis rakennus terasseineen.

Kävi niin, että samana vuonna kun António syntyi, Ribeirot menettivät vuoden viinisadon, koska he olivat keskittyneet talon rakentamiseen. Heidän täytyi laittaa pystyyn uusi viinitarha.

-Synnyin kapakan päälle sammioineen, viininpuristimineen ja tynnyreineen. Joulukuussa viini asettui vielä viinitynnyreissä ja aromit leijailivat separaattorin ympärillä.

António on neljän sisaruskatraan nuorin. Adriano, Hélder ja Jorge ovat jokainen löytäneet oman paikkansa maailmassa – Portugalissa tai sen ulkopuolella. Mouraz oli Antónion syntymän aikoihin pienenpieni kylä 140 asukkaineen, eräs Portugalin vanhimmista seuduista, joka oli aikoinaan tärkeä

-Vahvin muistoni lapsuudestani on ensimmäinen koulupäiväni, ensimmäinen kohtaamiseni toisten kanssa. Menin kouluun isoveljeni Hélderin, nyttemmin äskettäin Idästä palanneen intohimoisen maailmanmatkaajan, käsipuolessa kouluun. Korkealla kalliolla sijaitseva koulu oli myös tehty graniitista

Helder oli pukeutunut virttyneeseen vihreään t-paitaan ja kuluneisiin farkkuihin ja hänellä oli kiharat hiukset.

Antónion lapsuus kului kirjojen ja pilojen parissa. Hän vietti siestaa avaralla pellolla, viiniköynnösten, oliivipuiden ja mäntyjen alla katsoen pilviin ja keksien tuhansia tarinoita niistä. Viidennellä luokalla hän siirtyi kouluun Tondelaan, viiden kilometrin päässä Mourazista.

-Seitsemännellä luokalla kohtasin kaksi ystävääni, joista toinen lähti opiskelemaan kanssani oikeustiedettä Lissaboniin.

Oikeustiedettä, viinejä ja vanguarda-taidetta

Lähtiessään Lissaboniin opiskelemaan vuonna 1990 António oli jo mukana yhdistyksessä, jonka päämääränä oli edistää ekologista viininviljelyä Portugalissa.

-Kolme vuotta myöhemmin minun täytyi tehdä isäni huonontuneen terveyden vuoksi päätös, jatkanko hänen jalanjäljillään vai en. Päätös oli nopeasti tehty. Tuosta lähtien viinejämme on viljelty ekologisesti.

1990-luvulla António opiskeli lainsäädäntöä, viininviljelyä ja opetteli hallitsemaan traktoreita. Lissabonissa hänen kiinnostuksensa nuoruuden harrastuksiin kuvanveistoon, elokuvaan, musiikkiin ja arkkitehtuuriin elpyivät jälleen.

-Jouduin mukaan yhdistykseen, jonka kunnianhimoisena päämääränä oli tuoda yhteen kaikkein kumouksellisimpia ja edistyksellisimpiä suuntauksia nykytaiteessa. Vuonna 1998 syntyi Ópio-runouslehti ja kulttuuriin keskittynyt Número-aikakauslehti. Sen sivuilla esiteltiin Chris Markerin tai Michael Snown elokuvia, François Rochen ja Fiuza Faustinon arkkitehtuuria, Jêrome Belin liikettä, Pan Sonicin, Chicks on Speedin ja Aphex Twinin äänitaidetta sekä kiinnostavia portugalilaisia taiteilijoita.

António jakoi sittemmin aikansa muinaisilta ajoilta periytyvien peltojensa, joiden nimiä antiikkisempia sai hakea, ja uusimpien, edistyksellisimpien taidesuuntausten kanssa.

Dinis Guarda on toiminut yhdistyksen primus motorina ja Portugalin taidemaailman rikastuttajana alusta lähtien. Kirjallisuudenopinnot Lissabonin yliopistossa saivat jäädä, kun taide vei Diniksen mukanaan. Nyt hän saa toimeentulonsa taiteesta.

Númeron toimisto muutti pari vuotta sitten isoihin tiloihin Lissabonin Saldanhasta Anjokseen, jossa on myös Diniksen koti. Parin vuoden ikäinen vilkas ja utelias Máteus-poika temmeltää kodissa boheemien runoilijoiden ja muiden vanguarda-kulttuurista innostuneiden harrastajien ja tekijöiden keskellä.

Númerofestivaalin alueita ovat multimedia, elokuva ja musiikki.

Upeasti visualisoitua Número-lehteä saa ostaa ympäri Eurooppaa. Número on laajentunut myös ympäri Eurooppaa kiertäväksi festivaaliksi, jonka pitopaikka vaihtuu vuosittain. Númerofestivaali on edelleen vuoden edistyksellisen vanguarda-kulttuurin kohokohta koko Portugalissa.

Unelma omasta viinimerkistä

16-vuotiaasta lähtien António unelmoi omasta, biologiseen viljelyyn perustuvasta viinimerkistä.

-Vihdoin vuonna 2000 Dãon alueella näki päivänvalon ekologinen viinimerkkini CASA de MOURAZ, jonka loin yhdessä vaimoni, sosiologi ja tanssinopettaja Sara Dionísion kanssa. Päämäärämme oli alusta lähtien tehdä autenttisia ja personalisoituja viinejä, jotka ilmaisevat maaperämme aromeja kaikessa rikkaudessaan.

Dão on Portugalin tunnetuimpia viininviljelyalueita, jota asianharrastajat arvostavat erityisen paljon.

-Olen ekologisen viinin viljelijä eettisistä ja esteettisistä syistä. Eettisesti ajattelen olevani vain yksi lenkki enemmän tai vähemmän ajattomassa ketjussa, joku joka on perinyt jotakin ja jättää sen taas jollekin. Esteettisesti olen sitoutunut ajatteluun, joka kannattaa monimuotoisuutta, ei monokulttuurisuutta vaan kulttuurista rikkautta. Ekologinen viljely on yksinkertaisesti kauniimpaa kuin teollinen.

CASA de MOURAZ kunnioitetaan luontoa tukeutumalla ympäristön kannalta kestäviin viljelymenetelmiin, jotka huomioivat niin kasvit kuin eläimet ja – aivan kuten taiteelliset vanguarda-liikkeet – eivät ajattele maailmaa reduktionistisesti vaan globaalista näkökulmasta.

Vuonna 2003 António ja hänen vaimonsa palasivat Lissabonista Mouraziin, jossa he jatkavat ekologisen viinin viljelyä. António huolehtii myyntineuvotteluista ja vaimo paperitöistä.

-Maaliskuussa osallistuimme Saksan suurimpaan viinifestivaaliin. Myöhemmin menen Hollantiin, Belgiaan ja Luxemburgiin, jossa on paljon potentiaalisia asiakkaita. Sitten palaan kotiin.

Kotona odottavat Antónion palatessa valloitusmatkoiltaan vaimon lisäksi lapset António, 2, ja Jorge, 1, jotka pitävät huolen siitä, että perheessä riittää elämää

-Olen käynnistänyt projektin, jossa hyödynnetään sellaisia tämän päivän nykytaiteita, jotka jotenkin kuvaavat sitä, millaista on elää tällä hetkellä. Projekti on kuin positiviinen tartunta eri taiteiden ja kielten välillä – aivan kuten meidän viinimme, se on elävä ja orgaaninen, muotoaan muuttava. Tulevaisuudessa projekti laajenee ja toivottavasti muodostuu pysyväksi viittauspisteeksi portugalilaisista laatuviineistä puhuttaessa.

CASA de MOURAZista on pidetty muuallakin kuin Portugalissa. Siihen voi törmätä Englannissa, Saksassa, Brasiliassa, Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa ja tämän vuoden alusta myös Yhdysvalloissa. Pian on vuorossa myös Suomi.

Lisätietoa:

www.casademouraz.pt

http://www.numero-projecta.com/home.html

Muista Portugali-kirja (Avain) keväällä - esimakua pienin paloin täällä

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale