Kovassa koulussa




Kovassa koulussa

Pascal Khoo Thwetä ympäröivät Burmassa propaganda, kurjuus ja väkivalta. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Isossa-Britanniassa, jossa hän opiskeli.

Isoon-Britanniaan Khoo Thwe saapui Cambridgen yliopiston filosofian professori John Caseyn kutsumana.

-Hän kävi syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa työskentelin tarjoilijana, koska oli kuullut minun pitävän James Joycesta.

Khoo Thwe ehti taistella sotilashallintoa vastaan lähes vuoden ennen kuin Casey tuli noutamaan hänet Japanin kautta Cambridgreen.

Siellä hän jatkoi englannin kirjallisuuden ja filosofian opintojaan ja valmistui vuonna 1995.

-Minulla oli aluksi hirveä koti-ikävä, myös sateinen ja kylmä sää ja uudenlainen mentaliteetti aiheuttivat vaikeuksia minulle. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin oppia ilmaisemaan omia mielipiteitä.

Hyvin hän näyttää oppineen, vaikka kirjallisuuden professori saikin juottaa Khoo Thwelle aluksi pari lasia sherryä saadakseen hänet puhumaan. Cambridgessä

Khoo Thwe kehottaakin maastaan muuttavia burmalaisia ilmaisemaan tunteitaan.

-Muuten pinna saattaa palaa lopullisesti, kuten kävi burmalaiselle, joka hyökkäsi ovellensa kolkuttavan naapurinsa kimppuun. Tosin hänellä oli psyykkisiä ongelmia. Hän ei kestänyt ovelle koputtavia ihmisiä.

Osa pakolaisista masentuu, eikä Isossa-Britanniassa terapiaa ja sosiaalista tukea ole kovin hyvin saatavilla.

Essee laajeni omaelämäkerraksi

Luovan kirjoittamisen kurssille kirjoitettu essee laajeni vuosien saatossa From the Land of Green Ghosts –kirjaksi (Harper Perennial 2002), jossa Khoo Thwe käsittelee kovia kokemuksiaan Burmassa ja Iso-Britanniassa alkanutta uutta elämää.

-Mietimme kustantajan kanssa, tuleeko kirjasta perinteinen selviytymistarina, historiallinen vai henkilökohtainen kirja. Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon.

Kirja jatkaa kreikkalaisten tragedioiden ja burmalaisen suullisen tarinankerronnan perinteitä.

-Muistan isoäitieni kertoneen heimotarinoita lapsuudessani. He kertoivat hengistä, keijuista ja jumalattarista. Yleensä tarinat eivät päättyneet hyvin. Kirjani noudattaa tyylillisesti suullisen perinteen polveilevuutta: historiasta hypätään heimotarinoihin, joista perheen arkitoimiin.

Kirjassa seikkailevat myös vihreät kummitukset, jotka Khoo Thwen mielessä yhdistyvät Burman armeijan pelottaviin vihreisiin univormuihin. Kummitukset ovat myös osa burmalaista kansanperinnettä.

-Kummituksesta tulee vihreä, jos joku kuolee väkivaltaisesti. Vihreät kummitukset aiheuttavat onnettomuuksia ja saavat pahoja aikaan.

Todellisuus oli toisenlainen

Burmaa ovat hallinneet vuodesta 1962 lähtien sotilaat, pitkään kenraali Ne Winin johdolla. Vuonna 1990 järjestettiin demokraattiset vaalit, joiden tuloksen sotilasjuntta mitätöi. Vuoden 1991 Nobelin rauhanpalkinnon voittanutta opposition Aung San Suu Kyitä on pidetty kotiarestissa vaalivoitosta lähtien, eikä hän ole päässyt hallitsemaan. Muutenkaan tiedonvälitys on moniarvoisesta kaukana Burmassa.

-Kaikki tiedotusvälineet ovat sotilashallinnon hallussa, eikä ulkomaista tiedonvälitystä ole saatavilla. Minäkin asuin aivan viidakon nurkalla, mutta en kuullut koskaan, että sotilaat nappasivat opiskelijoita tai että he ajoivat etnisten vähemmistöjen edustajia vaaralliseen viidakkoon.

Sen sijaan Khoo Thwe oli kuullut lapsuudessaan ja nuoruudessaan kaikenlaisia kauniita lauseita Burman ihanuudesta.

Hän meni 13-vuotiaana pappisseminaariin, jossa herättiin aamulla varhain lukemaan latinaa, englantia ja tieteitä. Päivät täyttyivät rukoushetkistä ja sakramenttien lukemisesta. Papit seurasivat kokelaiden edistymistä ja raportoivat jokaisen vuoden lopussa heidän vanhemmilleen.

-Vietin neljä onnellista vuotta pappisseminaarissa, sitten halusin laajentaa näköalojani ja menin opiskelemaan Englannin ja Burman kirjallisuutta yliopistoon.

Burman yhteiskunnan salattu todellisuus valkeni hänelle viimein vuonna 1988, kun sotilasjuntan vainot pahenivat, kymmeniätuhansia opiskelijakapinallisia surmattiin tai he joutuivat pakolaisiksi. Khoo Thwe havahtui, kun hänen tyttöystäväänsä kidutettiin, hänet raiskattiin ja lopulta tapettiin.

-Ystävieni painostuksesta ja kauheiden kokemusten jälkeen minusta tuli yksi kapinallisista. Kapinalliset ohjasivat meitä, menimme viidakkoon ja opimme tunnistamaan maamiinat sekä eri eläimet. Kuukauden jälkeen minulle ehdotettiin, että ryhtyisin kouluttajaksi.

Hajanaista politiikkaa

Khoo Thwe ei ole koskaan ollut suuremmin innostunut politiikasta, eikä usko siihen juurikaan.

-Burmassa on vain yksi virallinen puolue, sosialistinen puolue. Politiikka pysyy kaaosmaisena, koska oppositio ei voi toimia sosiaalisen paranoian vuoksi. Lisäksi politiikka on hajanaista niin monen uskonnollisen ja etnisen ryhmän vuoksi. Olisi parempi, jos ne voisivat neuvotella keskenään.

Hänen mielestään burmalaiset ovat pikemminkin sosiaalisia kuin poliittisia eläimiä. Perinteet ovat tärkeitä ja niitä kunnioitetaan. Ne eroavat länsimaisista tavoista – myös tämä on kulttuurishokkien syy.

Khoo Thwen nykyinen kotikaupunki Lontoo on kiireinen teräsviidakko, Burmassa viidakoita on ihan konkreettisestikin ja ne ovat vaarallisia. Yksi sotilashallinnon painostuksen muodoista on etnisten ryhmien ajaminen viidakkoon, jossa selviytymisen mahdollisuudet eivät ole suuret.

-Kaikkien burmalaisten täytyy työskennellä yhdessä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi Burmassa. On biljoonan dollarin kysymys, koska maahan saadaan demokratia, tuskin ihan lähivuosina. Ehkä meillä menee poliittisesti vakaan Thaimaan saavuttamiseen parikymmentä vuotta.

Khoo Thwe kantaa oman kortensa kekoon kääntämällä työkseen Democratic Voice of Burmalle (DVB) uutisia burmasta englanniksi.

DVB on Norjasta käsin toimiva itsenäinen radio- ja televisioasema, jonka missiona on tuoda vaihtoehtoista tietoa burmalaisten ulottuville, vähentää maan lukuisten etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä ristiriitoja, istuttaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia burmalaisiin ja edistää itsenäistä mielipiteenmuodostusta sekä sosiaalista ja poliittista keskustelua propagandan hallitsemassa maassa.

-Seuraavaksi haluan kirjoittaa romaanin perheestä. Minulla on parhaillaan meneillään materiaalinhakuvaihe. Lisäksi suunnittelen keittokirjaa viidakon herkuista vähän kieli poskessa. Ruokalajeja tulevat olemaan esimerkiksi chicken curry with marihuana sauce, smoked python.

Khoo Thwen tarkoitus ei ole saada ihmiset syömään viidakon aineksista tehtyä ruokaa vaan havahduttaa: saada ihmiset ymmärtämään, että he ovat tuhoamassa viidakkoa. Hän leikittelee myös anglosaksisen maailman dieettitaipumuksilla: sen sijaan että uskoisit Dr. Atkinsia, mene viidakkoon ja juokse muutama kerta mäkeä ylös ja alas.

Khoo Thwe haluaisi palata Burmaan kenttätyöhön, estämään burmalaisten metsien uhkaavalla vauhdilla tapahtuvan tuhoutumisen. Hän on saanut kalliin koulutuksen, jota haluaa hyödyntää myös käytännössä.


julkaistu Vantaan Laurissa 11.1.2007

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Malawi folk-tale