Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Monday, December 31, 2007

Gertrude Stein

Gertrude Stein:
Tender Buttons

Karahvi, se on sokea lasi

Jonkinlainen lasi ja serkku, spektaakkeli eikä mitään outoa, yksittäinen loukattu väri ja järjestely järjestelmässä osoittamista varten. Kaikki tämä ja ei tavallinen, ei epäjärjestyksessä ei muistuttava. Ero leviää.


Laatikko

Ystävällisyydestä tulee ulos punainen ja töykeydestä tulee nopea sama kysymys, silmästä tulee tutkimus, valinnasta tulee tuskainen karja. Niinpä sitten järjestys on valkoisen pyöreyden olemista jotakin ehdottavaa nuppineula ja on se pettymys, se ei ole, se on niin alkeellista analysoitavaksi ja hienon aineen näkemiseksi oudosti, se on niin innokas saamaan vihreän pisteen ei punaiseksi mutta pisteeksi jälleen.


Lika ja ei-kupari

Lika ja ei-kupari tekevät väristä tummemman. Se tekee muodosta niin raskaan ja ei-melodiasta kovemman.
Se tekee armon ja rentoutumisen ja jopa voiman levittää pöytä täydemmäksi. On monia ei-täysiä paikkoja. Ne näkevät kannen.


Ei mitään eleganttia

Charmi yksittäinen charmi on epäilyttävää. Jos punainen on ruusu, eikä sitä ympäröi aita, jos sisäpuoli päästetään sisään ja siellä paikat muuttuvat, jokin on pystyssä. Se on totinen.


Mildredin sateenvarjo

Syy eikä kaarretta, syy ja tarpeeksi kova, syy ja superäänekäs törmäys ja ekstravaunut, ekstran merkki, laukku pieni laukku ja pysyvä väri ja ovela, ohut harmaa eikä nauhaa, tämä tarkoittaa menetystä suurta menetystä korvausta.


Viitan metodi

Yksittäinen nousu rivissä, suora vaihto rottinkiin, epätoivoinen seikkailu ja rohkeus ja kello, kaikki tämä mikä on järjestelmä, millä on tunne, millä on eronpyyntö ja menestys, kaikki tekee mustasta hopeasta viehättävän.


Punainen postimerkki

Jos liljat ovat liljanvalkoisia jos ne uuvuttavat melun ja etäisyyden ja jopa pölyn, jos ne pölyisinä likaavat pinnan jolla ei ole äärimmäistä kunniaa, jos ne tekevät tämän ja se ei ole välttämätöntä se ei ole lainkaan välttämätöntä jos ne tekevät tämän ne tarvitsevat katalogia.


Pitkä hame

Mikä virtaus tekee koneiston, joka saa sen rätisemään, mikä virtaus esittelee pitkän viivan ja tarpeellisen vyötärön. Mikä on tämä virtaus.
Mikä on tuuli, mikä se on.
Missä on tyyni pituus, se on siellä ja pimeä paikka ei ole pimeä paikka, vain valkoinen ja punainen ovat mustia, vain keltainen ja vihreä ovat sinisiä, vaaleanpunainen on tulipunainen, rusetti on kaikenvärinen. Viiva erottaa sen. Viiva vain erottaa sen.


Punainen hattu

Tummanharaa, hyvin tummanharmaa, melko tummanharmaa on hirviömäisen tavallisesti, se on niin hirviömäinen koska siinä ei ole punaista. Jos punaista on kaikessa, se ei ole tarpeen. Eikö tämä ole perustelu sen mille tahansa käytölle ja jopa niin onko tilaa joka olisi parempi, onko yhtään tilaa joka on niin oikaistu.


Sininen takki

Sininen takki on ohjattu ohjattu pois, ohjattu ja ohjattu pois, se on erityinen väri jota käytetään siihen pituuteen ja ei mihinkään leveyteen ei edes enempään kuin varjo.


Piano

Jos nopeus on vapaa, jos väri on huoleton, jos vahvan tuoksun valinta ei ole hankalaa, jos napinpitelijää pitelee koko aaltoileva väri eikä väriä ole, ei mitään väriä. Jos nuppineulassa ei ole likaa eikä tuskin voikaan olla, jos ei ole sitten paikka on sama kuin pystyssä pysyminen.
Tämä ei ole hämärä tapa eikä sitä edes esitetä sillä tavoin ettei rajoitetta levitetä. Tuo on levitetty, se sulkeutuu ja nousee ja kömpelösti ei kömpelösti keskus on kasvamassa.


Pelottava vapautuminen

Laukku joka jätettiin ja ei vain otettuna mutta pois käännettynä ei löydetty. Paikka esitettiin hyvin samankaltaisena viime kerralla. Palaa ei vaihdettu, ei edes sen palasta, pala jätettiin. Loppu on hoidettu huonosti.


Lompakko

Lompakko ei ollut vihreä, se ei ollut oljenvärinen, sitä tuskin nähtiin ja sillä oli käyttö pitkä käyttö ja ketju, ketju ei koskaan puuuttunut, sitä ei korvattu, se näytti olevansa auki, siinä kaikki mitä se näytti.


Kohotettu sateenvarjo

Mistä syystä se jätettiin sinne missä se roikkuisi miksi ei ollut koskaan mahdollista nähdä sen tulevan sinne ja näyttävän olevansa komea ja oikea tavalla jolla se näytti sen. Opetuksena oli oppia sen näyttävän sen, että se näyttää sen ja että ei mitään, että ei ole mitään, että sille ei ole tehtävissä yhtään enempää ja vain niin paljon enemmän on yllin kyllin järkeä vaihdon tekemiseksi.


Vaate

Tarpeeksi vaatetta on runsaasti ja enemmän, enemmän on melkein tarpeeksi sitä varten ja sitäpaitsi jos ei ole enemmän leviämistä, onko sille tarpeeksi tilaa. Mikä tahansa tilaisuus osoittaa parhaan tavan.


Enemmän

Lehvistön ja kunnian ja pienenvalkoisen vaatepalan ja öljyn elegantti käyttö.
Ihmetellen niin voittoisasti erilaisissa merissä on syy joka tekee punaisesta niin säännöllisen ja innokkaan. Syy siihen ettei ole enempää suikaleita ovat sama loisto hyvin värikäs ei eroon yhdestäkään pyöreästä väristä.


Uusi kuppi ja lautanen

Innokkaasti satuttaen pilvinen keltainen silmu ja lautanen, innokkaasti myös on puraisu nauhassa.


Objektit

Sisällä, katkaistun ja ohuen sauman sisälle yksin, äkilliset yhtäsuuret ja ei yhtään enempää kuin kolme, kaksi keskuksessa tekee kaksi yhden puolen.
Jos kyynärvarsi on pitkä, se on täytetty niin että sitten paras esimerkki on yhdessä.
Jonkinlainen show tehdään puristamalla.


Silmälasit

Väri parranajossa, kapakka on hyvin sijoitettu kujan keskelle.


Kyljys

Sokea agitointi on miehekästä ja äärimmäistä.


Paperi

Kohtelias tilaisuus saa paperin näyttämään ei sellaisen tilaisuuden ja tämä tekee valmiuden ja katseen ja samankaltaisuuden ja jakkaran.


Piirustus

Tämän merkitys on kokonaan ja paras sanoa jälki, paras sanoa se parhaasti näyttääkseen äkillisiä paikkoja, paras tehdä katkeraksi, paras tehdä pituudesta korkeus ja ei mistään leveä, mitä tahansa puolivälin välissä.

Friday, December 28, 2007

Wilma vuoteessa ja luonnossa


Kokemuksia Portugalista

Tapanani ei ole kommentoida kriitikoiden kirjoituksia - tai on kai, mutta minkä sille voi, jos on sanottavaa, se on kakaistava REHELLISESTI ja kaunistelematta ulos (nimimerkki kirjallinen toimija, jolla ei ole mitään menetettävää "kentällä").

Koska allaoleva kritiikki sisälsi monia perustelemattomia heittoja ja itselläni on pitkä kokemus myös kriitikon töistä ja siitä syntynyt näkemys hyvästä kritiikistä ja sen edellytyksistä, katson tarpeelliseksi lisätä pari kommenttiani.

Onko kriitikko ajatellut, että kirjoittajalla on saattanut olla täysin omat intentionsa, joita hän haluaa välittää? Nyt kriitikko kirjoittaa omien matkakirjan luonnetta koskevien oletustensa varassa edellyttäen, että matkakirjan on oltava ennen muuta SUBJEKTIIVINEN. Tiedoksi vain, että erilaisia matkakirjojen toteuttamisen tapoja on tuhansia, yhtä paljon kuin on niiden kirjoittajiakin. Matkakirjat voivat yltää Bruce Chatwinin lähes hyvää proosaa hipovista toteutuksista faktamaisiin tietokirjoihin. Subjektiivisuus ei ole AINOA tapa toteuttaa matkakirjaa. Kriitikko ei voi PAKOTTAA kirjailijalle omia intentioitaan. Minun kirjani ei ole tarkoitus olla pelkästään subjektiivinen, kokemuksellinen matkakirja, vaan myös objektiivinen.

Hyvä kriitikko myös perustelee väitteensä esimerkein: tämä on kriitikon ja kritiikin kirjoittamisen perusedellytyksiä. Sanoessaan että runot eivät aina avautuneet, kriitikon pitää ottaa väitteensä todistaakseen esimerkki ko. säkeistä. Myös heitot "aiheet tuntuvat epäsuhtaisilta", "kirjailijan persoonasta pitäisi tulla teoksen keskus" jäävät ohimennen heitetyiksi mielipiteiksi, joiden perustelut uupuvat.

Rakenteen "sirpaleisuus" on ehkä tarkoituksella haettua. Onko Mäkirinta kuullut esim. uudesta romaanista (varmaan on ranskalaiseen kirjallisuuteen erikoistuneena henkilönä) tai LANGUAGE-runoudesta, jossa maailma tarkoituksellisesti esitetään fragmenttien kokonaisuutena. Vastaavaa sirpaloitunutta rakenneratkaisua on voitu HAKEA kirjassani, jolla ei tosin ole yhtään mitään tekemistä LANGUAGE-runouden ja uuden romaanin, vain niiden intentioiden kanssa.

Kokemuksia Portugalista ja Hollannista

Rita Dahl: Tuhansien portaiden lumo - kulttuurikierroksia Portugalissa. Avain 2007. 285 s.

Matkakirjallisuus on kiinnostava laji. Se on onnistunut luontevasti uudistumaan ja sekoittumaan muihin lajityyppeihin. Matkakirjan traditio tuntuu joustavammalta ja rajoiltaan häilyvämmältä kuin proosan, draaman ja lyriikan traditio.

Suomessa esseekirjallisuus on taantunut, mutta matkakirjat ovat yhä parhaimmillaan suuren yleisön näkemyksellistä tietokirjallisuutta. Tuhansien portaiden lumo ja Hollannin muistikirja osoittavat, että kokemuksellinen matkakirja on kuitenkin vaativa laji.

Portugalin kulttuuria

Rita Dahlin Tuhansien portaiden lumo koostuu Portugalia kuvaavista reportaaseista, runoista ja värivalokuvista. Näistä elävästi kirjoitetut proosatekstit toimivat parhaiten. Runot eivät aina avaudu ja niiden asettelu proosatekstin väliin on epäonnistunut ratkaisu, koska lukemisjärjestys häiriintyy. Kuvien ja proosan suhde toimii paremmin. Suurin osa valokuvista on ilmeikkäitä henkilökuvia ja onnistuneita kaupunkimiljöitä.

Portugalin kulttuuria ja yhteiskuntaa kuvatessaan kirjailija onnistuu välittämään innostuksensa aihettaan kohtaan. Dahl lähtee liikkeelle Lissabonista ja pääkaupungin kautta avautuu myös maan historia. Kulttuuri nähdään kirjassa laajasti; sitä ovat myös arkielämän tapa- ja ruokakulttuuri, jalkapallo sekä televisio. Dahl käsittelee myös taidemuotoja, kuten fado-laulua, kirjallisuutta, taidetta ja arkkitehtuuria. Kirjan yksittäiset kappaleet ovat paikoin todella onnistuneita ja Portugalin kultturi-ilmapiiristä saa monimuotoisen kuvan.

Kirjan kokonaisuuden ongelmaksi muodostuvat hajanaisuus ja satunnaisuus. Dahl kirjoittaa enteellisesti esipuheessaan: "Matkoilla kertyneet kokemukset ovat kirjassa täysin mielivaltaisessa järjestyksessä, eivätkä noudata kronologiaa. Kerronta on jumala, joka sanelee, mihin kokemukset sijoittuvat." Kirjan lukujen aiheet tuntuvat keskenään epäsuhtaisilta: Lissabon, kirjallisuus, keskiaika ja romantiikka, pohjoinen ja etelä. Vaikka omakohtainen kokemus onkin kirjan lähtökohta ja sen rikkaus, tämän ei tulisi johtaa rakenteen sekavuuteen.

Jotta satunnaiset kohtaamiset eri kulttuurimuotojen kanssa tulisivat perustelluiksi, tyylin pitäisi keskittyä selkeästi kertojan omiin tuntemuksiin. Hänen persoonastaan pitäisi tulla teoksen keskus. Dahl jää kuitenkin itse taka-alalle, vaikka hän kuvaa omaa kokemustaan Portugalista. Lopputulos jää häiritsevästi kahden vaihtoehtoisen otteen välille: omakohtaisen ja objektiivisen.

Päivi Mäkirinta
julkaistu Turun Sanomissa 28.12.2007

Wednesday, December 26, 2007

José Luís Tavares: yksitoista




Lissabonissa pitkään asunut ja siellä kirjallisuutta ja filosofiaa opiskellut José Luís Tavares, 41, on Kap Verden tunnetuimpia runoilijoita, joka on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Calouste Gulbenkianin säätiö myönsi hänelle ensimmäisestä kokoelmasta vuonna 2004 Mário António –palkinnon. Kap Verden kirjailijaliitto tunnusti Tavaresin lahjakkuuden antamalla toisesta kokoelmasta Jorge Barbosa –palkinnon vuonna 2006. Tavares ei tavoittele yhden muodon täydellistä hallintaa ja sen jatkuvaa toistoa, vaan uudistumista jokaisessa kokoelmassaan: runouden kirjoittamisen on oltava tarpeeksi haasteellista runoilijalle itselleen, samoin kääntämisen.

Tavares on julkaissut kokoelmat Paraíso Apagado por um Trovão ja Agreste Matéria Mundo (Campo das Letras, 2004).

Toisen kokoelman pitkässä osastossa A Deserção das Musas Tavares pohtii runoilijan ja runon suhdetta 1900-luvulla. Tavaresin toinen kokoelma on myös yli 200-sivuinen kunnianosoitus kaikille taiteille, erityisesti runoudelle ja kuvataiteille. Hän kirjoittaa tyylipastisseja muun muassa Alexander O´Neillin ja Jorge Luís Borgesin kunniaksi. Kokoelma on samalla runoilijan taidon- ja tiedonnäyte: vaikka kyse onkin vapaamittaisesta runoudesta, alkukieliset runot soivat kuin klassinen musiikki.

Tavares on nimennyt vaikuttajikseen myös Ezra Poundin runoteoriat, Rilken, portugalilaisen runoilijan Vitórino Nemésion, Seamus Heaneyn ja brasilialaisen Jõao Cabral de Melo Neton. Tavaresia on kutsuttu myös metodiseksi runoilijaksi, joka kirjoittaa matemaattisen tarkasti.

Tavares on kirjoittanut myös sonetteja, libreton ja proosateoksen ja kääntää Fernando Pessoaa krioliksi.


Yksitoista

Syyskuun kaarten läpi
tuikki syksy kasvoillasi.
Toisten taivaiden yllä kaartuivat
myös jalokiveni
jäähyväisten kovassa tuulessa.

Mistä syntyi rotkojen huhu,
väsytetty sininen kukkuloiden yllä,
nyt en tiedä että muistot,
nyt en tiedä että kiihko herättää meidät
rakkauden äkilliseen epävarmuuteen.

Näin sinun lähtevän noille heikoille
tulille, tuhkaa ja leviä kannoit
hiuksissasi, samoja hartioita
aamun keveässä kuiskauksessa.
On kuin olisin katsonut sinua toisessa
elämässä, tietäen jo että onni
lepää tällä mustalla puuvillalla
jota sydämet piilottelevat
ollessaan rakastuneita.

Syyskuu on kaadettu kukka
jossa jäähyväiset ottivat uudelleen meidän
kätemme, niin kaukana sokean katseesta
harjoitellen uusia litanioita
epävarmaa huomista varten.

käännös Rita Dahlin

Tapaaminen Herberto Helderin kanssa




Jõao Rasteiro, 42, on Portugalin Coimbrassa asuva runoilija ja esseisti. Rasteiro on julkaissut runokokoelmat A Respiração das Vértebras (Edições Sagesse, 2001) ja No Centro do Arco (Palimage Editores, 2003), Os Cílios Maternos (Palimage Editores 2005). Vuoden 2008 alussa ilmestyy hänen neljäs runokokoelmansa Istambul. Hän on opiskellut kirjallisuutta Coimbran yliopistossa.

Rasteiro voitti vuonna 2004 Afrikkalaisten kirjallisuuksien kongressin Cinco Povos Cinco Nações –palkinnon sekä Il Convivion Premio Poesia, Prosa e Arti Figurative -palkinnon. Rasteiro on toimittanut myös iberialaisen runouden antologian Vento/Viento, sombra de vozes/sombra de vozes (Ed. Selya) ja antologiat Neruda: Cem Anos Depois (Universitária Editora) ja Cânticos da Fronteira/Cânticos de la Frontera (Trilce Ediciones).

Hän on kääntänyt kolumbialaisen runoilija Harold Alvarado Tenorion runoja ja on Oficina de Poesian ja italialaisen Il Convivion toimituskuntien jäsen. Rasteiron runoja on julkaistu kirjallisuuslehdissä ja –antologioissa Portugalissa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Italiassa ja Espanjassa.



Tapaaminen Herberto Helderin kanssa

Jossakin on katkaistu kaupunki jossa valo
katoaa kaatuneena maahan ankkureiden väliin
kuin tuuletetut stiletit sanoihin kätkettyinä

sinun täytyy kulkea läpi maagisen yön innokkaiden ukkosten
Cascaisin kuollessa hiukan vähemmän
vaikka loputtoman lihan sisäpuoli on verta
joka tulee esiin kuin ihon lähellä kiihottuvat sienet
huonojen säiden ja itsetuhoisten muuttojen sykleissä,

etsi sitä puutarhoista vaikka se ei puhu sinulle
(unohdat kuljettavasi tarttuvia tuskia
aamut herättävät eloon kuivat harjut
teräviä ääniä pitkin kaupunki hyytyi
palaen kynttilöissä mäntien rituaalien alla),

alastoman tavun menstruoivan miehen esittämä
kysymys vanhojen kuivien rukousten torilla
kun kaupungissa kulki saarten tuoksuva ilma
se taisteli kalkkikentillä kobria vastaan
että pieni harju vielä kuulostaisi vuolaalta,

hiekan aaveen järjettömässä kotietsinnässä
asuu viimeisten päivien äidillinen läpinäkyvyys
istuttaa sinut pajujen alle pää kallistuneena
kuulee tuulen ja haistaa kuoleman sisäelimet
moniin suuntiin levittäytyneellä ruumiilla,

estää sinua sanomasta mitään lähteen korvalle
(kuunnellessasi magnolian hauraita tassuja
se juo kaupungin sinisten naaraiden avoimesta vaginasta
kidukset joilla hengähtää alkuvalo
kuin se olisi vapauttava kipinä, kasvisruumis),

siellä, lähellä vettä, kaksisarvisten alasinten juoni
neuvokkaiden käsien tuli polttaa kuin puhdas taito
toukan kotelo saviruukkujen välissä jossa asuu runoilijan uloshengitys.

Suom. huom. Herberto Helder, alias Herberto Helder de Oliveira (s. 1930) on portugalilaisen nykyrunouden merkittävimpiä edustajia, runoilija ja kääntäjä, joka on tehnyt yhteistyötä myös kuvataiteilijoiden kanssa. Hän on avustanut mm. Poesia Experimental –lehteä. Helderin tuotanto on ollut hyvin yhtenäinen esikoisesta O Amor em Visita (1964) viimeisimpiin teoksiin asti.

Luokitteluja karttava Photomaton & Vox on hänen tärkeimpiä teoksiaan. Se sisältää henkilökohtaisia muistiinpanoja, omaelämäkerrallisia haarautumia, maalaustaidetta, kuvanveistoa ja elokuvaa käsittelevää metataidetta. Helder etsii kielen mahdollisuuksia Amerikanintiaanien (mayat ja atsteekit) ja afrikkalaisten (pygmit) runoja kääntämällä, etsiessään myyttistä kielenkäyttöä (Ouolof). Hän on tunnettu myös siitä, että tekee muutoksia jokaiseen proosa- ja runokirjaansa.

Helderille runoilijan työ on ruumiillista sanoilla rakentamista, kuin talonrakennustyötä, ennen muuta fyysistä. Runon kirjoittaminen on myös eroottinen akti, runoilija on kuin lapsi, hämmästynyt elämän mysteerin edessä.

Helderin runoutta on ilmestynyt monissa ulkomaisissa antologioissa, ja useat tutkijat ovat omistautuneet hänen tuotantonsa tutkimiseen.

kääntänyt Rita Dahl

Monday, December 24, 2007

Vieraantunut portugalilainen sielu





Pessoa tunsi olevansa vieraantunut, hän ei tiennyt kenen sielun omisti vaan tunsi itsensä moneksi. Heteronyymit mahdollistivat hänen mukaansa ”portugalilaisesti” tuntemisen, joka oli Pessoalle muuten mahdotonta. Heteronyymien luoja ei myöskään tunnustanut persoonallisuutta itsessään. Jokainen heteronyymi oli syntynyt kuin unessa, mutta ainoana erona oli se, että nämä uneksitut henkilöt voivat uneksia, mutta niiden luoja Pessoa ei voinut. Pessoa soimasi nykyaikaa, josta puuttuivat sekä kirjallisuus että ihmisten välinen luonnollinen yhteiselämä, mikä sai neroyksilöt keksimään itse omat ystävänsä, henkiset kumppaninsa. Kyse on dramaattisuuden viemisestä äärimmilleen, draamoista sieluissa: kaikesta sekavuuden kuuloisuudestaan huolimatta yksinkertaisesta ilmiöstä. Pessoa ei kieltänyt psykiatrista selitystä täydellisesti, mutta totesi hulluutensa olevan, jos se sitä oli, samanlaista kuin Shakespearen hulluus:

”Não sei quem sou, que alma tenho.
Quando falo da sinceridade não sei com que sinceridade falo. Sou variamente outro do que um eu que näo sei se existe (se é esses outros).
Sinto crenças que näo tenho… Sinto-me múltiplo… Como o panteísta se sente árvore (?) e até a flor, eu sinto-me vários seres.” (Quadros 2006, 1013-1014.)

”En tiedä kuka olen, kenen sielu minulla on.
Puhuessani vilpittömyydestä en tiedä, millä vilpittömyydellä puhun. Olen jatkuvasti toinen kuin minä joka en tiedä olen olemassa (jos hän on nuo toiset).
Tunnen olentoja joita minulla ei ole… Tunnen itseni moneksi. Kuin panteisti tuntee puun ja myös kukan, tunnen monella tavoin.” (Quadros 2006, 1013-1014.)

”Nunca me sinto tão portuguêsmente eu como quando me sinto diferente de mim – Alberto Caeiro, Ricardo Reis, Álvaro de Campos, Fernando Pessoa, e quantos mais haja havidos ou por haver.”

“En tunne koskaan niin portugalilaisesti kuin tuntiessani eri lailla kuin itsessäni tunnen – Alberto Caeirona, Ricardo Reisina, Álvaro de Campoksena, Fernando Pessoana ja niin monena muuna kuin on ollut tai tulee olemaan.” (Quadros 2006, 1014. Kaikki edellä mainitut lainaukset luultavasti vuodelta 1915.)

”O autor humano destes livros não conhece em si próprio personalidade nenhuma. Quando acaso sente uma personalidade emergir dentro de si, cedo vê que é uma ente diferente do que ele é, embora parecido; filho mental, talvez, e com qualidades herdadas, mas (com) as diferenças de ser outrem.” (Quadros 2006, 1020.)

“Näiden kirjojen inhimillinen tekijä ei tunnista itsessään mitään persoonallisuutta. Kun hän sattumalta tunnistaa persoonallisuuden ilmenevän itsessään, hän näkee heti sen olevan erilainen olento kuin hän on, vaikka samankaltainen: henkinen lapsi kenties, jolla on häneltä perittyjä ominaisuuksia, mutta eroja, jotka tekevät hänestä toisen.” (Quadros 2006, 1020.)

”Com uma tal falta de literatura, como há hoje, que podem um homem génio fazer senão converter-se, ele só, em uma literatura? Com uma tal falta de gente coexistível, como há hoje, que pode um homem de sensibilidade fazer senão inventar os seus amigos, ou, quando menos, os seus companheiros de espírito?” (Quadros 2006, 1022.)

“Kun kirjallisuutta vaivaa sellainen puute kuin nykyään, mitä voi nero muuta tehdä kuin kääntyä kirjallisuuden puoleen? Kun vallitsee sellainen puute kanssaihmisistä kuin nykyään, mitä muuta tunneihminen voi tehdä kuin keksiä ystävänsä tai henkiset kumppaninsa?” (Quadros 2006, 1022.)

“Desejo ser um criador de mítos, que é o mistério mais alto que pode obrar alguém da humanidade.” (Quadros 2006, 1023).

“Haluan olla myyttien luoja, mikä on korkein mysteeri, jonka joku voi tuottaa ihmiskunnassa.” (Quadros 2006, 1023).

”Trata-se, contudo, simplesmente do temperamento dramático elevado ao máximo; escrevendo, em vez de dramas em actos e acção, dramas em almas. Tão simples é, na sua substância, este fenómeno aparentemente tão confuso.
Não nego, porém – favoreço, até -, a explicação psiquiátrica, mas deve compreender-se que toda a actividade superior do espírito, porque é anormal, é igualmente suspectível de interpretação psiquiátrica. Näo me custa admitir que eu seja louco, mas exijo que se compreenda que não sou louco diferentemente de Shakespeare, qualquer que seja o valor relativo dos produtos do lado säo da nossa loucura.” (Quadros 2006, 1024.)

“Kuitenkin on kyse yksinkertaisesti maksimiinsa kohotetusta dramaattisesta temperamentista, joka kirjoittaa sielujen draamassa tekojen ja toiminnan draaman sijasta. Niin yksinkertainen on olemuksessaan tämä niin sekava ilmiö.
En kuitenkaan kiellä, vaan jopa puollan psykiatrista selitystä, mutta täytyy ymmärtää, että kaikki hengen korkeampi toiminta, koska se on epänormaalia, on samalla tavoin taipuvaista psykiatriselle tulkinnalle. En pidä sen tunnustamisesta että olen hullu, mutta vaadin että se ymmärretään niin etten ole hullu eri tavoin kuin Shakespeare, mikä tahansa olkoon hulluutemme sivulla kulkevien tuotteiden suhteellinen arvo.” (Quadros 2006, 1024. Kaikki edellä mainitut lainaukset ovat luultavasti vuodelta 1930.)

Friday, December 21, 2007

Kirjoittava nainen on monen maan kummajainen

Kyltymätön uuni (toim. Rita Dahl)

Esseistä ja kaunokirjallisuudesta koostuva antologian hankalasti avautuva nimi juontuu kirgiisikirjailija Vera Iversenin vertauksesta: toimittajalle julkaisu on kuin uuni, joka nielee juttuja kyltymättömästi. Naiskirjoittajien ahdinkoa kuvaavat muun muassa keskiaasialaiset, malawilaiset, egyptiläiset, tiibetiläiset ja turkkilaiset tarinat.

Tuottamaton naiskirjailija on monessa kulttuurissa perheelleen rasite, joka saatetaan jopa hylätä. Naisten teokset elävät usein suullisina, helposti katoaviana.

Lotta Tuohino
Journalisti 22/2007

Tuesday, December 18, 2007

Runous on designia

Proosa on bulkkia, runous designia
Kirjailijalla on velvollisuus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin


Vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinto sujahti Hannu Väisäselle. Päivää ennen toimittaja Kaisu Mikkolan tekemää voittajan valintaa oli Maanantaiklubille saatu keskustelemaan kaksi nuorta kirjailijaa, vantaalainen Rita Dahl sekä helsinkiläinen Jani Saxell, joilla Finlandia siintää vielä toistaiseksi tulevaisuudessa.

Rita Dahlilta on ilmestynyt tänä vuonna kaksi teosta, runokokoelma Aforismien aika sekä Portugalin-matkasta kertova, lyriikkaa, faktaa ja fiktiota sujuvasti sekoittava Tuhansien portaitten lumo. Lähiaikoina on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää, eli Dahlilla on ollut tuottelias vuosi.

Aforismien ajan runojen tekemisessä Dahl on käyttänyt runoilija Leevi Lehdon laatimaa runogeneraattoria, jonka avulla voi erilaisia hakusanoja syöttämällä tuottaa runosäkeitä. Dahl hyödynsi generaattoria saadakseen erilaisia ideoita, joista hän sitten muokkasi valmiita runoja. Menetelmä ei sinänsä ole uusi, vaan tuo mieleen vaikkapa dadaistien tekemät tekstikokeilut ensimmäisen maailmansodan jälkeen tai William Burroughsin 1950-luvulla leikkaa-liimaa –tekniikalla koostetut cut up -teokset.

Runoissaan Rita Dahl haluaa paljastaa nyky-yhteiskunnan patologisia puolia ja näin tuoda yhteiskunnallista keskustelua runouteen.

— Runon pitää sukeltaa syvemmälle kuin nykyään yleinen pinnallinen journalistinen tyyli antaa myöten, sanoi Dahl.

Vaikka kirjallisuus ei suoraan voi muuttaa yhteiskuntaa, on Rita Dahlin mielestä kirjailijalla suoranainen velvollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Huomispäivän vartijat

Kun Jani Saxellin kaksi aiempaa teosta liikkuivat realismin ja aikalaiskuvauksen parissa, on elokuussa ilmestynyt novellikokoelma Huomispäivän vartijat sekoitus fantasiaa ja scifiä, maagista realismia ja spekulatiivista fiktiota.

— Maailmasta on tullut niin materialistinen ja nopealiikkeinen, että sen kuvaamiseen tarvitaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian keinoja. Osumatarkkuus nykypäivän ilmiöihin tarkentuu kummasti, kun tähtää suoraan tulevaisuuteen, pohti Saxell.
Tyylillisesti Saxell halusi venyttää novellin perinteistä muotoa.

— Ajattelin, että novelli voi olla yhtä aikaa kaikkiruokainen ja moniääninen, määritelmiä pakeneva mutta silti kylmäpäisesti hiottu ja muokattu teksti, jossa erilaiset ainekset törmäävät.

Saxellin uudet novellit ovat mustalla huumorilla ja mielikuvituksella höystettyjä tarinoita, joista tulee mieleen niin Kafka kuin Marquezkin, mutta myös tieteiskirjallisuuden klassikot Stanislav Lem ja Philip K. Dick.

Synkän pohjavireen yli nousee silti toivo pienen ihmisen kyvystä astua pois nyky-yhteiskunnan oravanpyörästä, tehokkuushysteriasta ja vainoharhoista.

Lisää yllätyksellisyyttä!

Molempien kirjailijavieraiden mielestä suomalaista kirjallisuuskeskustelua leimaa liian varmaan päälle pelaaminen. Piirit ovat pienet eikä kukaan halua vaarantaa apurahojaan.

Rita Dahl kiinnitti huomiota siihen, miten Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon ei tahdo päästä kuin suurten kustantamojen teoksia, niillä kun on takanaan markkinakoneisto ja jakelukanavat. Hän kaipasi Finlandia-kilpailun kandidaatteihin lisää yllätyksellisyyttä erityisesti aiheiden ja kielen osalta.

— Miksei voitaisi tarttua salattuihin teemoihin ja käsitellä niitä hiukan yllätyksellisemmällä kielellä? ihmetteli Dahl.

Hänen mukaansa runouden puolella tilanne on proosaa parempi.

— Nykyproosa on bulkkitavaraa kun runous on enemmän design-tuote, kuvasi Dahl osuvasti kirjallisuuslajien välistä eroa.

Hän kehui sekä pieniä vaihtoehtokustantamoja sekä tietoverkon eri käyttömahdollisuuksia julkaisu- ja apuvälineinä.

— Esimerkiksi tietoverkon runouskeskustelu on painettua mediaa oleellisempaa, huomautti Dahl.

Maanantaiklubilla kuultiin sekä tekijöiden itsensä lukemia otteita uutuuskirjoista sekä helsinkiläistä Inka Kiveä, joka lausui muun muassa Hannu Niklanderin ja Elvi Sinervon runoja.

MARKO KORVELA

julkaistu Tiedonantajassa 14.12.

Thursday, December 13, 2007

Last supper in room number 106

Flôr de Coimbra
aos teus quartos vázios
nenhumas pessoas têm sonhos
por que ulkona on sade,
ihmisten vaje, autojen
keskiyökonsertti et dans la bord
de l´hôtel il y a
une bouteille du vin, du pain
et suffissement elämää
joka kuullessaan kadun huudot
kaivautuu syvemmälle
sänky on hauta ja me
emme pääse pois ennen
kuin iso piski koputtaa
oveen ja kutsuu nimeltä
uppoavaa Titanicia

Saturday, December 08, 2007

Oikeutettu Suomen kansalaisuuteen!

Vastasin oikein 71 prosenttiin kansalaisuuskokeen kysymyksistä. Tietoni riittivät Suomen kansalaisuutta varten.

Thursday, December 06, 2007

Suomalaisen taiteen kädenjälki näkyviin

Suomalainen kädenjälki näkyviin
Johan Storgård haluaa, että suomalaisen taiteen kädenjälki näkyy maailmalla.


Johan Storgård edistää pian kulttuurivientiä valtakunnan tasolla. Opetusministeriö on nimittänyt hänet vastikään kulttuuriviennin valmistelutyöryhmän puheenjohtajaksi.

- Ryhmä kehittää yhdessä itse tekijöiden kanssa erityisiä toimintamalleja, jotka sopivat kulttuurituotteiden kehitykseen ja viemiseen. Meidän on löydettävä uusia toimintamalleja ja rahoituskanavia, joiden avulla hyödynnetään suomalaisten taiteentekijöiden erilaista osaamista ja kekseliäisyyttä niin, että koulutetuille ammattitaiteilijoille luodaan lisää toimintamahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.

- Uskon siihen, että yhdistämällä eri taiteenalojen osaaminen kansalliseen poliittiseen tukeen ja taloudellisiin resursseihin taidemaailman voimavarat saadaan uusiokäyttöön ja syntyy uusia taiteen menestystuotteita. Kaikki olemassa olevat verkostot ja tuet on hyödynnettävä kulttuurin alan työpaikkojen ja yritysten luomiseksi.

Muutos ei synny pelkästään lisäresurssien avulla, vaan edellyttää myös tekijöiltä tulevaisuudessa entistä yrittäjämäisempää asennetta.

Sisämarkkinat eivät riitä

Johan Storgård tunnustaa olevansa kehitysoptimisti.
- Sisämarkkinat eivät riitä, jos haluamme kehittää osaamistamme maailman huippujen tasolle. Silloin meidän on uskallettava ottaa haasteita vastaan. Suomi on Euroopan ja maailman mittakaavassa pieni maa. Minusta on tärkeää, että suomalaisen taiteen kädenjälki näkyy maailmalla, Storgård visioi.

Storgård uskoo esimerkiksi suomalaisen teatterin lisäksi tanssin vientipotentiaaliin: esimerkkinä parhaasta käytännöstä hän nostaa Tero Saarinen Companyn, joka on kehittänyt oman konseptin. Se puree myös muissa maissa. Storgård on huomannut, että muiden taiteenalojen kanssa pätevät samat lainalaisuudet kuin teatterintekijöiden kanssa: kun ammattitaiteilijat saavat haastavia ongelmia ratkaistavaksi syntyy hyviä tuloksia.

Kämmenenkuva maailmalle

Storgårdin johtama Svenska Teatern ei tyydy pelkkään sormenjälkeen, vaan se on jättämässä kokonaisen kämmenenkuvan maailmalle. Vuonna 2005 ensi-iltansa nähneen Spin the Musical -esityksen oikeudet on hankittu jo Venäjälle ja Puolaan. Neuvotteluja käydään myös Venäjän Kazanissa, Romaniassa, Ukrainassa, Saksassa ja Israelissa.

Ilman taloudellisia resursseja ja markkinointia moinen menestystarina ei olisi ollut mahdollinen. Spin the Musical onkin ensimmäinen suomalainen musiikkiteatteriprojekti, jonka maailmalle viemiseen on saatu kahden vuoden ajaksi kulttuurin vientitukea kauppa- ja teollisuusministeriöltä, opetusministeriöltä ja ulkoministeriöltä.

- Spin the Musical -konseptina oli alun alkaenkin tuottaa enemmän kuin yksi esitys ja viedä esitystä eteenpäin. Kaikki – yli taiteen alojen – voivat oppia hankkeestamme tutustumalla toimintaraporttiimme. Kuka tahansa voi soveltaa sitä sopivalla tavalla.

Storgård muistuttaa, että on tämä on vain yksi tapa viedä teatteria. Tavallisempi tapa ovat vierailuesitykset, joita teatterimaailmassa on aina tehty.

Hyvää tuottava yhteisö

Storgårdin tavoitteena teatterinjohtajana on toisilleen hyvää tuottava yhteisö, jossa energia syntyy vastavuoroisuudesta: sekä yleisö että tekijät antavat ja saavat. Storgård ei näe ristiriitaa taiteen tehokkuusvaatimusten ja hyvää tuottavan yhteisön välillä.

Kysymykseen, mistä Storgård aikoo ammentaa energian teatterin johtamiseen ja kulttuuriin vientiin siinä ohessa, hymyileväinen mies vastaa rennosti.
- On ilo saada olla mukana edistämässä suomalaisen kulttuurielämän kansainvälistymistä. Jos ongelmanratkaiseminen luo energiaa, siitä ei tule olemaan pulaa.

Siinä välissä hän on ehtinyt vastata kännykkään ja sopia englanniksi treffit. Kiirettä piisaa, eikä se tule ainakaan lähitulevaisuudessa hellittämään.


Rita Dahl on kirjailija ja vapaa toimittaja.

julkaistu Arsis 4/2007:ssä

Tuesday, December 04, 2007

Runojani turkiksi

Turkin PENin sivuilta löytyy pari runoani turkiksi. Lopussa kääntäjän nimi.

Rita Dahl ile 2007 Finlandiya Orta Asya Kadin Yazarları ve Sansür toplantısında tanıştık. Sadece Finlandiya Kadın Yazarlar Komitesi Başkanı değil Rita, aynı zamanda da iyi bir şair. Yazar-çevirmen Karin Karakaşlı’nın güzel Türkçesinden onu biraz olsun tanımanızı istedik.

PEN Türkiye Merkezi Kadın Yazarlar Komitesi

* * *
yıldız kamaşı gözlerinde
deli sarhoş insanlar
dolaşır
el ele yaşlarla birlikte

pazarda dolaşırken
elma gibi göğüslerini
elleyen
tüm o insanlar

tapınağın kemerli köprüsü
nasıl da zalim
pazarın orta yerindeyim

şehirdeki pekçok ümitsiz
ve aldırışsız bakıştan
kaçınmak için

Şahin güvercinle oynuyor
Şahin güvercinle oynar ve güvercin mutlu olur
ölümle oynadığını bilmeksizin. Şahin
Ibara’ya gittiğinde, rüzgar onu öne doğru iter
ve şahin bunun iyi olduğunu düşünür, daha hızlı varacağım oraya.
Eğer şahin sürüsünü dağıtmak istemiyorsa,
gökyüzünde sayısız kuş için yer var
kavgasız. Şahinlerin lideri en hareketli tavuğu bile yakalar
ama yaşamlarını bağışlar mı? “Bu benim başıma
geldi daha önce”, dedi sırtında şahinin pençelerini bilmiş,
yaşlı bir tavuk: ormanda orda burda bakınan
bir hayvan er geç bir avcının kapanına yakalanır ve
avcının rolü de kolay değil çünkü kurbağayı yakalayan kedi de
gözlerini ve burnunu ele geçirir ilkin.
200 köpeğin sahibi bile bir fili
yakalayamaz üstelik. Köpek bir kaplanla karşılaştığında
yere yatacak kadar akıllıdır: avcı bile başarılı olmak istiyorsa, bugünün
takvim yaprağını çevirmeli yoksa yabani tavşanı yakalayamaz. Ama keçiler-
onlar gerçekten özel hayvanlar. Keçi, teke gibi olmak ister
ve bu yüzden sakal bırakır; teke ise
annesinden doğduğunu ve bu yüzden onun kocası
olduğunu söyler. Ve keçinin sahibi hayvanına nasıl davranır
hastalandığında hayvanı kurban eder, iyileşirse de
kurban eder ve bu şekilde keçi ile sahibi arasındaki döngü
sonsuza kadar sürer çünkü bazı ilişkiler
doğarken oluşmuştur. Ancak keçi
katiline hiç
varolmamalıymışcasına bakar. Tanrı kurbağayı da hatırlamadı
aslında kanatları olması gerekiyordu onun. Çorbayı tatlandıracağı
yerde kollarını bacaklarını
açar ve çorbaya dalar: bu,
doğasından kaynaklanır ancak yine de balık, nehri ondan
iyi bilir. Ve kaplumbağanın nefes almadığını sanma sakın: ıslık
kabuğun altından duyulabilir, kaplumbağa ardında eviyle
yola koyulduğunda. Hayvanlar çabuk öğrenir:
kaplumbağa yemek için ağzını açtığında, yavruları da
aynısını yapar ve kaplumbağa sorar: Hiç cömerliğimden bahsedildiğini
duymadınız mı? Ya kertenkelelere ne demeli:
günlerini yatarak geçirirlerken hangisinin
midesinin ağrıdığını nasıl bilebilirsin?
Ve fareler: kedi ortadan kaybolmadıkça
evi işgal etmezler. Cevizi düşüren maymun dünyaya ve insanlara bir hediye
vermeyi istemişti ama insanoğlu
birinin kendisini hedef aldığı düşündü
sırf inat olsun diye: dostlukla düşmalığı birbirinden ayırmak zor,
ve maymunun arzuları bile içten değil. Bir an sonra
elbiseleri parçalar: unutmamalıyız
ki bir köpeği evcilleştirmek de on yılları aldı.

Eser Sahibi:

Türkçesi: Karin Karakaşlı

Eilisen maanantaiklubin satoa

Aloitetaan henkilökohtaisesta ja edetään yleiseen. Se on hyvä järjestys, niin kirjallisuudessa kuin elämässä.

Vuosi 2007 on ollut hyvä minulle. Olen julkaissut tähän mennessä kolme teosta ja kaksi on tulossa – kolmas runokokoelma Elämää Lagosissa ja Jyrki Pellisen muotokuva. Näitä ennen ovat ilmestyneet toinen runokokoelma Aforismien aika (PoEsia) ja Portugali-kirja Tuhansien portaiden lumo (Avain). Aforismien ajasta suurimman osan vie 80-sivuinen nimirunoelma, jossa tekijät ja tapahtumat liikkuvat suunnasta toiseen vauhdikkaasti. Runoelma käsittelee nykyajan ja –yhteiskunnan enimmäkseen patologisia puolia. Tuhansien portaiden lumo liikkuu faktan ja fiktion rajapinnalla: paikkareportaaseja, henkilökuvia, kulttuurihistoriaa ja runojakin. Kolmatta runokokoelmaani Elämää Lagosissa (ntamo) kuvaisin sanalla yhteiskunnallinen kokoelma, jossa kuvataan erilaisiin (mielikuva)yhteisöihin kuulumista. Ilmaisullisesti kokoelma ulottuu aforistisista lauseista elokuvien dialogeista koostettuihin kollaaseihin ja Lagos-aiheisiin proosarunoihin, joissa afrikkalaistyyliset sananlaskut seuraavat toinen toistaan. Runoilija, muusikko, kuvataiteilija Jyrki Pellinen herätetään muotokuvassani tuotannon analyysin ohella henkiin myös henkilönä ryhmähaastatteluiden kautta.

Kirjallisuuspalkinnoista. Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain yhden, Laura Lindstedtin Sakset. Sarrauteen ja uuteen romaaniin perehtyneen Lindstedtin kieltä on suitsutettu eri puolilla, mutta itselleni se oli pettymys. Jos kielen tarkoitus oli kuvata itsestään vieraantuneen menestyjäpäähenkilön supistunutta maailmaa, siinä se kyllä onnistui. Muutkin ehdokkaat ovat varmasti hyvää ja varmaa tekoa, mutta toivoisin lisää yllätyksellisyyttä erityisesti suomalaisen proosan teemoihin ja kieleen. Ei ole vaikeaa kirjoittaa sujuvaa kieltä tutuista, ympärillämme näkyvistä teemoista, mutta miksi ei voitaisi tarttua pinnanalaisempiin teemoihin ja käsitellä niitä yllätyksellisemmällä, ennalta-arvaamattomammalla kielellä? Suomalaisella runolla menee nyt erittäin hyvin, runo on monipuolista, hyvin monennäköistä, leikkisää ja halukasta kokeilemaan, mutta proosa sen sijaan junnaa pahasti paikoillaan. Proosan ja runon eroa voisi kuvata vertauksella proosasta bulkkina ja runosta design-tuotteena.

Kirjallisuuspalkintojen ehdokasasetteluissa on säännönmukaisesti mätää. Loppusuoralle eivät juuri koskaan pääse pienten kustantamoiden kirjat, joita ei voida markkinoida massiivisella volyymillä. Pienten julkaisemina ilmestyvät myös monet kokeelliset ja kunnianhimoiset teokset, jotka eivät liiku pelkästään turvallisten teemojen ympärillä ja uskaltavat tehdä irtiottoja myös kielellisesti.

Kirjallisuuskeskustelun puutteesta ja hiljaisuudesta. Max tarttui Blogifilosofiaa –blogissaan suomalaisen kirjallisuuskentän keskustelemattomuuteen. Hän esitti, että kirjailijat eivät keskustele (ainakaan kriittisesti) esimerkiksi raatien ehdokasvalinnoista apurahojen (ja asemien) menettämisen pelossa. Paljon mahdollista. Suomessakin on havaittavissa tietynlaisen piiloisen, näkymättömän arvohierarkian syntyminen suurten ja pienten kustantamoiden kirjailijoiden välille, täysin syyttä suotta. Kunnianhimoisimmat, kokeilevimmat, rohkeimmat ja eniten tavanomaisesta kaavasta poikkeavat kirjalliset toteutukset tulevat nykyään pienten kustantamoiden puolelta. Mainitsisin tässä erityisesti print on demand –tyylisen ntamon, joka julkaisee monennäköistä runoutta ja samalla rikastuttaa suomalaista kustantamomaailmaa suuresti. Ilman vaihtoehtokustantamoja Suomen kirjallisuus jäisi huomattavasti kapeammaksi. POD-kustantamot edustavat samalla antikapitalistista elettä: ei tuotantoa tuotannon vuoksi, koska kirjoja painetaan vain sen verran kuin niitä kysytään, ei makulatuurikappaleiksi.

Blogit ja Internet kirjallisuuden apuvälineenä. Erityisesti nuoret runoilijat ovat ryhtyneet julkaisemaan runojaan, käännöksiään, artikkeleitaan ja määrittelemättömiä tekstejään blogeissa, jotka ovat nopeita, mahdollistavat vuorovaikutuksen ja ajatustenvaihdon runoihin ja yleensä elämään liittyvistä asioista. Blogit ovat nopeuttaneet tiedonvälitystä ja kirjallisuuden kannalta olennaisin tieto liikkuu juuri niiden tai alan erikoislehtien kautta. Voisikin sanoa, että jos haluaa pysyä ajan tasalla siitä, mitä runoudessa todella tapahtuu, on olennaisempaa seurata blogikeskustelua kuin printtilehtiä.

Saturday, December 01, 2007

Öfverblivna af dagen

Olen kiitollinen, jos joku kommentoi käännöksiä, mikäli niissä on korjattavaa tai jonkin voi ilmaista paremmin.

Natureza Morte

Oskar Kokoschskan käsi lepää toistaiseksi tuntemattoman nuoren naisen harteilla gondolin seilatessa pitkin tuskin havaittavia aaltoja. Rähjäinen keski-ikäinen mies heittelee maalia pitkin kangasta. Tietä kuopii sorkillaan ärsyyntynyt härkä, jota toreadori yrittää turhaan lepytellä viitallaan. Härkä näkee punaista, eikä Francis Baconin sivellin rauhoita sitä yhtään, pikemminkin päinvastoin. Jokainen siveltimenveto lisää härän muodonmuutoksia, niin että se on pian vaarassa muuttua kankaan läpi puskevaksi kentauriksi. Hollantilaiset maalarit ovat sunnuntaipiknikillä ruoholla, vaikka on ilmiselvästi maanantai. Viini ja patonki on levitetty valkoiselle liinalle, jota tuuheat lehtipuut ympäröivät. Jossain likellä on vesi, joka läikehtii rauhallisena. Jos olisin jonkin sortin modernisti tai vielä pahempaa, romantikko, luonnostelisin tähän vielä iltaa kohti laskevan kuun, joka läsnäolollaan viestittää myöhäisestä vuorokaudenajasta ja siitä, että auringonkin on muistettava mennä ajoissa levolle jaksaakseen hoitaa työnsä. Juuri kun alkaa tuntua siltä, että asetelma on valmis, kulman takaa hiipii surumielinen Edward Hopper, joka unohtuu istumaan aution kahvilan pimeimpään nurkkaan liian suuri hattu päässään.


Natureza Morte

The hand of Oskar Kokoschka rest on the shoulders of so far unknown young woman while the gondol sails along waves that are hardly regocnizable. Dirty middle-aged man throws paint along the canvas. An irritated bull paws the way with its cloven hooves, and toreador tries to calm it down without success. Bull sees red, and pull of Francis Bacon´s brush does not calm it down, on the contrary. Every pull of brush increases the metamorphoses of the bull, so that it is in a danger to become a centaur pushing through the canvas. Dutch painters are on a Sunday picnic on the grass, although it is clearly Monday. Wine and baguettes have been spread on a white scarf, surrounded by thick deciduous trees. Somewhere near is water that calmly glistens. If I would be some kind of modernist, or even worse, a romanticist, I would sketch here also a moon declining toward night, which with its presence reminds us of lateness of the day and the fact, that sun too must remember to go and lay down in time to be able to take care of its work. Just when arrangement feels to be ready, sad Edward Hopper sneaks behind the corner, and forgets sitting in the darkest corner of an empty café with too big hat in his head.



Öfverblivna af dagen
Että edes yksi iankaikkisuussielu pysähtyisi kaiken kiireensä keskellä
Jag vill skriva vad som helst var som helst
Jonka lopullinen suuruus paljastuu vasta ajan rajan tuolla puolen
Forgive me! Let live me! Set my spirit free!
Jos kokosydämisesti kaipaat yhteyttä Häneen
Opi rakentamaan kalliolle vähäisistä rakennusaineista
Sinunkin on tehtävä ratkaisuvalintasi! Jokainen anova saa, ja etsivä löytää
”Koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa”
Hän unohti että hänenkin on kuoltava
Koirat lohduttivat sairasta Lasarusta nuolemalla tämän paiseita
Olen ollut mukana tämän maailman suurmiesten hautajaisissa –
kuinka paljon uhrataankaan varoja upeisiin vaatteisiin ja kukkalaitteisiin!
Liian myöhään rikas mies opetteli rukoilemaan
Huoneessa oli koolla kymmenkunta henkeä
Poikani makasi sairaalan sydänkoneessa kuolintuskissaan
Joudumme kaikki tämän suuren tuomioistuimen eteen
Kaikki tekomme ovat kirjoitettuina ja muistiinmerkittyinä
Suureen kiveen jonka alle on kurkistettava ennen kuin on myöhäistä

(Lähteitä. Eero Sopanen: Ratkaisu, Siiloa-seurakunta 2005 sekä Antony & the Johnsonsin Forgive me)



Öfverblivna af dagen
That even one eternal soul would stop in the middle of hurry
Jag vill skriva vad som helst var som helst
Whose final largeness would be revealed on the other side of time
Forgive me! Let live me! Set my spirit free!
If you wholeheartedly long for a connection with Him
Learn to build on a rock with not much building material
You must do your decisionchoice! Everyone who prays, gets, and the searcher finds
“Even dogs came and licked his boils”
He forgot that he must die too
Dogs consoled sick Lasarus by licking his boils
I have been in many big mens funerals –
how much is put into gorgeous clothes and flowers!
Too late rich man learned how to pray
There were about ten people gathered in the room
My son was lying in heart machine dying
We all will be in front of this big court
All our deeds have been written and marked down
Into a big stone under which one have to look before it is too late

(Sources: Eero Sopanen: The Solution, Siiloa-congregation, Antony & the Johnsons: Forgive me)

Media avaa silmät

Kriittisyyttä kiinnostavasti

Jokikunnan koulussa halutaan kasvattaa lapsista kriittisiä median kuluttajia, jotka ajattelevat kuulemaansa ja näkemäänsä.

Liitutaulun edustalle on laitettu esille Anna, Meidän Perhe, Trendi, Kauneus ja Terveys sekä Hevosmaailma. Useimmissa komeilee nainen etusivulla; vain Hevosmaailma on poikkeus. Iltalehden lööppi huutaa: ”Matti ja Teppo luotisateessa”. Iltasanomat on ilmaissut asian pidemmin: ”Matin ja Tepon keikka päättyi hurjaan ammuskeluun.”.

Lööppejä on käsiteltykin jo. Tällä tunnilla on tarkoitus aloittaa animaation tekeminen jostakin oppilaita kiinnostavasta historian henkilöstä. Lapset ovat saaneet valita viisi henkilöä, joille he ovat keksineet iskevät lööpit, kertoo Jokikunnan koulun opettaja Taina Ek. Menossa on mediakasvatuksen tunti hieman varttuneemmille koululaisille, viides- ja kuudesluokkalaisille.

- Miten lööpistä saa niin iskevän, että ihmiset haluaisivat ostaa sen millä tahansa historian aikakaudella? kysyy Ek.

Ek antaa ohjeita iskevän lööpin tekoon. Kuva on tärkeä, sen avulla herätetään kiinnostus. Hän muistuttaa kuitenkin myös eettisyyden huomioinnin tärkeydestä. Lööpit laitetaan esille alakertaan, jossa ne ovat myös ekaluokkalaisten nähtävillä.

Ek kysyy, millaisia lööppejä oppilaat ovat tehneet. Jokainen kaivaa lööppinsä esiin ja luettelee omat keksintönsä. ”Maailman paras jousimies”, ”ensimmäinen ihminen kuussa” ja ”osui omenaan”, luettelevat tytöt ja pojat aikaansaannoksiaan.

Ek kehottaa aloittamaan työt.

Aapeli ja Taneli ryhtyvät tekemään animaatiota Wilhelm Tellistä. Sukkelasti he leikkaavat pahvista taustan tapahtumille. Hitaasti mutta varmasti pahville ilmaantuu vihreitä puita,

- Animaatiot ovat yleensä 30 sekunnin pituisia. Jokainen sekunti koostuu viidestä kuvasta. Oikeassa animaatiossa sekuntiin mahtuu 24 kuvaa, mutta vähemmälläkin kuvamäärillä tullaan toimeen. Jo niissä riittää tekemistä, Ek kertoo.

Tekemistavat vaihtelevat oppiaineittain.

- Äidinkielessä teemme kuunnelmia, historian, fysiikan, kemian ja biologian tunneilla valmistamme videoita, Ek jatkaa.

Myös oppilaiden ikä otetaan opetuksessa huomioon. 1.-2. luokkalaisille kerrotaan erilaisista viestimistavoista ja tehdään yhteistyötä kirjastojen kanssa kirjavinkkauksen muodossa. Lapset totutetaan esittämiseen jo ensimmäisistä luokista lähtien.

- 1.-3.-luokkalaisten kanssa olemme juuri tehneet videon, jossa he puhuvat lempiohjelmistaan ja niiden valintakriteereistä. Videossa tuodaan esille myös ikärajasuositukset. Video näytetään vanhemmillekin. Jos lapsi haluaa silti katsoa kotona Lostia, en voi kieltää sitä.

Tuotokset esiin

Kaikki mediakasvatustuntien tuotokset ovat myöhemmin sekä vanhempien että oppilaiden katseltavissa Internetissä osoitteessa www.peda.net/veraja/vihti/jokikunta sijaitsevalla oppimisalustalla. Oppimisalustaa on hyödynnetty myös Jokikunnan koulun yhteisissä projekteissa.

- Opetushallitus rahoitti viime vuonna kahta projektiamme. Lööpistä luettua –tutkimuksessa oppilaat tutkivat iltapäivälehtien lööppejä tietyn ajanjakson aikana tilastoiden kuinka paljon niistä löytyi väkivaltaa, urheilua tai julkkiksia. Havaitsimme, että lehtiä myydään enimmäkseen ikävillä asioilla ja skandaaleilla, kertoo rehtori Esa Kukkasniemi.

Hänellä oli lähes kymmenen vuoden työkokemus kaupallisista radiokanavista (Radio Stadi ja Sävelradio) ja Taina Ek on koulutukseltaan myös datanomi ja opiskellut mediatutkimusta. Molemmat ajattelivat, että olisi sääli, jos heidän kokemuksensa jäisi hyödyntämättä opetuksessa.

Silmät auki – maailma on edessäsi –kampanjassa mediakasvatus yhdistyi kansainvälisyyskasvatukseen. Kreikan Tessalonikissa sijaitsevan suomalaisen koulun oppilaat opettivat suomalaisille Kreikan historiaa, suomalaiset puolestaan Kalevalaa. Näin molemmat pääsivät kurkistamaan toistensa elämään. Molemmissa kouluissa luettiin samoja kirjoja, tehtiin tehtäviä ja julkaistiin lopputuotokset oppimisalustana toimivassa pedanetissä.

Parhaita tuotoksia ei jätetä nettiin lojumaan, vaan tuodaan sekä oppilaiden että vanhempien nähtäväksi. Jokikunnan koulussa järjestetään vuosittain oma ”Emma-gaala”, joka on nimetty entisen opettajan mukaan Lempi-gaalaksi. Gaalassa näytetään esiraadin – Taina Ekin ja rehtori Esa Kukkasniemen – valitsemat animaatiot, videot ja kuunnelmat.

Ei välineen ehdoilla

Mediakasvatuksen avulla lapset saadaan omaksumaan tietoa itse tekemällä. Mediakasvatustunnit ovat muuttaneet perinteistä kirjan avulla opiskelua kohti oman tekemisen kautta syntyvää oivallusta.

Ihan mukisematta uuteen työtapaan ei kuitenkaan totuttu.

- Vanhemmat suhtautuivat aluksi kriittisesti nimenomaan siihen, viekö mediakasvatus aikaa muilta aineilta ja onko se aihe, joka koulussa pitää olla.

Mediakasvatuksen tehokkuus kuitenkin on silminnähtävää. Lapset istuvat kiltisti pulpeteissaan kuuntelemassa mitä Ekillä on sanottavaa.

- Mediakasvatuksessa ei ole kyse välineen käytöstä välineen vuoksi, vaan sen tarkoitus on tuoda sisällöllisesti jotakin uutta oppimiseen. Videon avulla opetettavaa asiaa voidaan toistaa niin että se jää mieleen.

- Tietokoneet ovat lasten ja nuorten arkipäivää. Lapset ovat kuin kalat vedessä uuden tekniikan kanssa: sitä omaksutaan käyttöön nopeasti. Mediakasvatuksessa ahkerasti käytössä olevat digi- ja videokamera ovat tulleet pian tutuiksi.

Koulun vanhalla puolella on oma studio, entinen opettaja-asunto, jossa lapset filmaavat videoita. Jotkut vastaavat kuvaamisesta, toiset huolehtivat näyttelemisestä.

- Täällä on näytelty unohtumattomasti muun muassa Kustaa Vaasaa. Nurkassa näkyy animaatioissa käytettyjä pienoismalleja, esimerkiksi piispa Henrikin ja Lallin taistelu jäällä.

Kahden vuoden aikana lapsia on totuteltu uuteen tapaan toimia. Koululla ei ole vielä tarkkoja television katsomista ja pelaamista koskevia ohjeita, eikä ainakaan Taina Ek halua niitä antaakaan.

- Annan vanhemmille ohjeet sallituista ikärajoista ja kerron arvoista, mutta en halua moralisoida perheen katsomistottumuksia.

- Edistystä on, että kaikki koulun oppilaat allekirjoittivat netin käyttösäännöt, jotkut pitkän pohdinnan jälkeen. Tavoitteenamme onkin kasvattaa lisää Reutersin uutiskuvat väärennöksiksi paljastaneen 13-vuotiaan Valtterin kaltaisia omilla aivoillaan ajattelevia median kuluttajia, jotka eivät ota kaikkea annettuna, uskoo Kukkasniemi positiivisesti.

Rita Dahl

julkaistu Kirjasto-lehdessä 5/2007

Thursday, November 29, 2007

Eteläafrikkalaisia naisyrittäjiä



Global Finland,
Uutiset 26.11.2007
Entistä parempia yrittäjiä Etelä-Afrikasta



Helmitöitä tekevä Portia Nzanzana ja ompelija Cynthia Mdletye esittelivät käsitöitään Helsingin Kädentaito-messuilla marraskuun lopulla. Molemmat osallistuivat Suomi-Etelä-Afrikka-seuran mikroyrittäjyyshankkeeseen viime heinäkuussa.

Portia Nzanzana ja Cynthia Mdletye työskentelevät käsityöläisten yhteisössä Kapkaupungin lähistössä sijaitsevassa slummissa. Heinäkuussa molemmat kävivät saman viisipäiväisen kurssin, päivä yhdeksästä iltaviiteen. Tiiviskurssilla opiskeltiin yrittämisen aakkosia laskimen käytöstä budjetointiin, liiketoiminnan suunnitteluun sekä yritysten tulojen ja menojen hallintaan.

"Ennen kurssia en tehnyt kirjanpitoa, enkä hallinnut markkinointia. Kurssi opetti minulle kuinka ostaminen tapahtuu: täytyy huomioida materiaalin laatu ja hinta ja ostaa mahdollisimman hyvälaatuista materiaalia mahdollisimman edullisesti", Mdletye kuvaa.

Suunnitteluun kannattaa panostaa

Kivisiä rannerenkaita ja korvarenkaita Portia tekee yhteistyötä koruja suunnittelevan Suen kanssa. Heti Kapkaupunkiin palattuaan hän saa mentorikseen kivikäsityöyrittäjä Karenin viiden kuukauden ajaksi.

"Haluan tulevaisuudessa tehdä esimerkiksi vöitä. Karen sen sijaan avustaa bisneksen parantamisessa ja erilaisten mallien suunnittelussa. Hän on ollut käsityöyrittäjänä kauan."

Puolitoista vuotta omaa yritystoimintaa harrastanut Portia on ollut tyytyväinen kurssin antiin. Hän työllistää kaksi työntekijää, joiden palkanmaksusta hänen on huolehdittava. Myös vuokraa varten on laitettava rahaa syrjään.

"Ennen kurssia tein asiat omalla tavallani: nyt olen järjestelmällisempi. Luonani käy viikottain ohjaaja tarkistamassa viikkoraporttini. Onneksi hän on kärsivällinen."

"Tulevaisuudessa haluaisin kannustaa nuoria käymään yrittäjyyskurssin ja ryhtymään yrittäjiksi, aloittamaan oman bisneksen sen sijaan että menisivät töihin tehtaaseen. Olen kiinnostunut opettamaan nuorille yrittäjyyskasvatusta. Menen ensi vuonna kouluun rehtorin puheille ja hän kiinnostuu, tunteja voi pitää viikonloppuisin."

Portia teki erilaisia osa-aikatöitä ennen kuin ryhtyi yrittäjäksi. Hänenkin motivaationaan oli ansaita paremmin. Portialla on elätettävänään kaksi lasta ja hänen äitinsä.

Yrittäjänaisten harteilla paljon vastuuta

Muun muassa koristeruusuja, serviettejä, tohveleita ja pieniä, hellyttäviä teddykarhuja messuille tuonut Cynthia on palkannut kaksi tekijää kurssin jälkeen. Hänenkin on huolehdittava siitä, että pystyy maksamaan molempien palkat säännöllisesti. Itselleen Cynthia arvelee voivansa maksaa palkkaa vuoden päästä.

"Otin yhteyttä erääseen kouluun ja he tilasivat koulu-univormut minulta. Toinen koulu miettii vielä tarjoustani."

Cynthia tekee tilauksesta pukuja ja asuja myös yksityishenkilöille. Kurssilla neuvottiin pyytämään puolet hinnasta etukäteen, loput valmista asua haettaessa.

Cynthia pitää omana pomona toimimisesta. Ennen hän työskenteli muiden alaisena ja oli pettynyt palkkaansa, joka tuskin riitti hänen äitinsä viiden lapsen ja yhden oman lapsen elättämiseen. Aviomiehen pienellä palkalla ei katettu koko perheen menoja. Isoäiti ei työskennellyt, eikä hänen eläkkeensä riittänyt elämiseen.

"Yrittäjä ostaa verhot 100 randilla ja hänelle jää myynnin jälkeen käteen 400 randia. Mieluummin pidän voiton itse kuin annan sen jollekin muulle."

Cynthian mielestä Etelä-Afrikassa on varsin paljon yrittäjänaisia, joiden harteilla on paljon vastuuta. Osa lopettaa ja palaa muiden palvelukseen, toiset sairastuvat tai heillä ei ole tarpeeksi aikaa perheelle.

Cynthia on mikroyrittäjyyskurssin jälkeen parantanut ompelutaitojaan osa-aikakurssilla. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.

Kädentaito-messuilla kävijöitä kiinnostivat erityisesti Portian tekemät pallot. Myös kaikki hänen ystäviensä tekemät paperikorut ovat olleet kysyttyjä.

Sekä Portia että Cynthia ovat ensimmäistä kertaa elämässään Etelä-Afrikan ulkopuolella. Lentäminen oli molemmista erityisen jännittävä kokemus.

"Minä nautin erityisesti noususta, oli erikoista olla pilvien yläpuolella", Portia lopettaa ja hymyilee sydämellisesti.

Teksti: Rita Dahl
Kuvat: Marja-Leena Kultanen

Tuesday, November 27, 2007

Kollaasirunoni Calque-käännöslehdessä

Calque-käännöslehden Internet-versiossa ilmestyy kollaasirunoni, lisää myöhemmin lehden painetussa versiossa.

Rita Dahl
a collage poem

Translated by the author


Muistan vain miten auto suistui ja joutui veden varaan. Sisarukset ovat merkillisiä. ”Haluatko oluen?”. ”Eiköhän ole liian aikaista?”. Aina kun tyhjennän yhden, hän tuo eteeni uuden. ”Älä väitä, ettei se ole käynyt mielessäsi?”. Ihan kuin tämä olisi jotain leikkiä. Hän avaa kylpytakkinsa – niitä muotoja ei arvaisi takki päällä. ”En halua sinua enää kotiin.” Nukkuisit kunnolla. Ehkä se ajaja on tullut tunnontuskiin. Se hullu soittelee koko ajan. Kalat vaan ui ja paskantaa. Lähdittekö pois sateen takia? Virtuaalitodellisuus on siis totaalisesti totta. Ei kai hän soittele sinulle? Tuntisitko äänen? Hän halusi insestipuhelun 4-vuotiaan kanssa. Tuollainen voi pilata elämäsi. Niistä puheluista saa rahaa. Löysimme sieltä alastoman ruumiin. Ei siinä ollut paljon tekemistä. Alkoi tulla pimeä. Menimme sinne kalastamaan. Hän myy enemmän kuin luuletkaan. Olin tänään alastonmallina. Mahtavaa jos Alex Trebek ostaisi kuviani. En kestä loputtomia hyväilyjä. Rakastan rankaisevaa suudelmaa. Pidemmälle meneminen tietää vaikeuksia. Se raha olisi ollut tosiaan tarpeen. Jätinkö tänne marisätkän? Vihaan Losia. Kaikki vaan vetävät kokaa ja lässyttävät.



I remember only how the car bounced off the road and ended up in the water. Sisters are strange. "Do you want a beer?" "Is it not too early?". Then, soon as I empty one, she brings another. "Don't say you haven't thought it." Is this some kind of game? She opens her bathrobe - you would never have imagined she had a figure like that with the robe on. "I don't want you to come home anymore." You should sleep properly. Maybe that driver has qualms. That lunatic keeps on calling all the time. Fish just swim and shit. Did you go away for the sake of the rain? Virtual reality is then completely true. He doesn't call you? Would you recognize the voice? He wanted to have an incest call with a 4-year old. That can ruin your life. I get money from those phone calls. We found a naked body there. There was not much to do. It started to become dark. We went there fishing. He sold more than you think. I was a nude model today. Triffic if Alex Trebek would buy my pictures. I cannot stand being endlessly caressed. I love a punishing kiss. Getting further means difficulties. That money would really be necessary. Did I leave a joint here? I hate L.A. Everyone does coke and keeps on babbling.

(collage poem based on Robert Altman’s Shortcuts)

• • •


Rita Dahl (born 1971) is a Finnish writer and freelance-editor. She graduated in Political Science at the University of Helsinki and also holds a BA in Comparative Literature. Her debut poetry collection, Kun luulet olevasi yksin, was published in 2004 (Loki-Kirjat), and her second book, Aforismien aika (PoEsia), came out in the spring of 2007. Her travel book about Portugal, Tuhansien Portaiden lumo - kulttuurikierroksia Portugalissa (Avain) was published a month later. She was editor-in-chief of the poetry magazine Tuli & Savu, in 2001 and also edited a cultural magazine, Neliö (www.page.to/nelio), which had a special issue on Portugal, for whose printform Dahl was responsible. In 2007 she is publishing a portrait about the Finnish poet Jyrki Pellinen (PoEsia). Dahl is also editing an anthology of Central-Asian (and international) women writers (Like). This anthology includes speeches that will be given in the meeting of Central-Asian women writers arranged by the Finnish PEN, as well as pieces of fiction. She is editing and translating an anthology of Contemporary Portuguese Poetry into Finnish. Dahl is a vice-chairman of Finnish PEN.

Monday, November 26, 2007

Fernando Pessoa taiteesta

"A inteligência não pode dar-me o desejo de comer; pode porém dar-me um desejo de não comer senão o que me for útil." (Lind & Prado Coelho 1973, 16).

"Äly ei tee minua nälkäiseksi: se voi kuitenkin sammuttaa ruokahaluni, mikä on hyödyllistä." (Lind & Prado Coelho 1973, 16).

"A arte é o aperfeiçoamento do mundo exterior... Uma obra de arte é um objecto exterior... Assim, como primeiro princípio de arte é generalidade... O segundo princípio de arte é universalidade... O terceiro princípio da arte é, finalmente, a limitação." (Lind & Prado Coelho 1973, 16, 18, 19.)

"Taide on ulkoisen maailman täydellistymistä... Taideteos on ulkoinen esine... Niinpä ensimmäinen taiteen periaate on yleisyys... Toinen taiteen periaate on universaalius... Kolmas taiteen periaate on rajoittaminen." (Lind & Prado Coelho 1973, 16, 18, 19.)

"O fim da arte é imitar perfeitamente a Natureza. Este princípio elementar é justo, se não esqucermos que imitar a Natureza não quer dizer copiá-lo, mas sim, imitar os seus processos. Assim a obra da arte deve ter os característicos de um ser natural, de um animal; deve ser perfeita, como são, e cada vez mais o vemos quanto mais a sciencia progride, os seres naturais". (Lind & Prado Coelho 1973, 21.)

"Taiteen päämäärä on imitoida täydellisesti Luontoa. Tämä peruspäämäärä on oikeutettu, jos emme unohda ettei Luonnon jäljittely tarkoita sen kopioimista, vaan sen prosessien jäljittelyä. Siten taideteoksella täytyy olla luonnollisen olennon, eläimen tunnuspiirteet: sen täytyy olla täydellinen, kuten luonnolliset eläimet, joista tulee aina vain täydellisempiä tieteen edistyessä." (Lind & Prado Coelho 1973, 21.)

"A arte suprema tem por fim libertar - erguer a alma acima de tudo quanto é estreito, acima dos instintos, das preocupações morais ou imorais. A arte nada tem com a moral, quanto ao fim; tem, quanto ao conteúdo... " (Lind & Prado Coelho 1973, 53.)

"Korkeimman taiteen päämääränä on vapauttaa - nostaa sielu kaiken yläpuolelle, vaistojen, moraalisten tai moraalittomien huolien ylle, sen ollessa suoraa. Taiteella ei ole moraalia, mitä tulee päämäärään; ja on, mitä tulee sisältöön. (Lind & Prado Coelho 1973, 53.)

"As relações entre a arte e a moral são análogas às entre a arte e a ciência. Não há relação entre a arte e a ciência; mas uma poema que viola as nossas noções morais impressiona idênticamente o homem são como uma poema que viola a nossa noção de verdade." (Lind & Prado Coelho 1973, 54.)

"Taiteen ja moraalin suhde on analoginen taiteen ja tieteen suhteeseen. Taiteen ja tieteen välillä ei ole suhdetta, mutta runo joka rikkoo moraalisia käsityksiämme vaikuttaa ihmiseen samoin kuin runo joka rikkoo totuuskäsitystämme." (Lind & Prado Coelho 1973, 54.)

Sunday, November 25, 2007

Maanantaiklubi ravintolalaiva Väiskissä 3.12. klo 19

Maanantaiklubin kirjallisuusilta

Kirjailijat Jani Saxell ja Rita Dahl kertovat kirjoistaan ja keskustelevat suomalaisesta kirjallisuudesta Finlandia-palkinnon jakamisen aattona 3.joulukuuta klo 19 Maanantaiklubilla. Inka Kivi esittää suomalaista runoutta. Maanantaiklubin vetäjinä toimivat Irene Auer ja Yrjö Hakanen. Tilaisuus on ravintolalaiva Wäiskillä, Hakaniemenranta 11, Helsinki. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Helsinkiläiseltä Jani Saxellilta ilmestyi tänä syksynä kolmas teos Huomispäivän vartijat. Sen kuudessa pitkässä novellissa liikutaan 2010-20-lukujen Helsingissä, Pietarissa, Jeb Bushin Yhdysvalloissa ja Kaksoisvirranmaan kuningaskunnassa. Tapahtumien skaala ulottuu sekoilevan metrovartijan päänsisäisistä nyrjähdyksistä maailmanloppuun.

Rita Dahl on vantaalainen kirjailija ja toimittaja, jolta on tänä vuonna ilmestynyt teos Aforismien aika (PoEsia), toimitustyö Kyltymätön uuni – naiskirjailijat ja sensuuri (Like) ja kirja Tuhansien portaiden lumo (Avain). Helsinkiläinen Inka Kivi lausuu maanantaiklubilla suomalaisten runoilijoiden tekstejä.

Saturday, November 24, 2007

Teatro de Gil Vicente, 13 de Dezembro

If somebody happens to be in Coimbra, Portugal, during that time, please come and listen to me in a discussion arranged by Oficina de Poesia. I am going to discuss my everchanging poetics & book about Portugal, also read some of my poems.

This information is from the netsite of Teatro de Gil Vicente.

RITA DAHL



Datas :
Dia 13 de Dezembro`07 > 18h00 > Café-Teatro


Apresentação a cargo de Graça Capinha
Organização Oficina de Poesia da FLUC e Projecto de investigação “Novas Poéticas de Resistência”

Rita Dahl (n. 1971) é uma escritora e organizadora de volumes literários em regime freelancer, de nacionalidade finlandesa. Formou-se em Ciências Políticas e tem também uma licenciatura em Literatura Comparada. O seu primeiro livro de poemas, Kun luulet olevasi yksin, foi publicado em 2004 (Loki-Kirjat), a que se seguiu Aforismien aika (PoEsia), na primavera de 2007. Foi também publicado, na mesma altura, o seu livro de viagens sobre Portugal, Tuhansien Portaiden lumo - kulttuurikierroksia Portugalissa (Avain).

Foi responsável pela revista de poesia Tuli & Savu, em 2001 e também a revista cultural Neliö (www.page.to/nelio), que teve um número especial sobre Portugal, cuja versão impressa também esteve a cargo de Rita Dahl.

Também em 2007, Dahl vai publicar um retrato do poeta finlandês Jyrki Pellinen (PoEsia) e está a preparar uma antologia de escritoras da Ásia central e outras regiões do mundo (Like), que inclui também os discursos oficiais e os textos de ficção apresentados no Encontro de Escritoras da Ásia central. O evento é organizado pelo PEN CLUB da Finlândia, do qual Rita Dahl é Vice-Presidente. Prepara ainda uma antologia de poesia portuguesa contemporânea.


Precário:
Entrada livre

Friday, November 23, 2007

Dallas dildoilla uusiksi

Dallas dildoilla uusiksi

Baltic Circlessä nähtiin tänä vuonna myös pari skandinaavista vierailua, joista erityisesti Teater Terrierin huima Best of Dallas –parodia teki vaikutuksen keikauttamalla nurinpäin koko heteronormatiivisen voittajakulttuurin, tekemällä sen naurunalaiseksi, karnevalisoimalla luonnollisena pidetyt järjestykset ja valta-asetelmat.

Näytelmä koostui viidestä episodista, jotka oli rakennettu Dallas-televisiosarjan kohtausten perusteella. Ensimmäisen kohtaus antoi esimakua siitä, mitä tuleman piti. Pyörätuoliin joutunut JR ja Ray tapasivat toisensa tällä kertaa (ruotsalaisessa?) olohuoneessa dildoilla ja suurilla tekotakapuolilla varustettuina.

JR:n televisiosarjan episodissa lausumat sanat ”I don´t wanna ever have to count on anybody but myself” menettivät tyystin merkityksensä kun JR muuttui Terrierin käsittelyssä piipittäväksi, pienipeniksiseksi mieheksi, joka kalpeni Rayn hahmon edessä sekä verbaalisesti että fyysiseltä varustukseltaan. Viihdeteollisuuden luomat ja uusintamat valta-asetelmat kääntyivät nurin, mutta tämä oli vasta esimakua.

Neljässä muussa kohtauksessa henkilöhahmot selvittivät suhteitaan – ja Terrierin tulkinnoissa fallisen herruuden valtikka ei ollutkaan enää sillä, jolla se televisio-Dallasissa oli. Valtaa horjutettiin liioittelemalla ja parodioimalla, ulkoisia apuvälineitä, dildoja ja tekoperseitä apuna käyttäen. Näyttelijöiden apuna oli myös alitajunta; jos televisio-Dallas liikkui kiiltokuvamaisessa ihannetodellisuudessa, Terrierin uudelleentulkinnassa ilmaisullinen voima haettiin alitajuisista impulsseista. JR:n ja isä-Jockin suhde tuskin olisi käynyt sen selvemmäksi kuin JR:n tyydyttäessä isäänsä. Oidipaalisen kompleksin täyttymys: isäntyydytys. Viimeisessä kohtauksessa oltiin jo hillittömän puolella, henkilöiden välisessä arvaamattomassa orgiassa, jossa heteronormatiivisuutta lävistettiin edestä, takaa, yltä ja päältä. Vanhasta järjestyksestä ei jäänyt kuin rippeet jäljelle.

Vakuuttavasta työskentelystä vastasivat näyttelijät Elmer Bäck, Jakob Öhrman ja Rasmus Slätis.

Klassikoiden uudelleentulkinta ja tuoreen näkökulman löytäminen niihin on tunnetusti vaikeaa. Norjalainen Verk Produksjoner oli kuitenkin onnistunut löytämään tuoretta särmää Euripideen Ifigeneia Auliissa –näytelmään, jossa Agamemnon oli ennen muuta oikeudenkäynnissä. Muut henkilöt kyseenalaistivat hänen päätöksensä tappaa Ifigeneia, Klytaimnestran sanoin: ”Agamemnon puhuu mitä sattuu. Me olemme erilaisia.” Esitys eteni toiston, toisilta hahmoilta lainattujen repliikkien, jopa roolinvaihdosten avulla.

Ifigeneia oli teatteria kaikille aisteille. Esitys käynnistyi parilla elokuvasitaatilla ja koko aikana kuultiin musiikkia progesta elektroniseen musiikkiin. Modernisoinnista vastasi Norjan tunnetuin käsikirjoittaja Finn Junker, joka oli karsinut Ifigeneian juonen taustalle kytemään ja keskittyi sen sijaan ihmisten välisiin suhteisiin.

Myös Verk Produksjonerin versiossa heittäydyttiin impulssien kannateltavaksi. Henkilöt tottelivat alitajuisia viestejä ja heittivät viiniä toisen niskaan, jos tarve vaati. Absurdin teatterin lisäksi Ifigeneia oli postmodernisoitu sekoittamalla korkearetoristen lauseiden sekaan slangia ja arjen kieltä.

Thursday, November 22, 2007

Kirjallisuuspalkinnot ja hiljenemisen laki

Max keskustelee Kirjoituksia tynnyristä -blogissaan kirjallisuuspalkinnoista - erityisesti Finlandiasta - ja polemiikin puutteesta. Hän arvelee, että kirjailijoiden on pidettävä "suut supussa" niellen kaikki kriittiset kommentit apurahojen menettämisen ja kirjallisessa arvohierarkiassa putoamisen vuoksi.

Väitteessä saattaa olla hyvin perää. Janten laki on voimassa, ja sen rinnalla elää hiljenemisen laki.

Itse haluaisin erityisesti kysyä, että missä ovat ehdokkaiden joukosta pienkustantamoiden kunnianhimoiset, usein kokeilevat kirjat? Kaikki ehdokkaat ovat suuren kustantamon kirjoja. Mitkä ovat palkintojen mahdolliset kaupalliset (ja siten instituution toimintaa ylläpitävät institutionaaliset) kytkennät? Entä raatien jäsenten kyky tunnistaa helmet valtavirran ulkopuolisista, ei ehkä niin helpoista kirjallisista toteutuksista? Onko kirjallista kompetenssia, so. lukukykyä, tarpeeksi?

Max ehdottaa seuraavaa:

- Blogifinlandiaa odotellessa:

ehdokkaita voisivat olla vaikkapa Juha Seppälä, Hannu Marttila, Kirsi Piha, Jari Sedergren, Rita Dahl ja Ville Ranta. Kriteerit Finlandia-blogille? Jätän lukijan mietittäväksi - mutta ei kai sentään samat kuin journalismissa, tutkimuksessa tai kaunokirjallisuudessa?

Tähän toteaisin, että blogissani toki julkaistaan paljon myös määrittelemättömämpiä tekstejä, joita on vaikea sijoittaa mihinkään (yhteen) lajiin, mutta sen lisäksi täällä on lehdissä julkaistuja artikkeleitani, joille on olemassa selkeät hyvän ja huonon kriteerit. Blogini on siis samaan aikaan työpäiväkirja, jossa julkaisen tekstiä, joka on "work in progress" tai ei edes välttämättä koskaan muutu teokseksi, mutta myös "valmista" tekstiä.

Max puhuu kirjoituksessaan myös siitä, että eri lukijat tavoittavat tekstistä sen eri sävyjä: kukaan ei koskaan välttämättä kaikkia. Hän ei ole esim. koskaan ymmärtänyt Salaman Minä, Olli ja Orvokki-romaanin naisiian kohdistuvia asenteita. En minäkään. Minua alkaa suorastaan kuvottaa sitä lukiessani, mutta toisaalta se saattaa olla tarkoituskin. Jotenkin hämärästi ajattelen kuitenkin, että kirjoittava Salama saattaa olla ikävä kyllä asenteiltaan kovin lähellä oikeaa Salamaa. Salama ei loista kielellisestikään. Toisaalta hiomaton kieli saattaa heijastaa henkilöitä ja heidän mieltään/kieltään, mutta säännnönmukaisesti käytettynä alkaa tuntua, että vika on kyllä kirjoittajassa, ei henkilöissä.

Monday, November 19, 2007

Esseeni Knigoljubissa

Рита Даль, г. Хельсинки, Финляндия. Имеет ли значение гендер? / Эссе.

Перевод с английского Заринэ Джандосовой



Мое знакомство с поэзией началось с Федерико Гариса Лорки (Federico Garcia Lorca) – самого значительного из современных испанских поэтов. Его стихи были наполнены яркими образами – луна, кровь, гитара – которые были символами романтической поэзии со времен самых первых романтиков, Вордсворта (Wordsworth) и Кольриджа (Coleridge). Стихи Лорки были исполнены огромного чувства и полны предельно эмоциональных переживаний – в основном, по поводу любви и смерти. И этот поэт был мужчиной, а не женщиной! И он жил почти сто лет назад.



Как и ряд других поэтов-мужчин до него и после него, Лорка доказал, что любой поэт – неважно, мужчина он или женщина, – может писать стихи, переполненные эмоциями и чувством. Для того, чтобы писать душераздирающие, сентиментальные стихи, совсем не обязательно быть женщиной. С другой стороны, можно быть женщиной, и при этом писать длинные, аллегорические и даже апокалиптические поэмы о мире и его проявлениях. Как это делал другой поэт, которого я читала сразу после Лорки – Т.С. Элиот (T.S.Eliot). В своей поэме The Waste Land («Бесплодная земля», 1922) он мастерски проанализировал психопатологию современного западного мира, переживавшего тогда очень тяжелые времена – войну и переходный период к абсолютно потребительскому обществу. Я была в равной мере потрясена и тонкими стихами Лорки, и обширными апокалиптическими видениями Элиота. Что было не самой плохой школой для двенадцатилетней девочки. Я не могла тогда понять и уловить все интертекстуальные ссылки, разбросанные по шедевру Элиота, я была просто убеждена в актуальности его критики современного общества. Казалось, что она прямо обращена к Финляндии начала восьмидесятых, когда уже вовсю разгорался бум самой беззастенчивой рекламы.



У меня было вполне обычное, нормальное детство, и поэтому мои первые стихи были полны переживаний, связанных с природой и любовью. Но я медленно двигалась в сторону более широкой тематики, которая пыталась охватить и окружающее общество. Больше всего я мечтала о появлении более гуманного мира, в котором не будет плохих правителей и преступников, в котором все будут получать то, что заслуживают. Иными словами, я наивно верила в мир, где добрые люди будут вознаграждены, а злые попадут в ад – то есть, я верила в существование совершенно нереального мира. Мы знаем, что мир, к сожалению, устроен совсем не так. В нашем современном мире есть много доказательств того, что до сих пор гораздо чаще вознаграждаются те, кто творит зло, чем те, кто творит добро. Может быть, господин Путин стал одним из величайших примеров преступника, начавшего служить злу ради установления мира и порядка в стране – неважно, какой ценой.



Несколькими годами спустя, когда мои познания в поэзии и литературе стали гораздо более широкими, я была особенно заворожена мыслителями-диссидентами из стран, подобных Советскому Союзу, где несогласие имело естественную социальную природу. Особенно меня заинтересовал Андрей Сахаров с его пацифистскими взглядами и идеями нового, безъядерного мира, в котором не осталось бы больших супердержав, а существовали бы лишь мирные государства, помогающие друг другу в случае необходимости. Меня поражало, что все еще есть такие люди, как Сахаров. Я страстно хотела быть такой же, как он, то есть, быть человеком, защищающим только справедливое и хорошее. Теперь я достигла такой фазы моей жизни, когда могу сказать, что я по-прежнему следую по пути Сахарова и других борцов за права человека. Им было за что бороться. Но и мне есть за что бороться. Я борюсь за право писателей на свободу слова и самовыражения. Поэтому, в конечном смысле, я борюсь за права человека. Я просто пишу и предоставляю другим возможность идти на баррикады, но если они идут туда за правое дело, мысленно я с ними.



Как видите, в чувствительном подростковом возрасте моими ролевыми моделями как в поэзии, так и в реальной жизни, были преимущественно мужчины, а не женщины. Я никогда не стремилась к этому сознательно, это происходило так же случайно, как обычно все происходит в жизни. Возможно, из-за этих ранних влияний мои нынешние стихи и стали несколько бесполыми: в них нет четких признаков, позволяющих отнести их к женской поэзии. Это совсем не окрашенные исключительно в розовые тона стихи, рассматривающие современный мир как царство любви и счастья. Скорее, они рисуют достаточно черную картину той эпохи, в которую мы живем.



Что такое женщина-поэт?



Перейдем к настоящему моменту, к моим нынешним писаниям. Самые последние мои стихотворения были созданы с помощью поисковика Google, где от меня зависело лишь то, какой будет финальная композиция. Может быть, эти стихи получились такими бесполыми именно потому, что при использовании поисковой системы через сознание поэта прошли коллективные потоки сознания. Так или иначе, но без помощи Google я никогда не смогла бы обнаружить эти подсознательные потоки сознания. Поисковая система делает получившиеся в результате стихотворения социетальными по природе. Эти стихотворения вскрывают психопатологию наших западных, глобализированных потребительских обществ. При этом я не избавляюсь от поэтов и тем, с которых начинала. Т.С. Элиот явно заглядывает мне через плечо.



После того, что я рассказала вам о моем личном опыте, вы вряд ли удивитесь, узнав, что я верю в то, что литературный текст может быть абсолютно безгендерным, бесполым. Мужчина-поэт может быть вдохновлен самыми невообразимыми романтическими чувствами, а женщина-поэт может писать о самых тонких социальных материях, какие только можно придумать. А у кого-то за плечами такой жизненный опыт, что для того, чтобы выйти за определенные рамки, им просто легче быть бесполыми, лишенными гендера.



Мы должны также определить, что же именно считаем мы специфически мужской литературой, а что – женской. Почему любовные переживания и неприкрытые эмоции считаются сугубо женскими чертами и частью женской литературы, и почему выражение силы, напротив, считается сугубо мужской чертой? С самого зарождения феминистской мысли она пыталась определить, что же является неотъемлемо женским, а что – неотъемлемо мужским. Новейшие течения феминистской мысли напрочь забыли о «неотъемлемости» – ибо нет таких черт, которые можно было бы считать сугубо мужскими или, наоборот, женскими. Абсолютно все, даже наше самосознание, представляется социально сконструированным. Другое дело, что это бессознательное отношение по-прежнему продолжает доминировать в даже самых просвещенных умах, несмотря на то, что новейшие исследования доказывают, что неотъемлемо мужских или неотъемлемо женских черт не существует. Все люди по своей природе примитивны.



Такие французские феминистки, как Элен Сиксу, Юлия Кристева и Люс Иригарэ, утверждали, что женская литература характеризуется большей текучестью, изменчивостью, а потому представляет собой нечто прямо противоположное жесткой, как бы застывшей мужской литературе. Эти теоретики считают, что женское литературное творчество исполнено радости (la jouissanse) и всегда «становится чем-то». Но как тогда вообще любое литературное творчество может обладать специфически гендерными чертами, если оно всегда «становится чем-то»?



Современная феминистка Джудит Батлер, занимающаяся вопросами гендера и находящаяся под большим влиянием европейской философии, особенно Мишеля Фуко, говорит, что специфически гендерные черты постоянно порождаются социальными практиками – в основном, дискурсами, которые нас окружают.



Какова же тогда роль поэта, находящегося посреди этой окружающей нас гетеро-нормативной матрицы? Существует ли для него возможность избежать ее влияния? Да, существует, – говорит Батлер. И эту возможность дает пародия. Лишь с помощью пародии влияние этих дискурсов становится заметным, и потому может быть преодолено.



Но что означает тогда пародия в литературе? Конечно, ответов на этот вопрос может быть много. Возможно, это путь Лорки, доводение романтических символов до крайнего предела – гиперболы, где розы кажутся более красными, чем розы, а ревность более серьезной, чем жизнь, а превалирующие гендерные роли максимально усиливаются, а, возможно, это Google-поэзия, смешивающая воедино все типы речи, начиная от подросткового жаргона до высоконаучного стиля или бюрократических штампов.



Так сможет ли смешение в поэзии большого числа разных дискурсов и языковых регистров помочь нам понять, каким образом происходит социальное конструирование наших гендерных ролей (особенно через СМИ и систему образования), или то, что использование нами того или иного языка тоже определяется социальным путем – путем деконструкции искусственно сконструированного общества и его (ре)презентаций? Более конкретно: поможет ли это мне понять, почему мои сочинения больше напоминают о Т.С. Элиоте, чем о Лорке? Или же я по-прежнему буду пребывать в замешательстве и сомнениях по поводу своей гендерной разнородности?



«Книголюб» № 5, 2007 г.

Haastatteluni Knigoljubissa

ита Даль: «Мы хотим помогать писательницам из разных стран»

Беседовала Лиля Калаус, перевод с английского Заринэ Джандосовой



Рита, расскажи о себе. Как давно ты занимаешься творчеством?



Это долгая история. Мне было около двенадцати, когда, под влиянием всей той прекрасной взрослой литературы, которой я тогда зачитывалась, я начала писать сама. Меня снедало внутреннее желание как-то выразить себя, а в то время сочинительство – как пение и игра на скрипке, а также футбол – было для меня одним из немногих способов самовыражения.



Первые мои стихи были просто ужасны, но после того, как я прочла Лорку, а также поэму Т.С. Элиота «Бесплодная земля», моя поэзия приобрела более социальное звучание, стала ориентироваться не на микроперспективу, а на макроперспективу. От описания простых чувств она перешла к более широким темам. Но я никогда – даже в том возрасте – не писала типичную «подростковую ерунду». Меня больше занимали моральные и этические дилеммы; так, например, идеи Генри Дэвида Торо о возвращении к природе просто завораживали меня.



Потом в моем творчестве наступила большая пауза. Я перестала писать стихи в пятнадцать лет, снова вернулась к этому занятию лишь в двадцать семь. Тогда же я начала участвовать в деятельности разных писательских групп, а в 1999 году стала составлять свой первый поэтический сборник. Но к публикации была принята только четвертая или пятая рукопись. Мой первый сборник, Kun luulet olevasi yksin («Когда ты думаешь об одиночестве»), вышел в издательстве Loki-Kirjat («Локи-Кириат») в 2004 г.



Где ты училась, какова твоя профессия сегодня?



Я изучала политологию в Хельсинкском университете, который окончила в 2001 г. В магистерской диссертации я анализировала риторику Социал-демократической Партии и Партии Национальной Коалиции в их общих заявлениях 1995-2000 годов, касающихся внешней политики и политики безопасности Евросоюза. Это был чисто лингвистический анализ, в котором я опиралась на работы Роланда Барта по анализу мифов и работы Хаима Перельмана по новой риторике.



В будущем году я надеюсь успешно защитить свою вторую магистерскую диссертацию, на этот раз посвященную «гетеронимам» португальского поэта Фернандо Пессоа. Пессоа создал множество фиктивных авторов-персонажей (гетеронимов) и мастерски управлял ими. Это было совершенно уникальное изобретение в мировой модернистской литературе. Его гетеронимы переписывались друг с другом и даже писали друг на друга рецензии.



(прим. пер.: Пессоа печатался под несколькими именами и даже публиковал отрицательные рецензии на одних гетеронимов от имени других своих же гетеронимов. Каждый из этих фиктивных авторов был не просто псевдонимом, но целым персонажем со своей жизнью, страстями, стилем и литературным направлением. Некоторые из гетеронимов даже ненавидели других. Пессоа мог бы считаться чудаком, если бы не одно «но»: произведения каждого индивидуального гетеронима представляли собой интереснейшие и ясные улицы мысли, техники и художественного мастерства. Любой из этих поэтических «наборов» уже был бы, по меньшей мере, значительным достижением и завоевал бы Пессоа достойное место среди писателей, а в совокупности все эти творения снискали Пессоа неувядающую славу и интерес читателей. Новаторство проекта Пессоа считается многими критиками основной причиной небывалого подъема его популярности в последние годы. Другие же полагают, что художественное мастерство Пессоа действительно выдержало проверку временем).



Я зарабатываю на жизнь как свободный журналист. Это не такой уж легкий способ заработка. Нужно обладать умением быть менеджером для самого себя, и мне пришлось несколько лет воспитывать в себе это качество. Но теперь все хорошо, и здорово, что я могу писать для заработка, имея при этом достаточно много времени для собственного творчества, которое для меня важнее всего на свете. Литературное творчество для меня приоритетней всего остального. Я хочу писать серьезные, интересные книги, которые при этом отличались бы одна от другой. Я все время хочу становиться другой – как этой делал Пессоа, изобретая свои гетеронимы.



К настоящему времени я опубликовала два сборника стихотворений и книгу о Португалии. В этом году выйдет моя работа о культовом финском поэте Юрки Пеллинене и третий поэтический сборник, а в будущем году – еще несколько книг, в том числе, сборник моих статей о свободе слова.



Как давно ты руководишь женским ПЕН-клубом Финляндии? Расскажи немного о миссии вашей организации, её задачах.



Я стала председателем в 2005 году, почти сразу после избрания в руководство финского ПЕН-клуба. Учитывая, что я вступила в ПЕН только в 2004 году, это произошло довольно быстро. Моей предшественницей была Тиина Пюстюнен, у которой тоже был интерес к Центральной Азии. Нельзя поэтому сказать, что конкретные шаги в этом направлении начались лишь с моим приходом. Моей первой поездкой в этом качестве была поездка на первый Форум центрально-азиатских писательниц в Бишкек в июне 2005 года. Наслушавшись там рассказов об общественной и частной цензуре, я поняла, что нужно что-то делать. Начала искать деньги для проведения следующей встречи. Когда мне это удалось, мы провели второй Форум в августе 2007 года. Тогда же под моей редакцией вышла антология An Insatiable Furnace («Ненасытное горнило»), в которую вошли статьи и произведения участниц Форума и других писательниц из разных стран.



Мы хотим помогать писательницам из разных стран, с разных континентов – не только из Центральной Азии. Возможно, в следующий раз, года через два, мы двинемся в Африку. Эти проекты требуют тщательного планирования и поиска партнеров и участников. Этого не сделаешь за один день.

Рита, сейчас готовится к печати сборник произведений центрально-азиатских женщин-писательниц. Как ты оцениваешь их творческий потенциал?

Считаю, что потенциал у всех разный. Конечно, в центрально-азиатских странах весьма велики и потребность, и желание женщин выразить себя творчески, однако мастерство этих писательниц не всегда совпадает с их желанием. Разумеется, это происходит из-за недостатка образовательных и культурных ресурсов. Надеюсь, что какие-нибудь частные (или государственные) организации окажут необходимую помощь в этом направлении и выделят деньги на серьезные проекты, которые смогут поднять писательское мастерство и развить творческие навыки центрально-азиатских писательниц так, чтобы их мастерство оказалось вровень с их желанием писать. Ситуацию можно поправить, передавая в дар книги, компьютеры, образовательные материалы. Надеюсь, что на все это будет добрая воля как неправительственных, так и правительственных организаций, и это поможет изменить ситуацию с литературным творчеством женщин.



Но есть много очень талантливых молодых писательниц, у которых нет возможности публиковаться, и это просто поразительно, если иметь в виду высокое качество их сочинений. Я думаю, например, о чрезвычайно талантливой киргизской поэтессе Дальмире Тилепбергеновой, о журналистке Вере Иверсен и о тебе, Лиля. Это просто возмутительно, что у Дальмиры до сих пор нет собственной книги.



Каковы, на твой взгляд, итоги прошедшего летом в Хельсинки Форума женщин-писательниц? Будут ли еще проводиться такие мероприятия?

Полагаю, что с точки зрения содержания и организации, форум прошел успешно. Все доклады по-своему, под разным углом зрения, освещали положение со свободой слова и самовыражения. Решение соединить на этом форуме представительниц самых разных стран и континентов оказалось смелым и правильным.



Надеюсь, что писательницы из Центральной Азии завязали много новых контактов, которые приведут к дальнейшему сотрудничеству между людьми и странами. Мы опубликовали антологию, которая навсегда останется для всех нас напоминанием об этой встрече. Началась работа над еще одной антологией, предназначенной специально для центрально-азиатского рынка.



Да, её выпустит под моей редакцией наше издательство в следующем году...



Надеюсь, что Вера посодействует тому, чтобы следующую встречу, примерно через пару лет, организовал норвежский ПЕН.



В эссе ты рассказываешь о «гугл-поэзии». Расскажи, каким образом ты создаешь поэтическое произведение с помощью поисковой системы? Кто еще, кроме тебя, работает в этом направлении?



Я просто впечатываю поисковые слова в генератор, а потом ОЧЕНЬ СВОБОДНО пользуюсь результатами поиска: по-новому комбинирую фразы, придумываю новое, убираю некоторые слова, видоизменяю их и т.п. Этот генератор был изобретен финским поэтом Леви Лето, и его можно найти на его вебсайте по адресу www. leevilehto.com



Мой второй поэтический сборник – Aforismien aika («Время афоризмов») – был создан с помощью этой системы. Теперь я отказалась от этого метода, который был полезен лишь тем, что освободил мое сознание, позволил ему плыть свободно. Теперь я пишу стихи, в которых каждое слово рождается в моей собственной голове.



Твои любимые жанры?



Поэзия, конечно. Сейчас я гораздо лучше знаю современную американскую поэзию. Но я читаю всякую литературу – от документальной до художественной прозы. Недавно я прочитала роман Амоса Оза «Сказание о любви и тьме». Это было связано с тем, что я писала статью о творчестве Оза.



Твои любимые писатели?



Ну, например, мне нравятся Жозе Сарамангу, Орхан Памук, Итало Кальвино. А из поэтов – Рон Силлиман, Вислава Шимборска, Анни Сумари.



Твоя мечта?



Мечтаю до конца своей жизни писать серьезные и интересные книги, которые отражали бы разные стороны моей личности.



«Книголюб» № 5, 2007 г.

Kirjasafarissa toisella sijalla

Tuhansien portaiden lumo on Kirjasafarin marraskuun listan toisella sijalla.

Friday, November 16, 2007

Runoja käännettyinä tai uusiksi

Tuli & Savun uusimmassa numerossa (3/2007) on mm. Södergranin ja Haavikon runoja uudelleenkäännettyinä/miksattuina.

Nokturnossa hela höskä, myös minun runoni.

Thursday, November 15, 2007

My poems in Romanian

RITA DAHL
translated in Romanian by Ioana Ieronim


1.
Un pescăruş sparge globul de sticlă al nopţii, tânguirea naşterii sale umple hornurile caselor. Bezna împunge glasul şi trebuie s-o îmbraci ca pe o cămaşă. Urmează somnul, modul obişnuit de a petrece noaptea. Pulsarea lină a sforăitului formează un strat uşor, pregătind ritmul dimineţii. Lumini iluminează marginea drumurilor, ochii nostalgici, din păcat se întrupează oraşul. Egal cu ţipătul de păsări se înalţă zgomotul motoarelor agresive, în ele noi credem.


2.
Mergi înainte
Inima blândă
Măsură la cingătoarea din jurul lumii


3.
În fereastra casei de vis-à-vis străluceşte un punct, un obiect miraculous care se dilată, se contractă. Eu stau pe scaun şi rod o piatră. Mănânc şi mănânc, cartonul însă e inepuizabil. Stau pe scaun şi privesc în gol, punctul îmi rămâne în ochi. Ziua mă scol, stau la fereastră şi mănânc, nopţile trec pe lângă mine ca fulgerul, mărul de sub fereastră creşte, dar punctul rămâne.


4.
Mărul de sub fereastră caută mâna cerului. Mâinile mele sunt mici, abia reuşesc să se potrivească la cele ce se afla în cameră. De multe ori am încercat să ating fructele pomului meu, dar ele sunt grele, ele cad la pământ înainte să le pot smulge. Aş avea cum să cobor scara, să le culeg, dar când să mă-ntorc scara s-a făcut atât de înaltă şi întoarcerea nu mai e cu putinţă.


5.
Parcul colindă prin oraş, câmpul albastru,
o poartă scârţâie-n iarbă,
picioarele mele alunecă,
păşesc de-a curmezişul peisajului, uşa verde,
iarba acoperă zidurile
clădirilor,
natura scoate capul pe fereastră,
pe stradă zburdă o inimă mică,
zilele ei nu se termină niciodată,
primăvara este nouă întotdeauna, nouă când te uiţi la celălalt,
izbindu-te iar şi iar de pereţii
clădirilor,
deasupra pământului eu navighez pe valurile unui sentiment
uşor e pasul meu ca norii, pe stradă
izbucneşte ochiul mult iubit.

Wednesday, November 14, 2007

Afganistanin naisten ääni

Global Finland
Uutiset, 14.11.2007
Malalai Joya, Afganistanin naisten ääni

Afganistanilainen Malalai Joya joutui eroamaan kolmeksi vuodeksi wolesi jirgasta, maan parlamentista, kun hän kutsui televisiossa parlamenttia pahemmaksi kuin eläintarha. Joya on afganistanilaisten naisten ääni maailmalla.
Malalai Joya. Kuva: Rita Dahl.Malalai Joya. Kuva: Rita Dahl.

Joyaa syytettiin artikla 70:n perusteella, joka kieltää lakiasäätävien kollegoiden kritisoimisen.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Joyaa ahdisteltiin. Vuonna 2003 hän puhui Afganistanin perustuslakia uudistavassa loya jirgassa sotaherroja ja huumekuninkaita vastaan. Loya jirgan johtaja Sighatullah Mujadidi kutsui häntä uskottomaksi ja kommunistiksi.

Hän on saanut tappouhkauksen neljästi ja viime vuoden lopulla häntä heitettiin wolesi jirgassa vesipulloilla ja hänet yritettiin raiskata. Hän on kulkenut vuosien ajan vartijoiden ympäröimänä.

"Aktivistiurani alkoi jo lukioaikoina Pakistanissa Organisation of Promoting Afghan Women´s Capabilities (OPAWC) -kansalaisjärjestössä, jossa työskentelen edelleen. Järjestön tehtävänä on kouluttaa lukutaidottomia naisia ja sillä on orpokoti, joka on valitettavasti nyt suljettu."

Joya sanoo, että vaikka hänen asemansa parlamentissa on muuttunut, hän on edelleen sama ihminen.

"Jatkan Afganistanin kansan puolesta taistelua. Kansamme jäsenet – erityisesti naiset ja lapset – ovat uhreja, joiden täytyy saada oikeutta."
Ääni ei vaikene

Wolesi jirgaan Joya nousi vuoden 2005 vaaleissa Farahista maakunnan toiseksi suurimmalla äänimäärällä.

"Parlamentissa minun ei annettu puhua, koska totesin että yli 80 prosenttia wolesi jirgan jäsenistä on entisiä sotilashallitsijoita tai huumekuninkaita, jotka harjoittivat ase- ja huumekauppaa ja kiristystä Taleban-aikoina."

Wolesi jirgasta erottamisensa jälkeen Kabulissa edelleen asuva Joya ei voi enää asua miehensä kanssa, hän joutuu vaihtamaan yöpaikkaa joka päivä ja kulkee aina vartioituna.

"He voivat kyllä tappaa minut, mutta he eivät pysty vaientamaan ääntäni, koska se on kaikkien afganistanilaisten naisten ääni."

Joya toivoo voivansa elää siihen asti, että entiset Taleban-johtajat, joista osa on nykyisiä parlamenttiedustajia, joutuvat oikeuden eteen tuomiolle teoistaan ja maahan saadaan demokraattinen hallinto.
Työ jatkuu

"Kaikenlainen tuki – moraalinen ja materiaalinen – kansainvälisiltä järjestöiltä on tervetullutta. Myös palkinnot lämmittävät mieltäni ja saavat minut jatkamaan työtäni. Uskon että toivoa on: antifundamentaliset liikkeet lisäävät suosiotaan ja minun työlleni on seuraajia. Toivottavasti lännen vapautta rakastavat tahot jatkavat työmme tukemista, koska ilman teitä se on mahdotonta."

Joya uskoo erityisesti naisten ja lasten koulutukseen panostamiseen. Naiset ovat yhteiskunnan kantava voima, joilla on voimaa muuttaa koko yhteiskuntaa parempaan suuntaan.

Uhkista huolimatta Joya matkustaa edelleen ympäri maailmaa hakemassa hänelle myönnettyjä ihmisoikeuspalkintoja tai kertomassa Afganistanin tilanteesta. Suomeen hän on tullut Kanadan Vancouverista ja sitä ennen hän on ollut pari viikkoa Yhdysvalloissa. Hän puhuu Unifemin ja Tampereen yliopiston tilaisuuksissa ja vierailee ulkoministeriössä. Raskasta viestiä välittävällä Joyalla, joka jaksaa myös hymyillä, on kysyntää.

Joya on ollut ehdolla muun muassa Euroopan Parlamentin Saharov-palkinnon saajaksi ja Women´s Economical Forum valitsi hänet yhdeksi maailman 250:n Young Global Leaderiksi tänä vuonna.

Rita Dahl



Malalai Joyan vaalityötä ja taistelua naisten oikeuksien puolesta seuraava dokumenttielokuva Enemies of Happiness esitetään keskiviikkona 14. marraskuuta klo 16 Bio Bristolissa, Helsingissä.

Joya puhuu Suomen Unifemin järjestämässä Naiset ja uskonto -seminaarissa torstaina 15. marraskuuta Kansallismuseon auditoriossa, Helsingissä.