Posts

Showing posts from December, 2006

Ribeira

Image
Ribeira

Vaikka olisit viimeinen merimieskapakka maailmassa, eivätkä
raitiovaunut kulkisi enää, viinan kähertämä äänesi ei
viettelisi ketään viettomiin leikkeihin, keppisi
ei hämäisi minua pitämään sinua avuttomampana kuin oletkaan
nojatessasi baaritiskiin ja köhiessäsi kuuluvalla äänellä
joka voittaa telenóvelankin, ribelo-laivojen pienoismallit
seinällä eivät tee sinusta yhtään suurempaa sankaria, juo
siis vain pohjaan paloviinalasisi ja
etsi unohdusta, kuten kollegasi lasin äärellä
tekevät, vaikka olisit viimeinen merimieskapakka maailmassa, eivätkä
raitiovaunut kulkisi enää, tuntemattoman surun kärventämä
äänesi ei tulisi koskaan pääteasemalle, se olisi koditon laiva
maattomalla merellä, paikaton kartta vieraalla maalla, tupakka
joka ei saa tulta alleen, mutta savuaa
turhaan aiheuttamatta savua, se olisi

putous vailla pohjaa, putoaminen
joka alkaa aina uudelleen, kuin laiva
t0ivoo lähtevänsä satamasta kohti
vierasta mannerta, sillä ei ole

toivoa



Kauneus kauheudessa

Image
Kuinka pukea sanoiksi kauneus kauheudessa, toisiaan
kädestä pitävä aviopari säleverhojen ja rapistuneen julkisivun takana, jazz
joka piikistä suoraan suoneen kumpuaa, kerrospukeutuneet
kerjäläiset vuosikymmenten takaa, ihmisen
mahtavuutta ylistävät neoklassiset, manueliiniset, barokkiset
rakennukset, joihin on tuhlattu yli sata kiloa kultaa jonka ihminen on jaksanut
kantaa, kerjäläisen karhea laulu Sielun kappelin portailla, koska
valkoisen jauheen eteen on tehtävä paljon raskaita töitä, istuttava
käsi ojossa Pingo Docen oven edessä, muurien jäännökset
eivät siitä mitään tiedä, ne ovat kovuutensa helposti saavuttaneet pehmeässä
serkkujen ja naapurien maailmassa, ne
kapuavat punaisia kahdeksikon muotoisia portaita
juomaan kupin kahvia sinisessä nojatuolissa, ne
lepäävät keskellä taiteiden vilvoittavaa lähdettä toisten
ahkeroidessa yötä päivää hienon valkoisen jauheen eteen, mitä tahansa

oi Porto enkö antanut sinulle tarpeeksi aikaa, uskoin
liikaa rapistuneeseen ulkosivuusi ja haurastuviin luihisi, vai…

Porto - siltojen ja siankorvien kaupunki

Image
Portossa ollaan, onnellisesti. Paadyin lentokentalta keskustaan,

Mitas siella tulikaan eteen, siankorvia ja muita herkkuja, alkaen 1,8 euroa kilo. Portugalilaiset - kuten kaikki Valimeren maiden asukkaat - kayttavat tehokkaasti hyvakseen elaiten kaikki ruumiinosat, mitaan ei heiteta hukkaan.

Porto on myos siltojen kaupunki. Nappasin hyvia siltakuvia, mutta valitettavasti tama kone ei toimi, latasi vain siankorvat ruutuun, mutta lopetti sitten yhteistyon siltojen kohdalla. Aakkosetkin puuttuvat.

Elokuvaohjaaja Manuel deOliveirahan on tavoittanut siltojen ja muiden visuaalisesti tarkkaan harkittujen kuvien avulla syntymakaupunkinsa Porton nostalgisen olemuksen. Erityisesti Porton Ribeirassa - joka kuuluu Unescon maailmanperintakohteisiin - voi tuntea ajan seisahtuneen jonnekin vuosikymmenten paahan. Huomenna vaeltelen siella, tai ehka siemailen portviinia vastarannalla.

Mika viela pisti silmaan Porton keskustassa, olivat narkomaanit. Heita on taalla paljon, ja useimmat ansaitsevat elantoaa…

Boas festas & melhor novo ano!

Image
Tiedotus tämän blogin lukijoille. Huomisesta blogi hiljenee. Lähden Portugaliin viimeiselle aineistonhakumatkalle keväällä ilmestyvää Portugali-kirjaani varten. Matkaa voi seurata Avun sivuilta.

Tämä blogi ei päivittyne juurikaan. Nettiriippuvuus täytyy joskus katkaista. Tai ehkä menen lupailemaan liikoja? Katsotaan. Tekemistä kuitenkin on, ja kokemista.

Ylläolevat kuvat ovat kaupungista, jossa kohta olen siemailemassa portviiniä, istumassa neoklassisissa kahviloissa tai yhdessä upeassa kirjakaupassa. Voin myös olla jossakin kaupungin parista hienosta taidemuseosta.

Tai ihan vain ihailemassa hostelin ikkunasta panoraamaa koko Porton keskustan yli, São Benton asema alapuolellani ja kaikki muut nähtävyydet edessä. Ehkä katselen sieltä aitiopaikalta Uuden Vuoden ilotulitusta, ja otan kuvankin.

Kohti kotia

KOHTI KOTIA

Kirjailija-kirjastonhoitaja Maria Tapaninen päätti lähteä Ruotsiin 70-luvun alussa kun hän ei tuntenut oikein viihtyvänsä Suomessakaan. Pian hän oli kotonaan.

Tapaninen oli opiskellut mm. käytännöllistä filosofiaa ja yleistä kirjallisuustiedettä Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Opinnot olivat menneet hyvin, mutta lama-aikana töitä ei löytynyt. Tapaninen pakkasi tavaransa ja suuntasi Ruotsin-laivalla kohti Tukholmaa. Elettiin 1970-luvun alkua.

”Jo ensimmäisellä viikolla tunsin olevani kotona. Kielen kanssa oli aluksi vaikeuksia, enkä puhunut tyypillisellä suomalaisella aksentilla. Puhun ruotsin kieltä tavalla, jota ei oikein kukaan tunnista. Tavallisesti minun luullaan tulleen esimerkiksi Puolasta tai jostakin muusta itäblokin maasta”, kuittaa Tapaninen. Myös ruotsin kielen maskuliinit ja feminiinit tuottivat hänelle vaikeuksia: kun tarkkaavaisuus herpaantui, saattoi helposti käyttää maskuliinia feminiinin sijasta.

Hän työskenteli pari kuukautta fyysisesti rasittavissa sa…

Joulutilitystä

Anita tilittää joulun kauheudesta yksinäiselle ihmiselle. Miksi ihminen ei saisi olla yksin juhlapyhinäkään? Pakotetaanko meidät yhdenmukaisen olemisen normiin silloinkin:

"Miksi hemmetissä ihminen ei saisi olla jouluna yksin? Tai kissan ja koiran kanssa. Pitäisikö paeta paeta johonkin arabimaahan, ruveta muslimiksi tai buddahalaiseksi. Mutta kai heilläkin on nykyään jokin joulua vastaava kulutusjuhla. Buddhalaisuuden huono puoli on se että täytyy syntyä ja kuolla monta kertaa. Kristittynä tarvitsee kuolla vain kerran, mutta joulua täytyy viettää joka vuosi. Ja muslimina pitää viettää ramadania ja käydä Mekassa pyhiinvaellusmatkalla, että pääsisi taivaaseen. Mitenkähän musliminaisten pyhiinvaellusten laita on? Pääsevatkö he edes Mekkaan saati sitten taivaaseen?"

Välimeri on mielentila

Image
Välimeri on mielentilaAina herätessään uudessa hotellissa jossakin Välimeren maassa Predrag Matvejevic (s. 1932) ihmettelee missä on ja mitä kieltä hänen nyt tulisi puhua. Välimeren breviaario –kirjassaan hän tavoittelee aistimusten välimerta.Matvejevic opettaa neljällä kielellä, Sorbonnen yliopistossa venäjäksi ja ranskaksi, Rooman yliopistossa italiaksi ja Kroatiassa serbiaksi. ”Olen täydellinen tulevaisuuden eurooppalainen – tällaisia kaikki eurooppalaiset ovat jonain päivänä”, hän sanoo. Tosin Matvejevic myöntää, että visio tulevaisuuden eurooppalaisesta tällaisena polyglottina ei ole ehkä aivan realistinen. ”Välillä tuntuu, että minulla on päässäni Baabelin torni – aivan kuin olisi tulossa hulluksi. Ehkä kaksi tai kolme osa-aluetta riittäisi, ei kaiken tarvitsisi olla näin monimutkaista kuin minulla.” Silti Matvejevic uskoo identiteettien moninaisuuteen singulaarisuuden sijasta. Portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan erilaiset persoonat, heteronyymit, edustivat identiteetin …

Paluu Burman viidakoihin

Vihreiden kummitusten maassaBurmalainen Pascal Khoo Thwe alkoi kirjoittaa esseetä, joka laajeni omaelämäkerraksi. Lähes kymmenen vuotta Lontoossa asunut Khoo Thwe halusi kirjoittamalla käydä läpi nuoruuden ahdistavatkin muistot.From the Land of Green Ghosts (Harper Perennial) ilmestyi vihdoin 2002, ja sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. Vihreät kummitukset ovat Khoo Thwen mielessä pelottavia Burman armeijan vihreäpukuisia sotilaita. -Kirjasta eivät ole pitäneet vain kriitikot, myös burmalaiset lukijat ovat kertoneet oppineensa uutta Burman politiikasta ja sosiaalisesta järjestelmästä kirjastani.Burman politiikkaa Khoo Thwe kuvailee sanalla arvaamaton. Hänen mielestään ei olisi yllättävää, että pääkaupunki muuttaisi paikkaa yhdessä yössä. Maassa on ainoastaan yksi laillinen puolue, sosialistinen puolue.Burmassa lukuisten etnisten ja uskonnollisten ryhmien uhkana ovat sotilaat, jotka ajavat ihmisiä hengenvaaralliseen viidakkoon pakoon. Toinen ahdisteltu ryhmä ovat sotilasjuntan mielival…

Carl-Johan Vallgren on romantikko

Image
Parantumaton romantikkoRuotsalaista alkuperää oleva kirjailija Carl-Johan Vallgren ei ole koskaan pysynyt vain kotimaansa rajojen sisäpuolella. Ensimmäisiä teoksiaan kirjoittaessaan 1980-luvun lopulla hän matkusti ympäri maailmaa ansaiten elantonsa katusoittajana. Sittemmin leipä on tullut kirjailijan ja muusikon töistä.Tapaamme Vallgrenille tutussa Visbyn Författar-och översättarcentrumissa, jonne hän tupsahtaa kuin tykinsuusta ammuttuna. Ensimmäisenä pikaisesti lukemaan sähköpostit, sitten juoksujalkaa yläkerran kirjastohuoneeseen ja vauhdikkaasti haastattelu käyntiin. Vallgren elehtii voimakkaasti: maailma on menettänyt hänessä näyttelijän. Jalat maassa seisova diiva on nopea luonnehdintani Ruotsin mustaksi lampaaksi kutsutusta kirjailijasta. Hän varoittaa minua: vain tunti aikaa. Täytyy toimia nopeasti.Ensimmäisen romaaninsa Nomaderna (1987) kirjoittamisen aikoihin Vallgren matkusti ympäri Aasiaa, siirtyi sieltä Eurooppaan, ensin Madridiin, sitten Kööpenhaminaan ja lopuksi, vuonna…

Suloinen kiinnijääminen

Image
Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa sitä, että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat, kunhan teet sen. Laita tämä teksti omaan blogiisi ja nappaa kaikki ketkä sitä lukevat.

Minä jäin kiinni täällä: Ripaus lunta.


Bom Jesus do Monte

Image
Bom Jesus do MonteTaiteilija André Soaresin myöhäisbarokkinen arkkitehtoninen aikaansaannos Bom Jésus do Monte kirkko on uskonnollisen Bragan tunnetuin nähtävyys, jota eivät tule katsomaan pelkästään uskolle omistautuneet pyhiinvaeltajat, vaan maallistuneet ohikulkijatkin. Katolisten pyhiinvaeltajien suosikkikohteen rakentaminen D. Rodrigo de Moura Teles on restauroinut porraskäytävän ja sivukappelit, jotka ovat aikojen saatossa muuttuneet nelikulmaisista kahdeksankulmaisiksi. Porraskäytävällä on jo vuoden 1755 maanjäristyksestä tutut motiivit, risti ja aseiden muodostama kehä. Portaat jäävät erityisen voimakkaasti niitä nousevan mieleen: tuntuu kuin kirkko olisi tahallaan tehty mahdollisimman vaikeasti saavutettavaksi. Usko on tehty vain heille, jotka haluavat ponnistella tarpeeksi sen eteen. Kirkko on kuuluisa portaistaan, Via Sacrasta, jonka 17 välitasanteella olevat kappelit kuvittavat pyhää tietä. Jokaisen kappelin vieressä on pakanallisin motiivein, esimerkiksi tulen ja sodan ju…

Nigerialainen naiskirjallisuus

Image
Nigerialaisen naiskirjallisuuden kulta-aikaa 2000-luvun alku on juhlaa nigerialaisessa naiskirjallisuudessa. Kirjailijoita on ehkä enemmän kuin koskaan ennen, ja naiskirjailijat eivät enää uusinna patriarkaalista järjestystä. Nuoret naiskirjailijat kuvaavat urbaaneja, menestyviä naisia, hieman samanlaisia kuin he itse ovat.Filippiiniläissyntyisen Aracelli AipohinNo Sense without Limits, arkkitehti Peju AlatishenThe Crossroads, Yhdysvalloissa asuvan kirjanpitäjä Sefi AttanEverything Good will Come Together, Chimamanda Ngozi AdichienPurple Hibiscus, WRITAn (Women Writers of Nigeria) julkaisema, Akachi Adimora-Ezeigbon ja Veronica Ugbomma Uzoigwen toimittama Wings of Dawn –naiskirjoittaja-antologia luovat uutta uskoa nigerialaiseen naiskirjallisuuteen. Vanhempaa vuosikertaa edustaa 63-vuotias entinen valtion virkamies, 1990-luvun alussa varhaiseläkkeelle kirjailijanuran käynnistääkseen jäänyt Mojolabi Adenubi, joka on julkaissut tähän mennessä viisi teosta omakustanteina. Adenubin 11-vuo…

Odotin sieluni muuttuvan koiraksi

Jounille vielä tiedoksi, että luen kyllä romaanisi, kunhan vain saan jostakin revittyä aikaa lepoon - nyt sitä ei oikein ole. Romaani kiinnostaa kyllä mua kovasti, kiinnostuin siitä aikoinaan pelkän markkinointitekstin vuoksi. Mikaelakin (Sundström) tykkäsi muuten siitä kovasti - terkut sieltäkin päin.

Ekelöfin runo oli dialogia näkyvän ja näkymättömän maailman välillä - miten hiljaisuus alkaa puhua. Hiljaisuutta voi olla taidekin. Ekologisena kannanottonakin sen voi lukea. Suodatinta tarvitaan paitsi luonnon suojeluun, myös ihmisen palauttamiseen elämään, eläväksi?

Hyvää runoa voi nauttia pitkään ja monella tavalla kuten vuosikertaviiniä. Tulipa banaali lopetus, mutta olkoon. Sellaista elämä on, banaalia.

Olisiko tämä se jouluruno? Jounille erityisterveiset.

9. Odotin sieluni muuttuvan koiraksiOdotin sieluni muuttuvan koiraksi, tein sitä varten tarkoitettujapalvontamenoja mutta sieluparka pysyi itsepintaisesti ihmisenmuotoisena eikä suostunut muuttamaan muotoaan siksi ilmassaleijailevaks…

Jouluruno

Tossavaisen Jouni lähetti joulurunon - kiitos vain siitä ja hyvää joulua sinne Kuopioonkin päin. Ehkä saan tänne blogiini jonkinlaisen joulutervehdyksen aikaan vielä.

Taitaa Ekelöfin runo mennä asetteluiden kannalta pilalle, kun en hallitse tuota sisennyskoodia (miksei blogialusta voi sisentää automaattisesti humanisti-tumpeloille?). Tästä pitäisi tulla kuusipuu, josta tavut tippuvat kuin neulaset..


Rkerrojos kerrothiljaisuus on lintujen keskustelukerrojos kerrotsamassamaailmassakuusten pitää jäätyä metsässäettä ne ei rapise joulunakerrokerrojosJos kysyt missä minä olenniin asun täällä vuorten takanaKaukana mutta minä olen lähelläAsun toisessa maailmassamutta sinähän asut samassaSe on kaikkialla mutta myös harvassa kuin heliumiMiksi pyydät ilmalaivaa kulkuneuvoksesiPyydä mieluummin suodatinta typellesuodatinta hiilihapolle, vedylle ja muille kaasuillePyydä suodatinta kaikelle mikä erottaa meitäsuodatinta elämälleSinä sanot että melkein et voi hengittääMitä sitten! Kuka luulee sinun voiv…

Kuuleeko Turkki?

Emme näe yksinäisyyttämme ropoa kerjäävän kädessä

8. Kadut ovat elämää vartenKadut ovat elämää varten, siksi niillä nukutaan, syödään ja himoitaanlähimmäisen omaisuutta, sillan alla tähdet eivät tuiki, mutta ainakin onkatto pään päällä hetken ajan, huomisesta ei ole koskaan tietoa, tämäpäivä on kaikkein tärkein. Moottoripyörä rämisee ja kulkee eteenpäinja kyydissä on aina kaksi, yksin tie ei vie koskaan minnekään, nainentietää ainoastaan, että mies menee maatilalle, mutta tekeekö hän työt, ontoinen juttu. Kärsivällisyys paistaa kaiken kypsäksi, kuiskaaminen onvaarallisempaa kuin sanat, vaikka joku tapettiin sanojensa vuoksi vastaeilen: voiko kukaan käyttää kadonnutta veistä jamssin syömiseen? Kunulostamisen aika on, anus aukeaa, kun etana ryömii, kuori seuraa, säännötovat yksinkertaiset: se mitä etsit, on viisaampi kuin sinä itse ja mitä ikinätapahtuukaan, älä tee pilkkaa vammaisista, koska ”me tapaamme jälleen”.Vartijan pitäisi tietää, mitä hänet on palkattu vartioimaan: aseen ostaminenei ole yhtä kallista kuin luotien, sianliha on …

Naisten voimauttaja

Image
Naisten voimauttajaMojolabi Adenubi on tehnyt tärkeää työtä nigerialaisten naisten puolesta niin opettajana kuin Nigerian naiskirjailijaliiton ensimmäisenä puheenjohtajana, hyvin tuloksin.Adenubi työskenteli työuransa viimeiset kaksikymmentä vuotta virkamiehenä. Ensin hän opetti opettajia huomioimaan paremmin jokaisen opiskelijan oman erityisyyden opetuksessa, lopuksi hän vastasi opetusministeriössä muun muassa opiskelijoiden lähettämisestä pätevöitymään Yhdysvaltoihin degree-ohjelmiin. -Kun kerroin esimiehelleni, ettei tyttöjä lähtenyt tarpeeksi vaihto-ohjelmiin, hän kehotti tekemään aiheesta muistion. Adenubi teki työtä käskettyä. Hänen muistionsa ansiosta tyttöjen täydennyskoulutukseen vaadittava koepistemäärä alennettiin kahteensataan. Adenubi ei itse tiennyt muutoksesta vasta kun tytöt tulivat kiittämään häntä jälkeenpäin. Huonot opettajat tuttujaHuonoihin opettajiin Adenubi sai valitettavasti tutustua heti palattuaan miehensä kanssa Yhdysvalloista Nigeriaan 1960-luvun alussa. Hi…