Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Monday, July 31, 2006

Oikeusministeriö päättää

Oikeusministeriö päättää mihin henkilö on luovutettava puh. +358 17 366 2901, fax +358 17 366 2999. Onko Eila sitten poliittinen fiktio. Se on jättänyt syvät jäljet TYTin jäsenistöön. Jos toiseen sijoittautunut liikenteenharjoittaja voi sytyttää uskonnolla kuin kamferitipat sokerilla, lapsenmieliselle sosiaalivaltio takaa kaikki oikeudet velvoituksetta. Kaikki ovat tervetulleita! Utooppinen alku väkivaltakoneistona on poikkeuksellisen poissulkeva. Tämä on kokeellinen animaatio ja avantgarde-elokuva itsensä uhraavasta tiedemiehestä. Jos toiseen sijoittautunut liikenteenharjoittaja hakee palvelupisteestä aikaisempia tenttikysymyksiä ja joitakin vieraskielisiä referaatteja kuntien välisestä taloudellisesta yhteistyöstä, aito ja ylevin rakkaus polikseen toteutuu. Ne eivät ole tunnustuskirjoja vaan roolirunoja ja niissä perhe rakentuu enemmän tunteelle. Onko Eila sitten poliittinen fiktio. Avantgarde hymyilee, Juuso Paaso toimistorakennuksesta, kitsch näiden tiettyjen piirteiden kautta. Saksa saa vauhtia epäilijöihin, ja ehkä kuntamme olennaiset ilmiöt ovatkin epäolennaisia. Sosiologian tentin yhteydessä voidaan toteuttaa PRIMITIIVINEN KOODAUS. Kekkonen on jättänyt syvät jäljet TYTin jäsenistöön. Tietosanakirjan määritelmän mukaan syyllistyvät ihmiset poliksessa vievät katsojan syvemmälle väkivaltakoneistoon. Hänelle aito ja ylevin rakkaus ei ole valtioon, vaan siivoamiseen. Kaukovaikuttaminen voi perustua myös aselavetin siirtämiseen suoraan vastustajan sydämeen.

Sunday, July 30, 2006

Naiset ja väkivalta Brasiliassa











Väkivallan kierteestä irti

Kädet käyvät kuumeisesti tilavassa varastohallissa. Naiset neulovat pieniä kukkia Brasilian lippua ja muita käsitöitä varten. Naiset ovat Sao Paulossa lähellä sijaitsevan Santo Andrén esikaupungin väkivallasta kärsiville naisille tarkoitetun Centro Vem Marian asiakkaita.

Lippu päätyi marraskuussa 2004 Washingtoniin Made in Brasil –näyttelyyn.

Ryhmän vetäjä, Sonia Casado, ajautui nykyiseen työhönsä vuoden 2003 lopussa. Sitä ennen hän oli ehtinyt vetää vastaavanlaista ryhmää Santo Andrén lähellä sijaitsevassa Sacadura Cabralin favelassa hyvin tuloksin.

Erikoinen työ ihmiselle, joka on koulutukseltaan mekaniikkainsinööri. ”Valmistuttuani olin vastasin Electro Paulo –nimisessä yrityksessä elektromekaanisista projekteista. Minusta tuntui siltä, etten käyttänyt koko kapasiteettiani, ja niin lähdin yrityksestä. Lähdettyäni aloin ottaa yksityistunteja neulomisessa tunnetun brasilialaisen neuletaiteilijan Renato Improisin ateljeessa”, Casado kertoo.

Samaan aikaan hän opetti erikoiskouluissa ja työskenteli käsityöläisenä. Vuonna 2000 hän alkoi työskennellä sosiaalisissa projekteissa. Asiakkaina olevat yritykset halusivat tilata suurempia eriä ja Casado tarvitsi ryhmän tekemään manuaalisen työn. Tässä on se ryhmä. Nyt hänestä tuntuu myös siltä, että hän on löytänyt oman luovuutensa uudelleen.

Nämä naiset eivät ole kuolemanvaarassa, kuten he, joiden kanssa Casado aloitti työnsä Centro Vem Mariassa. Monet heistä asuivat turvakodissa odottaen ratkaisua vaikeaan tilanteeseensa ja saapuivat ryhmään aina kun pystyivät.

Nyt Casado vetää siis kahta ryhmää, neulomisryhmää naisille, joiden aviomies, miesystävä tai isä pahoinpitelee heitä, ja tätä toista ryhmää, jossa naiset tekevät kukkasia. Heidän tilanteensa ei ole niin vakava kuin aiempien kurssilaisten.

Jokainen joutuu ensin käymään psykologisessa konsultaatiossa, terapiassa, jossa selvitettiin tilanteen vakavuus. Sitten vuorossa on juridisten vaihtoehtojen esittely. Hankalimmissa tilanteissa oleville ehdotetaan avioeroa. Kun naiset ovat muuttuneet psykologisesti vahemmiksi, on vuorossa Casadon vetämä ryhmä, jossa he oppivat käden taitojen lisäksi hyödyllisiä taitoja ja ominaisuuksia, joita heiltä monesti puuttuu.

Naiset oppimassa itsenäisyyttä

Iloinen puheensorina täyttää varastohallin, kun naiset keskustelevat työnteon lomassa. Minulle esitellään auliisti kurssin tuotoksia Brasilian lipusta käsinmaalattuihin huiveihin. Naiset ovat silminnähden iloisia tuotoksistaan, ja kauniita ne ovatkin.

Kurssin mittaan Casado on havainnut joissakin ihan konkreettisia muutoksia. ”Eräs tyttö, joka alussa oli täysin sulkeutunut ja jolla oli selässä pahan näköisiä jälkiä, muuttui kolmessa kuukaudessa täydellisesti. Nyt hän meikkaa ja on täynnä elämäniloa. Ryhmässä moni kohtaa kadottamansa ilon uudelleen ja myös sosiaaliset taidot kehittyvät.” Koska useat ovat olleet riippuvaisia miehensä kotiin kantamista tuloista, he ovat olleet myös taloudellisesti riippuvaisia miehistään ja täysin heidän vallassaan. Väkivallan kierre on ollut helppo aloittaa.

Tavoitteena on, että naiset alkavat valmistaa itse tuotteita kaupalliseen levitykseen ja ansaita siis ihan omaa rahaa. Kurssin mittaan naisille on opetettu taitoja neulomistekniikasta tuotannon kaupallistamiseen.

Monet naisista ovat huonosti koulutettuja ja kurssi tarjoaa heille mahdollisuuden taloudelliseenkin itsenäistymiseen ja työelämään integroitumiseen. Kurssia rahoittaa kunta ja sille on odotettavissa jatkoa.

Juuri tällaista toimintaa miestensä alistamat omistamat naiset tarvitsevat. Moni tarvitsee apua pelkästään hyväksyäkseen sen tosiasian, ettei kenelläkään miehellä ole oikeus pahoinpidellä ja hakata heitä. Vasta sitten on muiden, käytännöllisempien taitojen opiskelun vuoro.

Kuvaavaa brasilialaisen todellisuuden kannalta on, että työpäivänsä päätteeksi Casado ajaa lähes tunnin matkan kotiinsa, joka sijaitsee Sao Paulon toisella puolella, rikkaiden asuinalueella. Casadon kotikadun päässä istuu vartija kopissaan varmistamassa, ettei rikkaiden rauhaa häiritse rosvot tai murhamiehet. Casado heittäytyy pitkäkseen design-esineillä, tauluilla ja matkamuistoilla koristeltuun olohuoneeseensa. Samaan aikaan muut kurssilaiset oleskelevat kenties faveloissa, ja miettivät mistä saisivat rahat seuraavien päivien ruokaan.

Rita Dahl

julkaistaan Kotimaassa

Thursday, July 27, 2006

Valtioon pääsy vaatii salasanan

Jokaisella käyttäjällä on myös oma, salainen avaimensa. Sitä ei saa paljastaa kenellekään. Jatka syöttämällä alla olevaan kenttään avaimesi. Onko avaimesi unohtunut? Täytä käyttäjätunnuksesi tai sähköpostiosoitteesi alla oleviin kenttiin niin lähetämme uuden salasanan rekisteröitymisen yhteydessä. Ei hätää, kirjoita tähän käyttäjänimesi niin saat tuota pikaa salasanasi paluupostissa. Kirjaudu Insinööriliiton jäsensivuille. Käyttäjätunnus. Salasana. On totta että yritteliäs hakkeri saattaisi teoriassa voida kaapata salasanasi. Tilaa uusi salasana. Kun täytät alla olevan lomakkeen, uusi salasana lähetetään automaattisesti rekisteröityyn sähköpostiosoitteeseesi. Hyvä salasana on vain joukko merkkejä. Oletko jo rekisteröitynyt LOMAklubiin, mutta olet unohtanut salasanasi? Huonon salasanan voi arvata kuka tahansa vähällä vaivalla ja päästä käsiksi tiedostoihisi ja sähköposteihisi. Salasana kadonnut? Täytä allaolevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi, lähetämme Sinulle käyttäjänimesi ja salasanasi. Hakemasi blogi on suojattu salasanalla. Lukeaksesi blogia anna salasana alla olevaan kenttään ja paina "Siirry blogiin". Salasana. Salasanaa ei saa paljastaa kenellekään. Salasana irtoaa suklaapatukalla. Lontoossa tehty selvitys osoittaa ihmisen olevan tietoturvan heikoin lenkki. Ei hätää, uusi väliaikainen salasana lähetetään sinulle sähköpostitse.

Tiedustele, mitä elämä maksaa!

”Osta elämä!" Jokaiselle meistä on varmasti joskus sanottu tuo ihmetystä herättävä lause.

Osta se ulkomailta. Ulkomaisista nettikaupoista saa monia tuotteita halvemmalla kuin Suomesta ja tavara tulee vaivattomasti perille.

Mitä lahjaksi ystävälle, jolla on jo kaikkea? Osta ekoenergiaa.

Osta kodiksi lentokone. Osta blogien osakkeita. Osta KUMMELI-lippis!

Osta ja myy mitä tahansa, milloin tahansa. Osta Webistä.

Markkina-areenassa teet sen kätevimmin. Osta & myy-palsta on avoin yksityishenkilöille.

Osta tai Myy vaihtovaraosat- kauppa käy. Osta SPAMfighter Pro. SPAMfighter Pro- Ammattilaisen työkalu roskapostien suodattamiseen.

Osta kalja ystävällesi! Osta kalja ystävällesi! Ranneliike.net on erityisesti suomalaisille homoille ja heidän ystävilleen tehty kohtauspaikka, tietolähde ja keskustelufoorumi.

Keskimäärin jokainen meistä teollisuusmaissa asuvista ihmisistä kuluttaa noin 300 kauppakassillista vuodessa. Osta! Kerro! Rikastu! Mutta vältä varustehysteriaa.

PERSONA–ALOITUSPAKKAUKSEN VOIT OSTAA KAIKISTA HYVIN VARUSTETUISTA APTEEKEISTA.

Hanki laajakaista - osta skootteri! Iloinen kesätarjouksemme antaa sinulle mahdollisuuden nauttia suvituulista tuliterän skootterin selässä.

Kuinka vaihtaa ekoenergiaan? Haluatko koulutetun HP-kumppanin apua? Muutamalla klikkauksella voit tavoittaa alueesi HP-kumppanit.

Osta halvin tuote verkosta. Osta kodiksi lentokone. Ikioma Boeing 727 pystytetään pihalle varren päähän. Osta Adoben tuotteita, tietoturvaa helposti.

Osta ja myy mitä tahansa, milloin tahansa. Hakutulos: Valkoinen Hevonen Söderkullan kartanoalueella. Tällä palstalla voit myydä käytetyn moottorisahan, metsäpalstan tai kysellä vaikkapa varaosia. Älä osta eläintä säälistä, muistuttaa Suomen Eläinsuojeluyhdistys. Laske mitä eri vakuutukset maksavat ja osta vakuutus sopivan vaihtoehdon

löydettyäsi turvallisena verkko-ostona pankkitunnuksillasi.

Tällä sivulla: Ota yhteyttä | Valitse maa | Osta | Tarkenna valintojasi | Etsi | Tarkenna.

Osta valmis lahjakortti, valitse valmispaketeista.

Buy & Try - osta riskittä. Voit kokeilla tuotetta neljän viikon ajan.

Ole hyvä valitse, 500 kg lihaa, 70-luvun vihannekset, 7th Labyrinth, Aavikko, Abduktio, Absence, AD, Ageness, Ahava, aino.

Baptisti saarnasi metodistin suohon. Bää-bä-bää, ja kerittäväksi vasta 70-vuotiaana.

Osta ekoenergiaa. Osta käyttöaikaa. Maksa luottokortilla.

Osta bonuksilla! "Osta hyvä auto, saat minut kaupan päälle". Berliini 30.6. (STT, Reuters). Osta puhelin vaikka yöllä - hintaan joka ei aiheuta painajaisia! Kaikilla tuotteilla on täydellinen 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus. Mikäli et ole tyytyväinen ostamaasi

Osta, tilaa, tiedustele...

José Luis Peixoton internetsivut






José Peixoto on huomioinut käännökseni internetsivullaan, josta löytyy muitakin ajankohtaisia Peixoto-uutisia. Esimerkiksi tieto siitä, että hänen Nenhum Olhar-romaaninsa on käännetty jo uskomattoman monelle eurooppalaiselle kielelle, yli kymmenelle. Onnea! Sellainen saavutus ei ole helppoa noin nuorelle kirjailijalle! Sivuilta selviää myös, että arvostettu ja hyvä (vähän kuin Portugalin Suomen Kuvalehti) Visão-aikakauslehti julkaisee 3.8. ilmestyvässä numerossaan Peixoton ennen julkaisemattoman novellin Minto até ao dize que minto (Valehtelen jopa sanoessani että valehtelen.)

http://www.joseluispeixoto.net/news/

poetry in Finland

Posted: 2006-07-16 19:30

Alguns poemas do livro "A Criança em Ruínas", de JL Peixoto, foram traduzidos para finlandês pela poeta Rita Dahl.
O primeiro romance de Peixoto ( "Nenhum Olhar" ) foi publicado na Finlândia em 2005 pela editora WSOY, com tradução de Tarja Härkönen.

Leia as traduções aqui e aqui e aqui.

WSOY

_ english

Some poems from the book "A Crianca em Ruinas" ( "A Child in Ruins" ), by JLPeixoto, were translated into finnish by the poet Rita Dahl.
Peixoto's novel "Nenhum Olhar" ( "Blank Gaze" - "Tyhjä Taivas" ) was published in Finland in 2005 by WSOY, on a translation by Tarja Härkönen.

Check the poems here and here and here.

Issyk-Kulin parantava vesi






Leppeiden veden ääressä

Kirgistanissa sijaitseva Issyk-Kul on toiseksi suurin vuoristojärvi maailmassa bolivialaisen Titicaca-järven jälkeen. Sen vedellä sanotaan olevan parantava vaikutus.

Tänne kirgistanilaiset, uzbekistanilaiset, kazakhstanilaiset, siperialaiset ja muunmaalaiset turistit tulevat lepäämään leppeiden vesien ääreen neuvostohenkiselle leirintäalueelle, jonka laajalle puistoalueelle rakennetuissa puisissa mökeissä yöpyminen tapahtuu. Mökeistä ei löydy mitään mukavuuksia, ne on tehty täyttämään majoituksen minimistandardit. Lattioilla ei sentään ryömi torakoita.

Mutta Issyk-Kul-järveltä ei tullakaan etsimään luksusluokan majoitusta vaan kokemaan sen veden puhdistava ja parantava vaikutus. Tarun mukaan ihmiset ovat parantuneet sairauksistaan kylvettyään Issyk-Kulin vedessä, ja tarulle on myös todisteita, konkreettisia paranemisia.

Issyk-Kulista ei puutu ainakaan kokoa: kestää pari päivää ajaa sen läpi autolla. Köröttely autolla Kirgistanin pääkaupungista Bishkekistä kestää kohtuullisella vauhdilla ajettaessa viitisen tuntia. Mieleen jäävin näky matkalta ovat vuoret, jotka muuttavat ilmettään sitä mukaa kun matka edistyy. Osa vuorista on punertavan hiekan ja kiven päällystämiä, toiset puolestaan kasvillisuuden vihreiksi värittämiä. Talvisin maahan virtaa laskettelun harrastajia kokemaan huimia laskuja. Kirgistanin kesä on kuuma ja kuiva, talvi leuto.

Hautakivistä petroglyyfeihin

Myös Issyk-Kul-järven ympäriltä löytyy kosolti nähtävää. Muinaisista ajoista lähtien tie järvelle on kulkenut Chu-joen laakson varrella, Boom Gorgen, kapean väylän, läpi. Boom Gorgeen kannattaa pysähtyä katsomaan hienoja punakiviesiintymiä ja kanjoneita. Järven ympäristöstä löytyy myös muita vierailemisen arvoisia paikkoja, kuten nykyisin itäpuolella sijaitseva Balykchyn kaupunki, jonka tilalla keskiajalla sijaitsi Issikul. 1375 katalonialaisessa kartassa mainitun kaupungin uskotaan nyt makaavan järven pohjassa. Venäläiset tiedemiehet löysivät paikalta ihmisluiden ja keramiikkaesineiden jäännöksiä. Vuorilla on myös muinaisia hautapaikkoja, joista osa on näkyvillä, osa edelleen kätkössä.

Balykchystä länteen, Bishkekiin päin, Ornyokin seudulla, on kivipiirroksia, petroglyyfejä, joiden tutkijat arvioivat olevan peräisin vuosilta 1000-2000 eKr. tai 1000 jKr.. Piirrokset esittävät kamelikaravaanien kanssa matkaavia ihmisiä uskollisten apuriensa koirien kanssa. Leijonat, härät, oudot hirviöt, tiekartat, aurinkomerkit ja muut maagiset merkit, seremonialliset shamaanitanssit – kaikki olivat materiaalia entisaikojen taiteilijalle. Muutamalla tarkalla viivalla hän on ilmentänyt eläinten ja ihmisten liikkeitä. Eniten petroglyyfejä löytyy Ornyokista Almatyyn vievän tien varrelta. Kuvagallerian lähettyvillä on usein muinaisten hautapaikkojen jäännöksiä – tuhannet kivet on järjestelty jonkin mystisen lain mukaan. Petroglyyfigallerioita löytyy myös Chok-Talin, Koi-Suun ja Kara-Oyn kylien ja Cholpon-Ata kylien läheltä.

Kurmentyn lähellä on katakombeja, joissa legenda mukaan on 300-400-luvuilla säilytetty Matteuksen jäänteitä. Aleksanteri III:n aikana paikalle perustettiin venäläinen ortodoksinen luostari. Munkit käyttivät katakombeja ruoan varastointiin.

Kungei-Alataun vuoret ympäröivät Issyk-Kulia pohjoisessa, etelässä Terskei-Alatau. Noin sata suurempaa ja pienempää jokea virtaa Issyk-Kuliin. Tyup ja Jergalan ovat suurimpia näistä. Järveä on kutsuttu myös Tien Shanin helmeksi. Lintuperspektiivistä tarkasteltuna järvi näyttää jättimäiseltä tummansiniseltä silmältä, jota terävät, lumihuippuiset vuoret puhkovat. Myös Issyk-Kulin auringonlaskut ovat kokemus sinänsä. Yötaivaalla näkyy harvinaisen suuri määrä eri tähtiä.

Aleksanteri Suuren jalanjäljillä

Ensimmäinen merkintä Issyk-Kulista löytyy kiinalaiselta tutkimusmatkailija Chang Ch´ieniltä, joka 138 eKr. alkaneen matkansa aikana vieraili Keski-Aasiassa muun muassa salaperäisen paimentolaisheimo Yueh-chihin luona. Heimo asutti tuohon aikaan Issyk-Kulia ympäröiviä maita. Ch´ien lähetettiin solmimaan sotilasliitto Yueh-chihin heimojen kanssa Hsiung-nuta vastaan.

629 jKr. buddhalainen munkki Hsüan-zhang kulki Issyk-Kulin läpi pyhiinvaellusmatkallaan Intiaan. Kiinalaiset kutsuivat järveä Zhehaiksi, lämpimäksi järveksi, joka ei koskaan jäädy. ”Vesi on väriltään vihertävän mustaa, se maistuu suolaiselta ja kirpeältä samaan aikaan”, hän kirjoittaa. Hän jatkoi, että järven syvyyksissä asui lohikäärmeitä ja muita epätavallisia hirviöitä. Siksi matkustajat rukoilivat turvallista matkaa. Vaikka järvessä oli lukuisia kalalajeja, kukaan ei uskaltanut pyydystää niitä.

Issyk-Kulin rannikoille leiriytyivät talvisin turkkilaiset ja mongolialaiset paimentolaisheimot. Myös Aleksanteri Suuren ja Tamerlanen huhuttiin kulkeneen Issyk-Kulin läpi sotaretkillään. Legendan mukaan Aleksanterin aikaan persialaiset perustivat Bar-shanin kaupungin. Koko maailman valloituksesta unelmoinut Tamerlane rakennutti linnoituksen, jonka hän asutti tataareilla. Tamerlanen lapsenlapsi, maailmankuulu tiedemies ja astronomi Ulug Beg halusi kulkea maineikkaan esi-isänsä jalanjäljillä ja palasi Issyk-Kulille lumoutuneena paikan kauneudesta. Hän kulki muun muassa kahden kazakhstanilaisen tytön mukaan nimensä saaneen Karkyra-joen ohi. Kirgistanilaiset paimentolaiset ovat aikoinaan pitäneet juhliaan täällä.

1600-1700-luvuilla tiibetiläistä buddhismia harjoittavat mongolialaiset kalmukit hallitsivat Issyk-Kulia. 1800-luvun puolivälissä Kirgistan liittyi Venäjän valtakuntaan ja alueelle saapui maahanmuuttajia Venäjältä ja Ukrainasta.

Nykyään järven ympärillä asuvat paikalliset asukkaat harjoittavat edelleen perinteisiä elinkeinoja. Turismista on tullut myös enenevässä määrin tärkeä elinkeino, vaikka leirintäalue ei olekaan täynnä kesäkuisen viikon alussa. Viikonloppuisin täällä on säpinää, kun perheet saapuvat viettämään työviikon päätteeksi lomaa leppeiden vesien ääreen.



Issyk-Kuliin liittyviä tarinoita:

-Persialaisen sankarin Rustemin viimeinen toive oli, että hänen asetovereidensa ja edeltäjiensä luut pysyivät koskemattomina. Rustemin asetoveri Aleksanteri Suuri toteutti toiveen pyytämällä häneen rakastuneen tytön avaamaan lähteen, joka hukuttaisi koko tienoon. Tyttö teki näin.

-Tora oli Chon-Kemistä kotoisin olevan sotilaan taisteluhevonen, jonka nähtiin kerran liitävän mustana pisteenä yli Issyk-Kulin kohti Chon Kemiä. Isäntä oli saanut surmansa sotaretkellä. Ranta, jolle hevonen saapui, on saanut nimekseen Toru-Aigyr.

-Issyk-Kulin liepeellä ollutta kaupunkia hallinnut khan kuuli, että eräällä paimentolaisella oli äärettömän kaunis tytär. Hän lähetti tälle lahjoja pyytäen tyttöä saapumaan vierailulle. Tytöllä oli kuitenkin rakastettu, joka kaukaisille maille lähtiessään pujotti sormuksen tytön sormeen ja pyysi häntä pitämään sormusta sormessaan hänen tuloonsa asti. Tyttö kieltäytyi khanin lahjoista todeten rakastavansa toista. Khanin tullessa kärsimättömmäksi hän pakeni vuorille ja huomasi kauhukseen, että sormusta ei ollut enää sormessa. Tyttö palasi etsimään kylään sormusta ja khanin joukot vangitsivat hänet. Kun lahjat eivät tehonneet, khan yritti saada tytön omakseen, mutta tämä heittäytyi ulos linnoituksen ikkunasta. Seinät vavisivat, maa järisi ja vesi pääsi valloilleen huuhtoen alleen koko kaupungin.

-Löytöretkeilijä Nikolai Przhevalski vieraili eurooppalaisille ennen tuntemattomissa paikoissa, kuten Mongoliassa ja Tiibetissä 1800-luvulla. Hän ylitti Gobin autiomaan ja oli ensimmäinen eurooppalainen, joka kävi Tiibetin pääkaupungissa Lhasassa. Hän keräsi tärkeää tietoa Keski-Aasian eläimistä ja kasveista sekä keskiaasialaisesta villihevosesta.

-Kaksi voimakasta khania hallitsi vuoristossa asuvia ihmisiä. Toinen ryösti toisen vaimon, jota toinen saapui vihaisena vaatimaan takaisin. Naisen ryöstänyt khan kieltäytyi luovuttamasta vaimoa takaisin. Vanha mies neuvoi häntä tappamaan vaimon, koska vain sillä tavoin khan voisi täyttää halunsa pitää nainen itsellään ja täyttää aviomiehen vaatimukset. Khan kutsuikin toisen luokseen juhliin ja lupasi palauttaa tämän vaimon juhlien aikana. Seitsemän suurta härkää tapettiin juhla-ateriaa varten. Kun viimeinen häristä oli teurastettu, khan painoi tikarin naisen rintaan, josta virrannut veri vei mukanaan vieraat ja khanit sekä seitsemän härän raadot. Näistä syntyi Seitsemän härkää –nimiset punakivikalliot, joita päällystää nuoren naisen veri. Tuosta lähtien kahtia haljenneen kallion nimi on ollut Särkynyt sydän.


julkaistu Ensimmäiset kansat 1/2006:ssa

Tuesday, July 25, 2006

Keski-Aasia - epävakaa, mutta yhteistyöhaluinen

































Keski-Aasia – epävakaa mutta yhteistyöhön halukas

KEPA järjesti huhtikuun alussa Keski-Aasia-tilaisuuden, jossa alueen epävakaasta tilanteesta oli kertomassa muun muassa Keski-Aasian kiertävä suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljunen. Lisäksi Keski-Aasiassa projekteja toteuttaneet kansalaisjärjestöt ja yhdistykset esittelivät toimintaansa. Keski-Aasia vetää puoleensa erityisesti evankeliumia levittäviä järjestöjä, mutta myös sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on tekemistä kansainvälisen rikollisuuden aiheuttamien lieveilmiöiden, sosiaalisten ongelmien, huumekaupan, terrorismin ja ihmiskaupan vuoksi.

Puolitoista vuotta Keski-Aasian kiertävänä suurlähettiläänä toimineen Kiljusen esitys valaisi Keski-Aasian yhteiskuntien epävakaata tilannetta. Keski-Aasian transitiovaiheessa olevat yhteiskunnat ovat nopeille muutoksille alttiita, ja demokratiavaje on edelleen suuri. Monen Keski-Aasian maan sisälle on kehittynyt enklaaveja: esimerkiksi Kirgistanissa on Turkmenistanille kuuluvia alueita. Vapaa kansalaisjärjestötoiminta on Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa mahdotonta. Kiljunen enteilikin, että yhteiskunnalliset muutokset saattavat tapahtua äkillisten, dramaattisten ja väkivaltaisten tapahtumien seurauksena, kuten värivallankumoukset (lähinnä oranssit) ovat osoittaneet. Nekin ovat osaltaan värittäneet kansalaisjärjestöjen kuvaa negatiiviseksi.

Tilintarkastukset ovat tapa vaikeuttaa kansalaisjärjestöjen toimintaa myös Keski-Aasiassa. Soros Foundation on ollut erityistarkkailun kohteena. Sorosta syytettiin veroveloista, he maksoivat velat, mutta joutuivat vielä oikeudenkäynteihin.

Keski-Aasian maita

Kirgistan on ollut tähän asti kehy-yhteistyön suosikki ja Keski-Aasian mallimaa, jossa kansalaisyhteiskunta on pitkälle kehittynyt. Korruptio on sielläkin ongelma, kuten muissa Keski-Aasian maissa. Viime keväänä tapahtui vallankaappaus ja presidentti Akayev joutui pakenemaan. Tämän vuoden 13:lla viikolla hallituksen jäsenet ilmoittivat eroavansa, mutta eronpyynnöt peruttiinkin.

Kirgistanissa on tapahtunut viime aikoina useita poliittisia murhia. Muun muassa tunnettu kansalaisaktivisti Baizalov on yritetty murhata. Kansalaisjärjestöjen toiminta jatkuu kuitenkin, vaikeuksista huolimatta. Liikemiehet haluavat parlamenttiin, koska se takaa heille useimmiten täydellisen immuniteetin. Turha lisätäkään, että monet liikemiehet ovat korruptoituneita.

Muutokset Uzbekistanissa heijastuvat lähimaihin. Tadjikistanin yhteiskuntakehitys on viime aikoina ollut erityisen myönteistä, ja maahan odotetaan innolla suomalaisia kansalaisjärjestöjä projekteineen. Sosiaalisia ongelmia silti riittää. Noin miljoona-1 ½ miljoonaa miestä on pysyvästi siirtotyöläisinä maan ulkopuolella ja monet naiset joutuvat elättämään yksin perheensä. Kazakhstan on Keski-Aasian maista vaurain. Sieltä löytyy muun muassa luonnonvaroja ja öljyä, jota luonnollisesti havittelevat muutkin.

Keski-Aasiassa on ollut meneillään kahdenvälisiä yhteistyöhankkeita muun muassa keuhkoterveyden edistämiseen tähtäävä hanke ja ympäristöhallintohanke, joka jatkaa kansalaisjärjestöhankkeena. Myös Mongolia olisi potentiaalinen yhteistyöalue suomalaisille kansalaisjärjestöille.

Mennyttä on aika, jolloin keskiaasialaisia ilahdutettiin suomalaisilla tuotemerkeillä, kuten Turo, Viola, Kekkonen, Mannerheim. Suomi ei ole enää yhtä kiinnostunut Keski-Aasia-yhteistyöstä kuin oli aikoinaan. Harmillisesti, sillä Keski-Aasian vanhoissa kulttuureissa riittää ammennettavaa Kiljusen mielestä.

Suomen PENin naiskomitean Keski-Aasia-kokouksen suunnittelu jatkuu ja etenee pienin, mutta varmoin askelin. Parhaillaan koostamme ohjelmaa ja aikataulua. Sitten alkaa varainhankinta. Toivottavasti sponsorit ovat tärkeälle hankkeelle suosiollisia! Keski-Aasia-toiminnan tärkeys on ainakin tunnustettu kansainvälisessä PENissä asti.

Dalmira Tilepbergenova

Vaikka Keski-Aasian pysyvässä transitiotilassa olevien yhteiskuntien tilanne on kiikun kaakun ja vaihtelee päivästä toiseen, maissa kärsitään korruptiosta ja sosiaalisista ongelmista - huumeista, rikollisuudesta jne. - yksittäiset ihmiset jaksavat edelleen. He luovat taidetta, matkustavat silloin kun voivat ja odottavat huomispäivää, jolloin hekin voisivat elää kuten länsimaalaiset. Se päivä ei tule luultavasti koskaan.


Toivottavasti Suomen PENin naiskomitea saa järjestettyä ensi vuoden syksyllä Keski-Aasian naiskirjailijoiden kokouksen. Kaikki riippuu rahoittajien suosiollisuudesta. Tulijoita on jo nyt, Keski-Aasian lisäksi ympäri maailmaa.




Vallankumouksesta luonnon yksityiskohtiin

Elokuvaohjaaja, runoilija Dalmira Tilepbergenova kuvaa vallankumouksen ohella elokuvissaan käsitellään luonnon yksityiskohtia ja kirgistanilaisten vuoristolaisten ankaraa elämää.

”Koulussa olin hyvä esseenkirjoittaja. Valitsin tyypillisiä aiheita kuten kotimaan merkitys, kesälomasuunnitelmat ja lempikirjailijani. Teini-ikäisenä pidin ensimmäisen sosialistisen vallankumouksen jälkeen syntyneestä hopea-ajan kirjallisuudesta. Kirjailijat kokoontuivat tuolloin kahviloissa parantamassa maailmaa”, Tilepbergenova kertoo.

Aleksandr Blok, Anna Ahmatova, Marina Tsvetajeva ja Osip Mandelstam kuuluivat Tilepbergenovan lempirunoilijoihin.

”Tsvetavejasta pidin, koska hänen runonsa ovat täynnä omassani sielussanikin heijastuvia tunteita ja metaforia. Ahmatova vetoaa enemmän järkeen, hänen riimeissään on riimien tiukkuutta ja monumentaalista naiskuvaa, josta pidän.”

Tilepbergenovan omat säkeet ovat yksinkertaisempia. Hänen ihanteenaan on pelkistyneisyys, johon hän on mielestään yltänyt esikoisrunokokoelmassaan Sanojen talo. Hän etsii kokoelmalle parhaillaan rahoitusta.

Kuva kertoo enemmän kuin sana

Tilepbergenova alkoi kirjoittaa ollessaan venäjänkielisen lukion viimeisellä luokalla, aluksi koulun sanomalehteen runoja joissa hän tilitti turhautumistaan algebraan, fysiikkaan ja kemiaan. Aiheet vetosivat muihin koulukavereihin; runoista pidettiin. Tilepbergenova meni humanistiseen tiedekuntaan opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Äiti, veli ja neljä sisarta jäivät kotiseudulle asumaan.

Elokuvien pariin hän ajautui, koska elokuva-alan ihmiset olivat kuulleet hänen runoistaan. Tilepbergenova sai kutsun elokuva-alan praktikumiin. Pian hän opiskeli televisio- ja elokuvatutkimusta Institute for the Artsissa Bishkekissä.

”Elokuvat tai runous ovat minulle samanarvoisia. Joskus elokuvaan pystyy sekoittamaan enemmän tunteita kuin runoon; kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Yhdessä kohtauksessa voi välillä ilmaista jotain, mihin tarvittaisiin kolmen-neljän sivun verran tekstiä.”

Esimerkkinä tällaisesta kohtauksesta elokuvissaan Tilepbergenova mainitsee vuoristossa asuvasta, raskaana olevasta naisesta ja hänen miehestään kertovasta The First Born –elokuvasta löytyvän kohtauksen, jossa nainen tulee ulos jurtasta sumuun, johon hän vähitellen häviää. Runossa vastaavan ilmaiseminen olisi ollut jollei mahdotonta niin ainakin hyvin vaikeaa.

Tilepbergenovan uusin elokuva, keväällä 2005 valmistunut Downstairs from the seventh floor on dokumenttia ja poeettista fiktiota sekoittava elokuva, jossa maaliskuun vallankumous saa kasvot. Eksyneen näköiset nuoret miehet huutavat iskulauseita ja osoittavat mieltään Ahmed Akayevia kohtaan tietämättä täysin, mihin ovat ryhtymässä.

Kustanna tai kuole

Tilepbergenova on tehnyt tähän mennessä kaksi kirjaa toisen nuoren kirgistanilaisen runoilijan kanssa, ollut mukana Anthology of Central-Asian Literature -antologiassa. Lisäksi hänen runojaan on nähty Literaturny Kirgistan –kirjallisuuslehden sivuilla. Oman kokoelman julkaiseminen on suunnitelmissa tänä vuonna, jos Swiss Agency for Developmental Co-Operation ja Soros Foundation päättävät tukea hänen kokoelmansa julkaisemista.

”Ainoa ”kirjailija”, joka sai julkaista suurella kustantamolla, oli Akayevin puoliso Miriam Akayeva. Muiden täytyy etsiä kirjalleen rahoittajia muualta Kirgistanista, jossa ei tunneta perinteisiä kustantamoita. Esimerkiksi Soros Foundation asettaa etusijalle kirjailijat, jotka ovat jo ulkomailla tunnettuja ja joilla on tiedossa teokselleen kääntäjä englanniksi.”

Tilepbergenovalla menee tässä suhteessa paremmin kuin monella muulla kirgistanilaisella naiskirjailijalla. Helsingin Sanomat haastatteli häntä kun hän vieraili Mukkulan kirjailijakokouksessa vuonna 2003. Häntä on haastateltu myös venäläisiin, kazakhstanilaisiin ja tajikistanilaisiin lehtiin. Hänellä on tiedossa kääntäjä runoilleen, vaikka tällä ei olekaan kokemusta runojen kääntämisestä.

Kilpailu rahoituksen saamisesta on kovaa. Taloudellisesti tiukan tilanteen vuoksi säätiöt jakavat vuosittain kustannustukea vain muutamalle teokselle. Muut jäävät näppejään nuolemaan. Bishkekin PENin toiminnanjohtaja Vera Tokombaeva selvittää parhaillaan mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä venäläisten kustantamoiden kanssa.

Issyk-Kul-järven rannalla syntynyt Tilepbergenova on vahvasti ankkuroitunut paikalliseen todellisuuteen. Mutta monen muun korkeasti koulutetun kirgistanilaisen lailla hänkin olisi valmis lähtemään poliittisesti ja taloudellisesti epävakaan Kirgistanin ulkopuolelle etsimään onneaan, jos se vain olisi mahdollista. Kirgistanin tulevaisuus ei näytä kirkkaimmalta mahdolliselta.


julkaistu Kulttuurivihkoissa 5/2005

Sufirunoilija Svetlana Suslova

Ongelmallinen mies

Kirgistanilaisen runoilijan Svetlana Suslovan mielestä kirgistanilaisten naisrunoilijoiden suurin ongelma on mies. Parhaimmat säkeet syntyvät aiheista, joita naisrunoilijoiden ei sallita käsittelevän.

Näitä kiellettyjä aiheita ovat useimmiten seksuaalisuus ja yhteiskunta.

”Naisrunoilijoiden parhaimmat säkeet joutuvat useimmiten pöytälaatikosta, sensuroitujen säkeiden joukosta”, tietää nuorille suunnattua kirjallisuuskeskusta johtava Svetlana Suslova. Nuoret naiset pelkäävät säkeidensä julkaisemista, koska hintana siitä saattaa olla avioero ja yksinhuoltajuus. Kirgisiassa, kuten Keski-Aasiassa yleensä, naisen paikka on kodissa, miehensä tarpeista huolehtijana ja hellan ääressä.

Kirjallisuuskeskuksen johtamisen lisäksi Suslova toimittaa Literaturny Kirgistan –kirjallisuuslehteä. Lisäksi hän on toimittanut kirjallisuusohjelmia paikalliselle televisiolle vuodesta 1975, toiminut Academy of Artsin toiminnanjohtajana ja ennen maaliskuun 2005 vallankumousta ja Ahmed Akayevin vallasta syöksemistä presidentin henkilökohtaisena neuvonantajana.

”Kehittelin kulttuurivaihtoa edistäviä kulttuuri- ja tiedeprojekteja eri maiden kanssa. Viimeisin hankkeeni oli Moskovan yliopiston paikallisen toimipisteen avaaminen Bishkekiin.”

Koulutus onkin tarpeen maassa, jonka epävakaaseen tilanteeseen heinäkuiset presidentinvaalit tuovat tuskin minkäänlaista parannusta. Päinvastoin, huonoimman mahdollisen vision toteutuessa maan kirjastot suljetaan ja julistetaan, ettei maassa ole lukijoita.

Naiskirjailijoihin kohdistuva sensuuri on muodoltaan sekä julkista että yksityistä. Julkisen sensuurin rajat asettaa islam, jonka mukaan naisen paikka on palvella miestä keittiössä ja muualla. Menestystä tavoitteleva nainen on uhka myös miehelle ja hänen yhteiskunnalliselle nousulleen. Ehkä pahin uhka on kuitenkin itsesensuuri, jota moni nainen harjoittaa tietoisesti tai tietämättään.

Suslovalla on aiheesta omakohtaista kokemusta. Hänen runoutensa muuttui kertaheitolla keskinkertaiseksi, kun hän meni naimisiin.

”Siitä lähtien olen pitänyt miehistä”

Svetlana Suslova syntyi 1949 sotilassairaalassa, jossa häntä näytettiin sotilaille. Jokainen sanoi hänestä jotakin.

”Siitä lähtien olen pitänyt miehistä”, sanoo Suslova, joka on naimisissa sosialistisena realistina tunnetuksi tulleen kirjailija Aleksandr Ivanovin kanssa.

Kun Svetlana oli kaksivuotias, hänen isänsä sairastui tuberkuloosiin ja perhe lähti Venäjältä Kirgistaniin, parantavana järvenä tunnetun Issyk-Kulin äärelle asumaan. Isä toipui sairaudestaan ja eli 75-vuotiaaksi.

Ensimmäisen runokokoelmansa Aasialleni Suslova julkaisi jo 15-vuotiaana. Sitä ennen hän kirjoitti säkeensä ylös, tanssi ne, eikä koskaan muuttanut säkeitänsä. 16-vuotiaana Suslova tajusi olevansa sufilainen, joka tunsi rakkautta kaikkia luomakunnan elollisia ja elottomia olentoja kohtaan ja halusi luopua ylenpalttisesta omaisuudesta.

”25-vuotiaana ymmärsin kirjoittavani väärin ja aloin etsiä runoilijoita, jotka ovat minun teemojani lähellä. Löysin muun muassa keskiaikaiset Rudakun, Nizainan, Sanaréen ja Bedin. Käännyin muslimiksi ja aloin lukea Koraania, jonka mukaan rakkaus on ainoa jumala. Säkeiden kirjoittaminen onkin minulle palaamista sieluun, ainaista rakastumista. Kirjoittaessani olen jatkuvasti juopunut, koen maailman kauniina ja kokonaisena, en kaipaa mitään, hyväksyn jopa sairaudet, enkä halua omistaa mitään.”

Suslova kirjoittaa mielellään kaipaavista ja tuskaa tuntevista ihmisistä ja tutkii erilaisia tunteita.

Toisesta, Viides vuodenaika –kokoelmastaan Suslova sai Lenin-Komsomol-palkinnon. Sitä seurasivat Kapinallinen satakieli, Romanssi ja runous, Konsertto viululle ja orkesterille. Viimeksi mainitun Suslova myös kuvitti itse. Kirjasta sukeutui pienoinen skandaali ilmestymisensä aikaan 1970-luvulla.

”Jouduin eroamaan Venäjän kirjailijaliitosta, koska kirjani ei ollut ideologian mukainen. Onneksi selvisin siitä, ja jatkoin kirjoittamista.”

Kaikua metsästämässä, lastenrunokirja, ABC, Takaisin itsekseni, Lohikäärmeen lento, Valitut runot ja puoleksi Suslovan pojan kanssa kirjoitettu Vuosien kirja seurasivat Suslovan runokokoelmien sarjaa.

Hän on myös kääntänyt paljon, esimerkiksi Omar Khaijamia ja uiguurirunoilijoita. Suslova on nimitetty Kirgistanin tasavallan kunniajäseneksi ansioistaan kääntäjänä. Lisäksi hän on saanut kääntäjille suunnatun Orden-palkinnon Venäjältä.

Henkisten arvojen etsintää

Uusimmassa runokokoelmassaan Kalan hiljaisuus Suslova etsii materian sijaan henkisiä arvoja, jotka turhan usein ovat päässeet unohtumaan. Sufistinen elämänasenne heijastuu runossa, jossa väärien arvojen valta-asema kaatuu vasta kun maailma loppuu.

”Kokoelman eräässä runossa Mooses meditoi, kun hänen luokseen tulee vaihtoehtoista Jumalaa ja rahalle vaihtoehtoisia arvoja tarjoava taikuri. Tuhat vuotta vanha kala ui pitkin virtaa – astrologian mukaan olemme eläneet kalan aikaa vähän aikaa sitten. Runossa sanotaan: ”Mysteeri on kaunis kun sillä ei ole kasvoja”. Mooses haluaa taikakepin, joka on kaiken voiman lähde. Hän käy läpi muutoksen, jonka jälkeen tietää, mitä haluaa.”

Suslovan runous on keveä tuulahdus maailmassa, jossa kaikki tiedetään turhankin varmasti, eikä vallitsevia arvoja haluta kyseenalaistaa. Hänelle on sanottavaa niin idässä kuin lännessä asuville.

julkaistu Kulttuurivihkoissa 5/2005

Vaimon kidnappausta Keski-Aasiassa


Vaimo vaikka väkisin

Biubiu Tokoeva – etunimi tarkoittaa mystisiä menoja tekevää naista – kidnapattiin kun hän 20-vuotias. Tokoeva ei kuitenkaan halunnut vielä vaimoksi, ja äiti antoi hänen mennä. Pakkoavioliiton sijaan Tokoeva valmistui yliopistosta ja työskentelee naistenlehden toimittajana.

Vaimon kidnappaaminen on perinne, joka on ollut olemassa Keski-Aasiassa, myös Kirgistanissa, aikojen alusta lähtien. Kouluttamattomat miehet yrittävät napata vaimon vaikka väkisin – yhtä hyvin maaseudulla kuin pääkaupungissa Bishkekissä. Köyhät perheet, joilla ei ole varaa elättää kaikkia lapsiaan, saattavat myös pakottaa tytärtä menemään naimisiin. Kidnappaukset voivat olla perheiden kesken järjestämiä tai tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, täytenä yllätyksenä.

Biubiun äitikin oli aikoinaan siepattu vaimoksi. Sieppaaja oli paikallinen lammaspaimen. Äiti lähti hänen matkaansa ja sai 20-vuotiaana BiuBiun. Hän kävi teknisen koulun ja toimi paikallisten eläinten eläinlääkärinä.

”Vanhempani erosivat, koska isän äitini ei pitänyt äidistäni, joka oli liian itsenäinen, eikä tuonut tohveleita käskettäessä. Äitini ei pystynyt elättämään lasta ja minut vietiin tätini luo asumaan. Vasta 13-vuotiaana sain tietää, kuka on todellinen äitini. Siihen asti kutsuin tätiäni äidikseni. Pidän häntä edelleen varsinaisena äitinäni”, Biubiu toteaa.

Vauhdissa kyytiin

Biubiun työskennellessä naistenvaatteita valmistavassa tehtävässä samassa tehtaassa työskentelevä sukulainen sai hänet houkuteltua työvaatteissa tehtaan ulkopuolella odottavaan autoon. Sukulainen oli kertonut jo aiemmin lammaspaimen Almazista, Biubiun tulevaisuuden sulhasesta. Tavalliseen tapaan auto suuntasi kohti sulhasen kotia. Sulhasen vanhempien ja sukulaisten lisäksi paikalle saapuivat Biubiun äiti ja muutama sukulainen. Kaikki yrittivät saada tytön suostumaan avioliittoon. Lopulta itsekin sieppauksen kautta avioon joutunut äiti ymmärsi, ettei tytär halua mennä naimisiin ja antoi tyttärensä mennä.

Joskus sulhasen ja morsiamen perheet järjestävät kidnappauksen yhdessä tuumin ja yrittävät saada tytön jo etukäteen suostumaan avioliittoon. He voivat jopa kertoa kidnappauksesta etukäteen.

Ensimmäiseen varsinaiseen avioliittoonsa Biubiu ajautui tutustuttuaan Issyk-Kul-järven pohjoisosasta kotoisin olevaan, matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelevaan mieheen, joka hänen laillaan harrasti runojen kirjoittamista.

”Mies käytti minua hyväkseen. Tutustutin hänet kirjoittajiin ja sen jälkeen hän jätti minut. Myös anopilla oli roolinsa avioliittomme epäonnistumisessa. Hänen mielestään olin liian itsenäinen, enkä taipunut tarpeeksi mieheni tahtoon. Kirgistanilaiset miehet pitävät vaimoa orjanaan”, Biubiu kertoo.

Hän ehti saada miehen kanssa kaksi lasta ennen kuin avioero tapahtui vuonna 2001. ”Anoppi vieraili meillä vuosittain puolen vuoden ajan. Hänellä oli hyvät mahdollisuudet pilata avioliittomme.”

Tehtaasta toimittajaksi

Naistenvaatetehtaassa työskennellessään Tokoeva alkoi tehdä vapaan toimittajan töitä. Hän toimitti kirjallisuusohjelmia Kirgistanin kansalliselle televisiolle – ilman palkkaa, koska hän tarvitsi suosituksia edetäkseen urallaan. Tokoeva aloitti opiskelut Kyrgyz State Universityssä venäläisen kirjallisuuden laitoksella. Valmistuttuaan 1998 hän jäi laitokselle opettamaan journalismia vuoden ajaksi. Toisen lapsen syntymä ja vuoden työttömyys katkaisivat työuran, joka jatkui naisille suunnatun Asylzait-päivälehden toimittajana. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen lehden tulevaisuus on ollut katkolla.

”Lehti oli presidentin vaimon Miriam Akayevan omistuksessa. Tilintarkastaja pidätettiin ja hänen toimiaan tutkitaan. On mahdollista, että lehti jatkaa, mutta tiedämme sen vasta sitten, kun Ahmed Akayevin toimet – tämä lehti mukaan lukien – on tutkittu.”

Menneisyyden kidnappaus on jo kaukana takana päin. Tokoeva suunnistaa kohti epävarmaa tulevaisuutta. Hänellä ei ole tietoa uudesta työpaikasta, jos toimittajan pesti menee alta.

”Kidnappaus oli ennen positiivista, kun sen avulla saatiin yhteen kaksi eri sosiaaliluokista peräisin olevaa nuorta, jotka rakastivat toisiaan. ”Epäonnistuneen” kidnappauksen jälkeen perheiden on myös huolehdittava väliensä selvittämisestä. Muuten ne jäävät vihoittelemaan toisilleen pysyvästi.”

julkaistu Kansan Uutisissa 5.10.2005

Grigori Pasko





Absurdia oikeutta

Demokratia on kaukainen unelma Venäjällä, jossa valtiopetoksesta voi tulla tuomituksi syytön ihminen. Riippumattomalla medialla on tärkeä rooli virallisen totuuden kyseenalaistajana.

Kirjailija, toimittaja, viime vuonna myös juristin paperit itselleen hankkinut Pasko tuli tunnetuksi vuonna 1993 kuvatusta videostaan, jossa kuvattiin Venäjän armeijaa hukuttamassa radioaktiivisia ydinjätteitä Japanin mereen. Pasko vangittiin 1997 ja vapautettiin 1999, mutta tuomittiin uudessa oikeudenkäynnissä neljäksi vuodeksi vankeuteen 2001. Paskon ennenaikaista vapautumista tammikuussa 2003 edesauttoi koti- ja ulkomaisten kirjailijakollegoiden aktiivinen puolustuskampanja.

Nyt Pasko on julkaissut parin vuoden ajan juridisesti painottunutta Ekologija i pravo (Ekologia ja oikeus) –lehteä. ”Olen tavannut monien maiden ekologeja ja suurlähetystöjen edustajia, ja kaikki myöntävät, että Tyynenmeren tilanteesta on julkaistava raportti, aivan kuin Murmanskin alueen pohjoisesta laivastosta. Amerikkalaiset ja japanilaiset rahoittavat varmasti jätteiden puhdistamista, jos on olemassa selitykset ongelmista ja tarpeista. Olen sanonut Venäjän federaation virkamiehille, että minut täytyy mainita raportissa tai se ei ole uskottava”, vitsailee Pasko.

Hän arvioi, että Venäjän ympäristöongelman hoitamiseen tarvitaan 100 miljoonaa dollaria vuodessa. Edistystäkin on tapahtunut. Kun ennen hävitettiin 1-2 ydinsukellusvenettä vuodessa, nyt puretaan kymmenisen sukellusvenettä vuodessa.

Vaikea protestoida

Riippumattomia tiedotusvälineitä Venäjällä, jossa 130 ihmistä istuu tuomittuna valtionpetoksesta, mutta vain muutamasta keskustellaan julkisesti, tarvitaankin. Yhdysvalloissa on 25 vuoden aikana tuomittu vakoilusta 23 ihmistä.

”Amerikkalaisten tuomittujen joukossa ei ole kuitenkaan yhtään syytöntä, kuten Venäjällä. Meillä eletään vielä transitiovaihetta – olemme kaukana länsimaisesta demokratiasta”, Pasko kertoo. Pahin ongelma on, että Venäjän federaatiosta puuttuu riippumaton oikeuslaitos. Oikeudenmukaiset tuomiot ovat poikkeus valtavirrasta.

Venäläiseen demokratiavajeeseen kuuluu myös lakien salainen valmistelu duumassa. Paskon mukaan tälläkin hetkellä on valmisteilla parikymmentä ympäristöä koskevaa lakia, joiden sisällöstä ei saa tietoa ja joista ekologit ovat huolissaan. Lisäksi rikoslain ympäristöä koskevaa osuutta ei saada täytäntöön pantua, jos pykälien rikkojana onkin valtio.

”Kansalaisten on vaikea protestoida jotakin vastaan, josta he eivät ole edes tietoisia. Toisaalta on olemassa positiivisia vastaesimerkkejä. Aktivistit keräsivät lähes kaksi miljoonaa allekirjoitusta addressiin, jossa vastustettiin käytettyjen ydinpolttoaineiden varastoimista Venäjälle. Näiden joukossa oli muutama kymmenentuhatta väärennettyä nimikirjoitusta, eikä kansanäänestystä aiheesta siksi järjestetty.”

Muutosta on luvassa lähitulevaisuudessa, kun vihreät organisaatiot yhdistyvät yhdistyneeksi ekologiseksi puolueeksi heinäkuussa. Akuutimpia ongelmia eivät ole ydinsaasteet, vaan ilman ja käyttöveden puhtaus miljoonakaupungeissa. Uusin ongelma ovat grynderit. Alueita rakennetaan ekologisia seikkoja huomioimatta ja asukkaita kuulematta.

Hintana mukavan elämän menetys

”Putinin Venäjällä ei tarvita enää terrorismin vastaista lakia, koska journalistit ovat omaksuneet tehokkaimman sensuurin muodon, itsesensuurin. Toimittajat pelkäävät menettävänsä mukavan elämänsä”, Pasko tilittää. Pieni, tuhannen lehden painoksena ilmestyvä Ekologija i pravo saa olla vallanpitäjiltä rauhassa, mutta jos painos olisi 10000, sensuuri iskisi jo. Lisäksi on olemassa muutama riippumaton lehti – näistä tunnetuin on Novaja Gazeta – ja vaihtoehtoisia internetsivuja.

”FSB on ollut vaihtoehtoisesta tiedonvälityksestä kauan aikaa huolissaan. Huhtikuun lopussa julkaistiin lausuma, jonka mukaan on ”välttämätöntä merkittävästi laajentaa Venäjän turvallisuuspalvelun mahdollisuuksia rajoittaa internetissä tapahtuvaa tiedonvälitystä”. ”

Pasko ennustaa, että tulevaisuudessa syntyy yksi yhteinen oppositiomedian ”reservaatti”, lehti, internetsivu, radio- ja televisiokanava, joita Putin voi esitellä maassa vierailevalle Condoleezza Ricelle.

Uusia Paskoja on jo ilmaantunut. Igor Sutjagin, USA:n ja Kanadan Instituutin asiantuntija pystyi ennustamaan julkisten lähteiden avulla aseistuksen kehittymisen tulevaisuudessa. Turvallisuuspoliisi syytti hänen ennusteitaan vakoiluksi ja valtionsalaisuuden paljastamiseksi.

”Sutjaginia tuomittaessa rikottiin kaikkia mahdollisia lakeja. Häntä ei tuomittu paikallisessa lääninoikeudessa vaan Moskovassa, tuomari vaihdettiin kaksi kertaa, samoin lautamiehet. Viimeiseen lautamieskokoonpanoon kuului yksi KGB:n upseeri.”

Venäläisten poliittisten vankien tapaukset käsitellään tulevaisuudessa Euroopan Neuvoston Ihmisoikeuskomissiossa. Paskon tapaus tullee käsittelyyn vuoden 2006 lopussa.

julkaistu Kulttuurivihkoissa 2/2006

Tshetshenian sota jatkuu









Sodan seuraukset

Warm House –järjestön Natalja Nelidovan mukaan Tšetšenian sodan seuraukset näkyvät naisten lisääntyneinä psyykkisinä ongelmina. Peräti 98 % tšetšeeniväestöstä on saanut tuberkuloositartunnan. Parantumisennusteet eivät ole hyviä, koska sairaaloita ei ole tarpeeksi, eikä hygieniassakaan ole hurraamista.

Warm House järjestää Moskovassa elvytysseminaareja Tšetšenian sodassa olleille naisille, apua ja sairaalahoitoa kaikkein köyhimmille, monilapsisille pakolaisperheille.

-Viimeisen viiden vuoden aikana naisten fyysinen ja psyykkinen tilanne on muuttunut vaikeammaksi. Elämä pelon ilmapiirissä, jossa ei ole tietoa siitä, onko seuraavana päivänä hengissä, on tehnyt tehtävänsä. Kuolemanvaara on psyykkisesti ihmiselle kaikkein tuhoisinta.

Venäjä yrittää saada humanitääriset järjestöt lopettamaan toimintansa muun muassa veroratsioin. Viranomaiset tulevat varoittamatta yhdistyksen toimistoon ja takavarikoivat tietokoneet, joista löytyvät tilit sekä muu keskeinen informaatio. Näin on käynyt Moskovassa esimerkiksi Venäjän PEN-keskukselle, jonka tietokoneita ei ole vielä viety, mutta tilit on jäädytetty.

-Erään avustusjärjestön ulkomaisilta työntekijöiltä evättiin viisumi ja viime vuonna pidätettiin kaksi tšekkiläisen avustusjärjestön työntekijää syytettynä salaisen kirjapainon pitämisestä. Ratsiassa selvisi, että kyseessä oli tavallinen Xerox-kopiokone.

Yrityksistä huolimatta ihmisoikeusjärjestöt eivät ole onnistuneet saamaan naisia vapaiksi, vaan oikeudenkäynti heitä vastaan jatkuu. Myös päämajan siirtäminen pois Tšetšeniasta on ollut joidenkin järjestöjen ratkaisu ahdistavassa tilanteessa.

-Care Internationalin toimiston siirto Georgiaan Armeniaan oli menetys Tšetšenialle, koska järjestö järjesti muun muassa naisille suunnattuja pienyrittäjäkursseja.

Nelidovan mukaan Venäjän armeija on testannut Tšetšenian sodassa uusia asetyyppejä, joiden vaikutuksia ei tarkkaan tiedetä. Olosuhteissa ei muutenkaan ole hurraamista. Aivan pääkaupunki Groznyin keskustassa on ydinjätteen säilytyslaitos, jonka lähistöllä lapset leikkivät.

Olosuhteiden heikentämä väestö

Tšetšeeniväestö pakotettiin muuttamaan Keski-Aasiaan vuonna 1944. Miehet kävivät neuvostoaikana perinteisesti pakkotöissä Tšetšenian ulkopuolella kolhooseissa ja sovhooseissa, joissa elettiin alkeellisissa olosuhteissa ja puutteellisen hygienian keskellä.

Väestön vastustuskyvyn heikkeneminen on seurausta muun muassa näistä historiallisista syistä. Peräti 98 % väestöstä on saanut tuberkuloositartunnan tällä hetkellä, vaikka vain harvoilla tartunta on kehittynyt aktiiviseksi.

Moni tšetšeeni on joutunut pakolaiseksi kaksi-kolme kertaa. Usean viimeisin etappi on pakolaisleiri, jossa hytistään talvella 15 asteen pakkasessa nälän ja puutteellisen hygienian kourissa.

-Eräs mies tarjosi leirillä raskaana olevalle vaimolleen leipää ja teetä todeten, että ainakin pojastamme tulee ”leipärikas”.

Alkeellisissa olosuhteissa imeväiskuolleisuus on suuri ja keskenmenoja tapahtuu paljon. Monet lapset kärsivät anemiasta ja naiset tulehduksista, koska puhdasta vettä ei ole saatavissa riittävästi.

Nelidova on itse vieraillut Groznyissa Majakovskinkadulla sijaitsevassa pakolaiskeskuksessa, jonka pitkän käytävän varrella sijaitseviin huoneisiin pakolaiset oli sijoitettu.

-Huoneet ovat alle kymmenen neliömetrin suuruisia, perheillä on käytössään yksi yhteinen keittiö, vessa sijaitsee keskuksen ulkopuolella ja puhdas vesi pitää ostaa. Kuinka äiti ja lapsi voivat pysyä hengissä tällaisissa olosuhteissa?

Nelidova ei usko Venäjän federaation haluun kohentaa tšetšeenipakolaisten olosuhteita. Seurauksena on väistämättä kansanmurha, jota edesauttavat tuhannet öiseen aikaan tapahtuvat katoamiset.

-Ihmiset pelkäävät omasta puolestaan, eivätkä uskalla ilmoittaa sukulaisensa kadonneen. Eräs tšetšeeni kertoi joutuneensa terrorin uhriksi Anna Politkovskajan kirjassa. Seuraavalla kerralla kun Politkovskaja saapui Tšetšeniaan kyseinen ihminen oli kadonnut.

Myös koulutuksen ja opetuksen tila on huono. Monet opettajat ovat matkustaneet pois Tšetšeniasta jo ensimmäisen sodan alettua. Yliopistossa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, eivätkä opiskelijat uskalla yleisistä turvallisuussyistä liikkua Groznyin keskustassa ja käydä yliopistolla luennoilla.

-Tutkinnon voi saada maksamalla, mutta mitään asiantuntijoita tutkintonsa ostaneista ei tietenkään tule.

Sairaalahoito huonoissa kantimissa

Sairaaloita ja sairaalapaikkoja ei ole tarpeeksi avuntarvitsijoiden määrään nähden. Alkeelliset olosuhteet eivät edesauta paranemista.

-Bislan Zaibiev on sairastanut muutaman vuoden ajan leukemiaa. Perheen huoneisto Groznyissa tuhoutui osittain, eivätkä he ole saaneet tuhoutuneesta asunnosta korvausta. He eivät uskalla palata Tšetšeniaan, koska heillä on kolme poikaa. Perhe asuu ravintolan käytävällä, eikä pojan tervehtyminen näytä todennäköiseltä.

Warm House yritti auttaa vaikeuksien kanssa kamppailevaa perhettä ostamalla heille asunnon Moskovasta. Zaibievin perhe matkusti Kliniin sukulaistensa luokse, missä he saivat tietää paikallisten nationalistien hyökänneen useita kertoja heidän kaukasialaisten sukulaistensa kimppuun. Pelästynyt perhe pakeni paikalta, eikä asunnonhankkimissuunnitelmista tullut mitään.

Tuhannet muut tšetšeeniperheet elävät Zaibievin perheen kaltaisessa tukalassa tilanteessa. Jotkut pikkukaupunkiin muuttaneet perheet ovat joutuneet sotilaspalveluksesta vapautuneen entisen sotilaan murhaamiksi.

-Kaikenlainen apu länsimailta on tervetullutta. Joillekin perheille on avattu ruplatili, jatko-opiskelijat olisivat kiitollisia mahdollisuudesta opiskella ja käyttää kirjastoa.

Konkreettisia edistysaskeleita on tapahtunutkin. 29 opiskelijaa opiskelee parhaillaan Ranskan parhaassa yliopistossa. Koulutusten ja seminaarien avulla muutetaan myös tiukasti ihmisissä istuvia vihollismielikuvia.

-Pidimme vähän aikaa sitten Venäjällä toleranssikoulun, jossa esiintyi hyvää venäjää puhuva tšetšeeni. Jälkeen päin jotkut tulivat kiittelemään, että kiitos seminaarista, jonka ansiosta mielikuvamme tšetšeeneistä muuttuivat.

julkaistu Ydin 2/2006:ssa

Monday, July 24, 2006

Guantánamo

Sulkekaa Guantánamo!

Human Rights Watchin terrorismin ja vastaterrorismin ohjelmien johtajan Joanne Marinerin mielestä USA:n pitäisi sulkea Guantanámon vankila välittömästi, eikä odottaa korkeimman oikeuden päätöstä Hamdanin oikeusjutussa.

Presidentti Bush totesi itsekin toukokuun alussa saksalaisen ARD-kanavan haastattelussa, että hän haluaisi sulkea Guantánamon vankilan, mutta mitätöi puheensa toteamalla, että korkeimman oikeuden pitäisi ensin päättää, joutuvatko poliittiset vangit siviilituomioistuimiin vai sotaoikeuteen.

”Bushin hallinnolla ei ole mitään syitä pitää auki Guantánamon vankilaa. Rikoksista syytetyt poliittiset vangit pitäisi viedä heti tuomioistuimen eteen, muut pitäisi vapauttaa”, toteaa Mariner.

Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan käsittelyssä Hamdan vs. Rumsfeld-tapaus, mutta Human Rights Watchin mielestä Bushin hallinnon on ratkaistava Guantánamon ongelmat ennen tuomion julistamista kesäkuussa.

Bushin lausunto Saksan televisiossa oli kuitenkin tärkeä, koska se merkitsi, että hän tunnusti julkisesti Guantánamon olleen erehdys. Lisäksi hän toi esille ensimmäistä kertaa sen, että vangit on tuotava tuomioistuimen eteen, eikä heitä tule pitää ikuisesti vankeudessa. Bush liittyi lausunnollaan Guantánamon sulkemista vaativiin kollegoihinsa Tony Blairiin, Angela Merkeliin ja Kofi Annaniin.

Oikeudellista suojelua tarvitaan

Kesäkuun lopussa korkein oikeus teki päätöksen toisessa asiassa. Päätöksen mukaan vangit tarvitsevat suurempaa oikeudellista suojelua. Tämä tarkoittaa, että Guantánamossa on lopetettava epäinhimillisten kuulustelutekniikoiden käyttäminen välittömästi.

Korkein oikeus vahvisti lisäksi, että jo vuoden 1949 Geneven sopimuksen kolmannessa artiklassa todetaan kaikilla vangituilla, olivatpa siviilejä, sotilaita tai al-Qaida-terroristien kaltaisia laittomia taistelijoita, on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun ”kaikissa olosuhteissa”. Ketään ei saa ”kiduttaa eikä kohdella julmasti”, eikä ”kenenkään henkilökohtaista kunniaa saa loukata nöyryyttävästi tai alentuvasti kohtelemalla”.

Korkeimman oikeuden päätös pakottaa Bushin hallinnon siirtämään Guantánamon vankien oikeudenkäynnit pidettäviksi osavaltioiden tuomioistuimiin, sotaoikeuteen, tai jättää näytön puuttuessa kokonaan syyttämättä, tekee oikeudenkäynneistä oikeudenmukaisempia ja on tärkeä askel terrorisminvastaisen taistelun muuttamisessa hyvän oikeusperiaatteen mukaiseksi – takaamaan jokaiselle syytetylle rehellinen ja puolueeton oikeudenkäynti.

Laajamittaista kidutusta

Huhtikuun lopussa valmistuneessa New Yorkin yliopiston ihmisoikeuksien ja globaalin oikeuden keskuksen sekä ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin By the Numbers -raportissa selvisi, että Yhdysvaltain armeija on harrastanut laajamittaista kidutusta Irakissa, Afganistanissa ja Quantánamossa.

-Kaksi vuotta sitten Yhdysvaltain upseerit kertoivat Abu Ghraibin kidutusten olleen poikkeus, mutta raporttimme osoittaa hyväksikäytön olleen laajaa ja vain harvojen siitä vastuussa olleiden joutuneen oikeuden eteen vastaamaan teoistaan, sanoo raportin valmistamiseen osallistunut New Yorkin yliopiston oikeustieteen professori ja ihmisoikeuksien ja globaalin oikeuden keskuksen johtaja Meg Satterhtwaite.

Raportissa listataan kaikkiaan vuodesta 2001 lähtien 330 kidutustapausta, joissa on ollut mukana 600 upseeria ja jotka ovat kohdistuneet 460 vankiin. 600 upseerista vain 40 heistä on saanut tuomion.

Suurin osa syytetyistä on ollut tavallisia sotilaita, ei upseereita. Vain puolet hyväksikäyttötapauksista on kunnolla tutkittu. Lisäksi tuomiot ovat olleet pääsääntöisesti lyhyitä, alle vuoden mittaisia. Vain kymmenen Yhdysvaltain armeijan upseeria on tuomittu kidutuksesta yli vuodeksi vankeuteen. 20:stä epäilynalaisesta siviilistä ei yhtäkään ole saatettu vastuuseen teoistaan – erityisesti CIA:n agentteja.

Lähes 60 vankia on joutunut vakavan hyväksikäytön uhreiksi. Yhtä heistä, Mohammed al-Qahtania, pidettiin eristyksessä, nöyryytettiin seksuaalisesti eikä hänen annettu nukkua tarpeeksi loppuvuodesta 2002 ja vuoden 2003 alussa. Human Rights Watch on saanut käsiinsä al-Qahtanin kuulustelupöytäkirjan, josta selviää että hänen kuulusteluissaan käytettiin kidutukseen verrattavia tekniikoita. Myös Mohammed Slahia kuulusteltiin vastaavien tekniikoiden avulla.

-Kun syytetyn tunnustus saadaan pakkoon perustuvilla kuulustelutekniikoilla, on vaikea todistaa oikeusprosessin kuluessa ettei hänen myöhempi syytteensä ole seurausta tuosta pakotuksesta, Hman Rights Watchin toukokuun alussa julkaistussa tiedotteessa todetaan.

Tässä mielessä pakkoon perustuvat kuulustelutekniikat ovat olleet tehottomia vankien saattamisessa oikeuden eteen. Vaikka Bush ehdotti, että kaikkien syytettyjen tulisi päätyä oikeuteen, tähän mennessä vain noin 10 % 480 vangista on joutunut sotilastuomioistuimen eteen. Pääsyyttäjä Morris Davisin mukaan syytteitä on odotettavissa pari tusinaa lisää.

Hallintoviranomaiset ovat arvelleet, että kaikkiaan 70-80 Guantanámossa olevaa vankia tullaan asettamaan syytteeseen. Sadat muut vangit ovat vankilassa, koska heillä epäillään olevan yhteyksiä Taleban- tai al-Qaida-ryhmittymiin.

Human Rights Watch on huolissaan siitä, että monet Guantánamosta vapautetut vangit tulevat mahdollisesti kohtaamaan kidutusta tai muunlaista hyväksikäyttöä kotimaissaan. Tällä hetkellä ei ole mitään takuita siitä, että vapautettujen vankien hyväksikäyttö ei jatkuisi heidän kotimaassaan.

Guantánamossa on yhteensä lähes 500 vankia, joista suurin osa on Saudi-Arabiasta, Jemenistä ja Afganistanista. Lisäksi Yhdysvaltojen epäillään pitävän maansa ulkopuolella lisäksi noin kolmea tusinaa tai useampaa vankia eristysvankeudessa vastoin kansainvälisen oikeuden määräyksiä.

Rita Dahl