Venäjällä kaikki hyvin?

Venäjällä kaikki hyvin?

Demokratia on Venäjällä vain kaunis korusana. Kansalaisyhteiskunnan rajoitukset uuden kansalaisjärjestölain muodossa, toimittajien vainot ja nationalismiaallot eivät lupaa hyvää Venäjän tulevaisuudelle.

Viimeisimmän murhatun toimittajan, lokakuun alussa asuintalonsa hissistä kuolleena löytyneen Anna Politkovskajan myötä iskettiin kirveellä sananvapautta selkään. Politkovskajan murha oli suuri isku venäläiselle ”demokratialle” ja yhdelle sen tärkeimmistä periaatteellisista tukipilareista, mielipiteenilmaisun vapaudelle.

Politkovskaja irrottautui venäläisiin toimittajiin kohdistuvasta yhdenmukaisuuden ristipaineesta ja totteli vain journalistin ainoaa ohjenuoraa – totuutta. Hän halusi parantaa maailmaa, Venäjää.

Politkovskaja raportoi Tšetšenian sodan siviiliväestöön kohdistuneista kauheuksista ja Putinin hallinnon väärinkäytöksistä. Politkovskajaa uhkailtiin monta kertaa ja hänen artikkeleidensa ilmestyminen yritettiin estää. Hän sai lukuisia toimittaja- ja ihmisoikeuspalkintoja sekä Venäjällä että ulkomailla.

Politkovskajalta oli tarkoitus ilmestyä Novaja Gazetassa murhaa seuranneena maanantaina arkaluontoista kuvamateriaalia sisältävä juttu Tšetšenian kidutuksista. Hänen viimeinen postuumisti julkaistu artikkelinsa kertoi tshetseenimies Beslan Gadajevista, joka sanoi poliisin kiduttaneen häntä sähköshokeilla, kunnes hän tunnusti olevansa ”terroristi”. Nyt Gadajev istuu vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä.

Kansainvälinen yhteisö on vaatinut Politkovskajan murhan selvittämistä. Yleisten arvioiden mukaan jäljet johtavat Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:hen, vaikka todellista syyllistä tai syyllisiä tuskin löydetään . Murhaajan ”tilaajaksi” on arveltu myös Tšetšenian pääministeriä Ramzan Kadyrovia, jonka ihmisoikeuksien vastaisia toimia Politkovskaja arvosteli usein artikkeleissaan.

Putinin ensikommentit Politkovskajan kohtalosta olivat käsittämättömiä, mutta ymmärrettäviä Venäjän yhteiskunnallisen todellisuuden huomioiden: Politkovskajan työ oli hänestä ”merkityksetöntä”.

Murha äärimmäisin vainon muoto

Murha on Venäjällä sattuneista toimittajien vainoista kaikkein äärimmäisin muoto. Yleensä kriittiset toimittajat on saatu vaikenemaan muunlaisin painostustoimin. Monesti surmatöiden taustalta on löydetty yhteyksiä FSB:hen.

Venäjällä ei ole helppoa olla virallisen hallinnon toimia kritisoiva toimittaja. Kansainvälisen lehdistöinstituutin (IPI) selvityksen mukaan Venäjä on maailman viidenneksi vaarallisin maa harjoittaa toimittajan ammattia. Vaikuttaa siltä, että toimittajan ammatin harjoittaminen Venäjällä, ainakin kriittisenä toimittajana esiintyminen, tulee olemaan yhä vaikeampaa, ellei mahdotonta.

Eräs tunnetuimmista vainotuista kriittisistä toimittajista on Tyynenmeren laivaston Boyevaya Vakhta -lehden entinen toimittaja Grigori Pasko, joka videoi 1993 Venäjän armeijan toimittamassa ydinjätteitä Tyynellämerellä Japanin puolelle. Pasko vangittiin 1997, vapautettiin pari vuotta myöhemmin, mutta tuomittiin uudessa oikeudenkäynnissä neljäksi vuodeksi vankeuteen vuonna 2001. Hänen ennenaikaista vapautumistaan tammikuussa 2003 edesauttoi koti- ja ulkomaisten kirjailijakollegoiden aktiivinen puolustuskampanja. Nyt Pasko on julkaissut parin vuoden ajan ympäristöoikeuteen keskittynyttä Ekologija i pravo (Ekologia ja oikeus) –lehteä.

Venäjän rikkaimpien ihmisten yhteyksiä rikolliseen toimintaan tutkinut kirjailija-toimittaja Paul Hlebnikov koki astetta kovemman kohtalon. Hänet murhattiin 9.7.2004. Helmikuussa käynnistyi vihdoin oikeudenkäynti Hlebnikovin murhasta syytettyjä Kazbek Dukuzovia ja Musa Vakhajevia vastaan. Dukuzovia ja Vakhajevia syytetään lisäksi sopimusmurhista, kiristyksestä, varkauksista ja rikollisjärjestöön kuulumisesta. Oikeudenkäyntiä viivästytti ensimmäisen tuomarin sairastuminen tammikuussa, sitten pommiuhka. Tuomio julistettiin kuitenkin 20. helmikuuta.

Hlebnikovin lisäksi 14 muuta toimittajaa on surmattu palkkamurhatyyliin Putinin valtaantulon jälkeen. Tuoreimpia vainottuja on valkovenäläinen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä Andrei Dynko, joka pidätettiin maaliskuussa huliganismista syytettynä. Dynko toimittaa muun muassa Arche-kulttuurilehteä sekä kirjallisuuslehteä Nascha Niwa.

Heinäkuussa murhattiin korruptiosta artikkelia valmistellut Etelä-Venäjän Saratovissa työskennellyt toimittaja Jevgeni Gerasimenko, jonka tietokoneen murhaaja vei mukanaan.

Kansalaistoiminnan vaikeuttamista

Myös Venäjän hallinnon muut viimeaikaiset toimet ovat tähdänneet systemaattisesti sananvapauden ja kansalaisten vapaan intressiartikulaation kaventamiseen. Toimittajien vainot ovat vain yksi osa tätä huolestuttavaa yleistä kehityskulkua. Vapaan toiminnan mahdollisuudet venäläisessä kansalaisyhteiskunnassa ovat

Tammikuussa voimaan tullut kansalaisjärjestölaki vaikeutti erityisesti ulkomaisen (taloudellisen) tuen varassa toimivien kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Elokuun loppuun mennessä 80 ulkomailta tukea saavaa kansalaisjärjestöä oli rekisteröitynyt ohjeiden mukaan. Rekisteröitymisen mahdollisuus on vielä. Arvioiden mukaan Venäjällä olisi noin 200 ulkomailta tukea saavaa kansalaisjärjestöä. Kaikki eivät ole kuitenkaan rekisteröityneet uuden lain edellyttämällä tavalla.

Putin on muutaman viime vuoden aikana ottanut vähitellen haltuunsa kaikki kansalaisyhteiskunnan keskeiset instituutiot, radio- ja televisiokanavat ja lehdistön. Venäjällä ilmestyy vain muutamia itsenäisiä ja riippumattomia sanomalehtiä ja Internet-uutispalstoja. Hallitus on pyrkinyt luomaan myöntyväisen duuman ja epäitsenäisen lainsäädännön sekä Kremlille uskolliset alueelliset johtajat.

Kriittisyys hallintoa kohtaan on ollut Venäjällä Putinin valtaantulon jälkeen vaikeaa, jollei mahdotonta. Glasnostin vapauttavat tuulet liehuivat venäläisten kasvoilla vain hetken ajan ennen kuin paluu menneisyyteen alkoi.

Veroratsiat keino lopettaa toiminta

Veroratsiat ovat olleet Putinin hallinnolle konkreettinen keino lopettaa kansalaisjärjestötoiminta. Veroratsioiden kohteeksi ovat joutuneet erityisesti ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta töitä tekevät kansalaisjärjestöt.

Näin kävi helmikuun 2006 alussa myös Venäjän PEN-keskukselle, kun turvallisuuspoliisi FSB:n työntekijät tunkeutuivat järjestön toimistoon. Kirjailijoiden ja toimittajien sananvapaus- ja ihmisoikeusjärjestön pääsihteeri Aleksandr Tkatschenkon, 60, johtama Venäjän PEN-keskus sai yli 35000 euron suuruiset verorästit maksettavakseen. Venäjän PEN-keskus selviää tapauksesta maksamalla sakot.

Venäjän PEN-keskusta uhkailtiin myös toimistotarvikkeiden ja huonekalujen takavarikoinnilla, mikä kuuluu veroratsioiden tyyliin. Jäädyttämällä järjestöjen varat ja takavarikoimalla toimistotarvikkeet estetään kansalaisjärjestöjen toiminta luonnollisella tavalla. Kansalaisjärjestöt ikään kuin kuihtuvat vallan syleilyyn.

”Uusi laki merkitsee muun muassa, että valtion syyttäjänvirastosta joku voi osallistua Venäjän PENin vuosittaiseen yleistapaamiseen ja että Venäjän rajojen ulkopuolella asuvat kirjailijat ja toimittajat eivät enää voisi kuulua PENiin. Lisäksi hallitus pystyy kontrolloimaan kansalaisjärjestöjen taloutta ja dokumentteja”, kommentoi Tkatschenko.

Samalla viikolla kun sisäministeriö päätti Venäjän PEN-keskuksen ovien sulkemisesta, Venäjä-Tshetsenia-seuran Pravozashtshita-lehden päätoimittaja Stanislav Dmitrijevski sai syytteen rotuvihan lietsomisesta. Dmitrijevskin lehdessä julkaistiin viime toukokuussa kahden tshetseeni-kapinallisen, myöhemmin venäläisten joukkojen surmaaman Aslan Mashadovin ja Ahmed Zakajevin, lausunnot. Mashadovin huhti-toukokuussa julkaistussa lausunnossa pyydettiin kansainvälistä yhteisöä auttamaan Tshetsenian rauhanneuvotteluissa. Zakajev puolestaan kehotti olemaan valitsematta presidentti Putinia toiselle kaudelle, koska häntä kiinnostaa vain Tshetsenian sodan jatkaminen.

Riippumattomien tiedotusvälineiden painostus

Ratsioilta ja painostukselta eivät ole välttyneet tiedotusvälineetkään. Itsenäisen talouslehti Permsky Obozrevatelin toimitukseen hyökkäsi 2.8. yli 20 aseistettua naamiomiestä, jotka kertoivat olevansa FSB:stä ja tulleensa suorittamaan etsintää rikoslain artikla 283:n perusteella.

Toimittajia epäiltiin valtionsalaisuuksien paljastamisesta, eikä heille paljastettu tarkemmin, millaista tietoa he olisivat välittäneet. Sen sijaan turvallisuuspalvelun miehet takavarikoivat tietokoneita, diskettejä, tilitietoja, muistikortteja ja työntekijöiden dokumentteja. Turvallisuuspalvelun miesten vastaavanlainen etsintä johti lehden atk-välineiden takavarikointiin 25.5.2006.

Persmky Obozrevatelin päätoimittaja Tatjana Sokoleva on kertonut lehteään painostetun keväästä 2005 lähtien.

Painostus ei ulotu vain venäläisiin, vaan myös kriittisiin ulkomaisiin toimittajiin. Toimittaja Ville Ropposelta evättiin viisumi viime vuoden lopulla hänen kirjoitettuaan suomalaisiin lehtiin Marin tasavallan vähemmistön ahdingosta. Hänet leimattiin venäläisillä nettisivuilla vakooja-kuriiriksi. Syyskuussa 2006 Petroskoin suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kongressiin matkalla ollut Ropponen käännytettiin Värtsilän raja-asemalla takaisin.

Myös Aamulehden Matti Posiolta evättiin viime syksynä toimittajaviisumi. YLEn 25 työlupaa aiottiin vähentää viiteen, mutta YLEn uhattua tehdä asiasta julkisen lupien määrä pysyi ennallaan. Muidenkin suurten suomalaisten mediatalojen toimittajia on uhkailtu viisumikielloilla.

Suur-Venäjä-ideologia nostaa päätään

Venäjän federaatiossa ei ole hyvä olla tshetseeni, eikä ylipäätään minkään muun etnisen vähemmistön edustaja. Suur-Venäjä-ideologia on nostanut päätään myös tavallisten kansalaisten keskuudessa ympäri Venäjää viime vuosina erilaisten rasististen hyökkäysten muodossa.

Viimeksi elokuussa Karjalan Kontupohjassa kaukasialaiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta levottomuuksia on esiintynyt muuallakin ja niitä on odotettavissa lisää. Kaukasialaisia syytettiin karjalaisten perinteisen elinkeinon, torikaupan, varastamisesta. Mellakoiden seurauksena 200 tšetšeeniä pakeni Petroskoihin sukulaistensa luo. Karjalan muslimien järjestö järjesti yösijan sitä tarvitseville.

-Venäläinen uuspatriotismi ei eroa juurikaan rasismista, arvioi Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen.

Yleistä mielipidettä ei kehitä se, että valtionpäämiehet antavat mielenilmauksille tukensa, kuten Karjalan Tasavallan päämies Sergei Katanandov ilmoittaessaan kontupohjalaisen tyytymättömyyden olevan oikeutetun.

Karjala on vain yksi esimerkki etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta painostuksesta ja väkivallasta. Mari-Elissa on hakattu toimittajia teräsputkilla. Moskovassa räjähtelee tämän tästä. Pietarissa surmataan aasialaisia.

Karjalalainen kirjailija Santtu Karhu on pitänyt huolestuttavana merkkinä ja jonkinlaisena enteenä paluusta keskusjohtoisuuteen sitä, että Karjalaan palautetaan yksi kerrallaan vanhan neuvostovallan tunnusmerkkejä. Karjalaan pystytettiin vuonna 2004 patsas entiselle KGB-pomolle ja NKP:n pääsihteerille Juri Andropoville. Viime vuoden lopulla petroskoilaisen kerrostalon seinään ilmestyi Gennadi Kuprijanovin muistolaatta.

-Kaikki tämä enteilee paluuta eräänlaiseen ”ohjattuun demokratiaan”, vanhaan, tuttuun sosialismiin, josta putinismi ei kai ole koskaan todella eronnut, Mallinen jatkaa.

Mitä tulee Venäjästä?

Onko Venäjällä toivoa, jos Politkovskajan jää selvittämättä kuten Galina Starovoitovan murha tai Moskovan talonräjähdykset, jotka aloittivat toisen Tšetšenian sodan? Onko Venäjällä toivoa, jos Politkovskajan kaltaisia ihmisiä murhataan, kysyi Jukka Mallinen Helsingin Sanomissa julkaistussa Politkovskaja-muistokirjoituksessaan.

Venäjän PEN-klubi ilmaisi surunvalittelunsa Politkovskajan murhan vuoksi: ”Hänen kuolemansa tapahtui oloissa, jolloin sananvapautta tukahdutetaan yhä aktiivisemmin ja vallanpitäjät lietsovat pseudopatrioottista hysteriaa. Olemme useasti varoittaneet Venäjän yhteiskunnan fasistisoitumisen vaarasta. Politkovskajan murha on kauhea osoitus tämän vaaran todellisuudesta. Jos yhteiskunnalliset voimat, jotka ymmärtävät mihin tällainen kehitys vie, eivät ryhdy vastarintaan tällaista vastaan, tulemme palaamaan Venäjän historian synkimpiin aikoihin."

Mallisen ja monien muiden Venäjä-tuntijoiden mielestä Venäjän yhteiskunnan fasismikehitys pitää pysäyttää, tai edessä on todellinen totalitarismi.

-Venäjän sananvapauden ja demokratian tila voisivat tuskin pahentua tästä enää. Mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita on monia: kansan kurjistumisen aiheuttama sosiaalinen räjähdys, jyrkän venäläisnationalistisen hallituksen valtaannousu tai öljyn hinnanlaskun aiheuttama talouskriisi. Tai ehkä Venäjä kokeiltuaan uusimperialismia suuntaa eurooppalaiseen sosiaaliturvavaltioon, uskoo Mallinen.

Lähteet:

Politkovskaja, Anna (2005). Putinin Venäjä. Suomentanut Nina Saikkonen. Helsinki, Like.

Politkovskaja, Anna (2003). Toinen Tshetsenian sota. Suomentanut Jukka Mallinen. Helsinki, Like.


julkaistu Ulkopolitiikka 4/2006:ssa

Comments

Anonymous said…
Huonosti tuo lopulta päättyy, ennustan minä. Pitkällä tähtäimellä ainoa tapa pitää Venäjä koossa olisi ihan oikea
demokratia ja federalismi. Pakkovalta voi toimia aikansa, mutta joskus pää tulee vetävän käteen. Tällä hetkellä näyttäisi menevän hyvin, kun öljyrahaa tulee ovista ja ikkunoista, mutta se mitä kerrotaan vaikkapa Moskovan hintatasosta ei kuulosta kovin terveeltä talouskehitykseltä. IMHO Venäjästä on tulossa niin poliittisesti kuin taloudellisestikin todella kriisiherkkä.
Sven Laakso said…
"Politkovskaja irrottautui venäläisiin toimittajiin kohdistuvasta yhdenmukaisuuden ristipaineesta ja totteli vain journalistin ainoaa ohjenuoraa – totuutta. Hän halusi parantaa maailmaa, Venäjää."

Ok, mutta miksi tätä voivotellaan länsimaissa, joissa ei ole pitkään aikaan ollut läheskään samanlaista sananvapautta valtamediassa kuin Venäjällä on? Meillä on sananvapaus verkossa. Ok, niin on Venäjälläkin. Mikä ihmeen taikasana tämä sananvapaus nyt on?

Rahahan täällä määrittää mikä on sallittua, mikä ei. Sellaista ei tietenkään saa sanoa mikä tuottaa itselle taloudellista vahinkoa. Näin se oli N-liitossa ja näin se on meillä, ja näin se tulee aina olemaan.

Kannattaa huomata, että myös länsimaissa ns. demokratiassa (hyi helvetti mikä sana! minkä takia valta pitäisi aina olla huonoimmilla ja tyhmimmillä, rikollisella, hävettävällä, saastaisella roskasakilla?) kaikki ihmiset, jotka pystyvät oikeasti horjuttamaan taloususkontoa murhataan heti. Toimittajia ja kirjailijoita ei murhata, koska he eivät lännessä pysty mihinkään: he ovat vallan näkökulmasta täysin vaaraton, mutta hyödyllinen loislauma, jotka keskinäisen kilpailunsa, feminismin ja muun rikollisen typerän iljetävän sikailun avulla tekevät kaiken toisinajattelun mahdottomaksi. Lännessä saa ajatella toisin, mutta yhteiskunnan ulkopuolella kiitos. Tämä syrjäyttäminen on verrattavissa poliittiseen murhaan. Meillä vallanpitäjät työskentelevät kuumeisesti yötä päivää hillittömän innostuksen vallassa, että voisivat luoda tämän järjestelmän yhä totaalisemmaksi, yhä ulossulkevammaksi, yhä ahdistavammaksi.
dahl said…
Demokratiaa on vaikea saada maahan, jonka oikeusjärjestelmä on kaukana lainmukaisesta.

Laakso, minä olen sananvapausjärjestön ilmaisissa leivissä ja lähestyn sananvapausaihetta pragmaattisesta ja kv. politiikan konkreettisesta näkökulmasta. Sinä puhut pysyvästi metaforisin termein ja metafyysisemmin, emmekä silloin voida kohdata samalla keskusteluareenalla.

Tottakai länsimaissa on konkreettisia sananvapausongelmia myös, ne vain ovat erilaisia kuin Venäjällä, jossa vain Putinille uskollinen media.

Ja tietysti meillä on taloususkon euforia, jonka kannalta kirjailijat ovat pieniä tekijöitä.

Missä näet vaihtoehtoista tiedonvälitystä Venäjällä? Kerro se. Itse olen asiaan perehtyneiltä (esim. Pasko) kuullut, että itsenäistä mediaa on verkossa ja printtinä, mutta se on kaikkien taloudellisten resurssien ulottumattomissa ja kamppailee rahoitusongelmien kanssa.

Sitä en sinänsä kiistä, että elämme täällä taloususkon euforiassa ja että se heijastuu varmasti mediassakin, mutta kyllä täällä sentään päästetään vaihtoehtoisiakin näkökulmia esiin. Venäjällä ei Putin-kriittisiä näkökulmia sallita.

Sananvapaus tarkoittaa mahdollisuutta näkökulmien moninaisuuteen ja tässä mielessä ei sananvapautta Venäjällä ole. Putin-kriittiseltä menee helposti pää poikki.
dahl said…
Tiivistäen: toisinajattelu Venäjällä olisi Putin-vastaisuutta, länsimaissa taloususkon kyseenalaistamista. Voi olla näinkin, mutta sana on silti meillä vapaampi: saa talouseuforiaa toki kritisoida ilman että menettää päänsä.
Sven Laakso said…
Siis miten niin sana on meillä vapaampaa?

Uusimmassa Kultturivihkoissa on tiivistelmä Amnestyn raportissa, jossa ruoditaan Kiinan Internetin tilannetta. Ihmisiä vangitaan väärillä sivuilla käynnistä, Google ja muut yhtiöt räätälöivät softia jotka suodattavat Dalai Laman. 30 000 virkamiestä valvoo osallistuuko joku verkkovetoomuksen allekirjoittamiseen tai demokratiakeskusteluun. Vitun idiootit. Kyllä kansainväloset rikolliset ja Helvetin enkelit noi rehellisten ihmisten jahtaajat vielä nussivat perseeseen.

Kiinan meininki on minusta vielä vähän toista kuin Venäjän. Tosin en tiedä miten siellä nettiä valvotaan ja sensuroidaan, vai tapahtuuko sitä... onko aikeita?
Jos samaan mennään Venäjällä kuin Kiinassa, ok, tunnustan olevani väärässä, tunnusta, että meillä on paremmin. Sillä meillä totta kai on asiat paremmin kuin jossain helvetin Kiinassa.

Mutta Venäjällä on vähän eri meininki kuitenkin, vähän eri bileet kuitenkin.

"itsenäistä mediaa on verkossa ja printtinä, mutta se on kaikkien taloudellisten resurssien ulottumattomissa ja kamppailee rahoitusongelmien kanssa."

No jos tämä on se ongelma, niin olkaa nyt hiljaa. Venäjällä on suhteellisesti paljon halvempaa elää kuin Suomessa, joten nettiin pitäisi saada roiskittua kamaa enemmän kuin täällä. Ei siitä täälläkään kukaan mitään maksa. Täällä maksetaan enintään kirjoittajat hiljaiseksi.
dahl said…
Kiina ei käsittääkseni vielä ole nk. länsimaa.

Venäjällä otettiin helmikuun alussa ID:n tarkitus käyttöön cyber-kahviloissa. Kriittisiä nettisivustojakaan ei ole käsittääkseni mahdottomasti. Mitä seuraavaksi?

Kansalaisjärjestölaki vaikeuttaa vapaata kansalaistoimintaa - joka on demokraattisen yhteiskunnan perusedellytyksiä - kummasti. Myös kriittisillä yksilöillä on vaikeaa, samoin Putin-krititisillä tiedotusvälineillä.

Kiinan tilanteesta olette voineetkin lukea täältä aiemmin. Globaalit hakukoneet auttavat sensuurin ylläpitämisessä ja käyttäjien jäljittämisessä.

Jos Venäjällä mafia ja valtio ovat kytkeytyneet toisiinsa, Kiinassa valtio ja Internet.

Nk. vapaata tiedonvälitystä Venäjällä ei juurikaan ole - Putinin sätkynuket säilyttävät päänsä, kriitikot helposti menettävät sen.

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari