Uudet mediat & kansanperinne

Uudet mediat perinteen tukena

Lapin yliopiston mediatieteen professorin Eija Timosen mielestä uudet mediat helpottavat kansanperinteen välittämistä lapsille. Uusien medioiden avulla välitetty lastenkulttuuri ei vähennä kirjojen ja muiden painotuotteiden merkitystä.

Viime elokuussa Lapin yliopiston määräaikaiseksi mediatieteen professoriksi nimitetyllä Timosella on itselläänkin konkreettista kokemusta kansanperinteen välittämisestä lapsille. Hän on käsikirjoittanut YLElle yli 80 lastenohjelmaa, julkaissut kymmenkunta lastenkirjaa ja käsikirjoittanut muutaman cd-romin.

-En koe kirjoittavani perinnettä uusiksi enkä toisintavani sitä. Miellän itseni lastenkirjailijaksi ja käsikirjoittajaksi, joka ammentaa voimansa perinteestä.

Timonen alkoi välittää kansanperinnettä lastenkirjoissa tietoisesti jo opiskellessaan folkloristiikkaa Helsingin yliopistossa 1980-luvulla.

-Viehätyin arkistoihin tallennetuista tarinafragmenteista ja huomasin pian, etteivät tarinoiden aiheet ja teemat jättäneet minua rauhaan. Aloinkin sitten kirjoittaa niistä omia tarinoita.

Vuonna 2004 valmistui Timosen väitöskirja Perinne käsikirjoittajan työkaluna, joka on ensimmäinen taiteellinen väitöskirja kirjailijan työstä. Timosen väitöskirja sijoittui mediatutkimuksen, perinteentutkimuksen ja taiteentutkimuksen välimaastoon.

Eri mediat tarjoavat erilaisia perinteen käyttömahdollisuuksia ja tiedon rakennustapoja.

-Kirjaa on mukava hypistellä ja selailla, edetä lukiessa omaan tahtiin. Audiovisuaalinen kerronta taas tarjoaa meille kuvien ja äänien virran, loihtii silmiemme eteen mahdollisia maailmoja. Interaktiivinen multimedia tarjoaa käyttäjälle mahdollisuuden rakentaa annetusta aineistosta omia tarinoita ja hahmoja, luoda oma maailmansa. Netissä virtuaaliyhteisöt toimivat yhdessä.

Kansanperinteestä voimansa ammentavalle lastenkirjailijalle uudet media ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia rakentaa fiktiota.

-Siinä missä kirjassa kuvattu peikko tai jättiläinen voi jäädä etäiseksi lukijalle, audiovisuaalinen ilmaisu havainnollistaa hahmot kuviksi ja ääniksi. Interaktiivisen median avulla taas käyttäjä voi itse rakentaa salaisia olentoja, kuunnella niiden puhetta ja musiikkia, ratkoa arvoituksia.

Maailma muuttuu, Eskoseni

Perinne elää ja muuttuu ajassa ja löytää ilmaisukanavansa aikakaudelle ominaisella tavalla. Ennen oli suullinen kerronta, vähitellen tulivat painotuotteet ja sähköiset viestimet.

-Uudet mediat eivät sinänsä ole helpottaneet tai vaikeuttaneet perinteen käyttömahdollisuuksia, ne ovat vain tarjonneet uusia ilmaisumahdollisuuksia. Ne ovat tuoneet arvokkaan lisän kansanperinteeseen perustuvan fiktion rakentamiseksi.

Uudet mediat asettavat myös uudenlaisia vaatimuksia tekijöille.

-Käsikirjoittajan on nyt oltava entistä tietoisempi eri medioiden mahdollisuuksista ja rajoituksista käsikirjoitustyössään. Tekstuuri kannattaa suunnitella siten, että se on muokattavissa erilaisille kerronnan ja käytön tavoille.

Samasta aiheesta voi saada aikaan lineaariseen kerrontaan perustuvan draamallisen version ja vuorovaikutteisen pelin. Eri teoslajit yhtyvät ja sekoittuvat. Teksti, piirroskuva, audio ja video vuorottelevat samassa tuotteessa lukuisilla eri tavoilla ja pelinomainen vuorovaikutteinen virtuaalinen tila avaa uuden ulottuvuuden teosten tuottamiseen.

-Medioiden yhdentyminen asettaa suuria haasteita tarinoiden käytölle ja levitykselle. Sisältöjen muokkaus on jatkuva prosessi, johon osallistuu suuri määrä eri tekijöitä. Keiden tarinoita lopulta
kierrätetään ja keille kuuluvat teoksen kierrätyksen eri vaiheessa syntyvät oikeudet, velvollisuudet ja hyödyt?

Kansanperinteen kohdalla nämä kysymykset ovat olleet aina haasteellisia. Perinne on kuitenkin Timosen mielestä osoittanut elinvoimaisuutensa ihmisten kiinnittämiseksi aikaan ja paikkaan.

-Hyvä esimerkki tästä on suomalaisten kustantajien, julkaisijoiden ja kuluttajien halukkuus sijoittaa kansalliseen kulttuuriin. Meillä on elinvoimainen suomenkielinen lastenkulttuuri.

Perinteestä teemat, omat fiktiot

Timonen poimii teemansa kansanperinteestä, mutta laatii niiden pohjalta omat fiktionsa. Teemat säilyvät tunnistettavina, vaikka ne esitetään televisiossa tai uusissa medioissa.

-Kirjani Pikkuruisia ja jättiläisiä (2003) syntyi, kun TV2 tilasi minulta samannimisen sarjan. Jo kirjoitustyön alussa suuri – pieni –pari yhdistyi mielessäni toisiin vastakohtapareihin, erityisesti lähellä – kaukana ja aikuinen –lapsi –asetelmiin.

Jättiläisten ja lintukotolaisten kautta Timonen kertoi samalla aikuisesta ja lapsesta etsimässä onnea läheltä ja kaukaa. Orpo Hannu-poika matkaa setänsä, suutari-Hermannin kanssa ympäri Suomea etsimässä onnea. Matkan aikana jättiläisiin ja lintukotolaisiin liittyvät uskomukset käyvät lukijalle tutuksi. Samalla piirtyy kuva Suomesta noin sata vuotta sitten.

Uusimmassa Käsikäpälässä –kirjassa (WSOY 2004) Timonen kuvaa ihmisen ja eläimen läheistä suhdetta – ovathan ihmiset ennen olleet syvästi riippuvaisia eläimistä ja jatkuvasti näiden kanssa tekemisessä. Kirjassa seikkailevat suomalaiset eläimet, karhu, susi, huuhkaja, hauki ja näille vastinpareina ihminen, tyttö tai poika.

-Esimerkiksi Hauen harteilla -tarinassa hyödynsin suomalais-ugrilaista vanhaa uskomusta tautien alkuperästä. Linnun sulka –tarinan taas rakensin vanhan uskomuksen varaan, jonka mukaan nälänhätä johtui siitä, että jonkun toisen kylän tietäjä oli käynyt varastamassa kylän eläimet alisiin maailmoihin.

Sitten Timonen dramatisoi tarinat lapsille sopiviksi. Myös tämän kirjan taustalla on TV2 Lastenohjelmien tilaustyö.

-Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä suomalaisten eturivin kuvittajien kanssa. Käsikäpälässä-sarjan ja kirjan on kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin, Pikkuruisia ja jättiläisiä –kirjan Kristiina Louhi, Riimurasian Maileena Byström (ent. Kurkinen).

Kansanperinnettä kuvitettaessa on nimittäin erityisen tärkeää ottaa huomioon suomalaisen kansanperinteen erityispiirteet niin esineissä, vaatetuksessa kuin maisemissa. Tämän taidon Timosen kirjojen kuvittajat ovat hallinneet erityisen hyvin.

julkaistu Peili 4/2006:ssa

Comments

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari