Porto - siltojen ja siankorvien kaupunki


Portossa ollaan, onnellisesti. Paadyin lentokentalta keskustaan,

Mitas siella tulikaan eteen, siankorvia ja muita herkkuja, alkaen 1,8 euroa kilo. Portugalilaiset - kuten kaikki Valimeren maiden asukkaat - kayttavat tehokkaasti hyvakseen elaiten kaikki ruumiinosat, mitaan ei heiteta hukkaan.

Porto on myos siltojen kaupunki. Nappasin hyvia siltakuvia, mutta valitettavasti tama kone ei toimi, latasi vain siankorvat ruutuun, mutta lopetti sitten yhteistyon siltojen kohdalla. Aakkosetkin puuttuvat.

Elokuvaohjaaja Manuel de Oliveirahan on tavoittanut siltojen ja muiden visuaalisesti tarkkaan harkittujen kuvien avulla syntymakaupunkinsa Porton nostalgisen olemuksen. Erityisesti Porton Ribeirassa - joka kuuluu Unescon maailmanperintakohteisiin - voi tuntea ajan seisahtuneen jonnekin vuosikymmenten paahan. Huomenna vaeltelen siella, tai ehka siemailen portviinia vastarannalla.

Mika viela pisti silmaan Porton keskustassa, olivat narkomaanit. Heita on taalla paljon, ja useimmat ansaitsevat elantoaan nayttamalla autoilijoille vapaita pysakointipaikkoja, kuten Lissabonissa. Kerjalaisiakin on, mika ei ole tyypillista Lissabonille.

Ruoan ja vaatteiden hinta ei paata huimaa, parillakymmenella eurolla saa nahkakengat, viidellatoista lenkkarin tyyliset kavelykengat. Eika majapaikkanikaan ole pahan hintainen: kymmenen euroa yo, Porton ytimessa, Sao Benton ylla, mutta kylmaa on, kai kaikkialla taalla. Niita Anitankin nakemia tonttuja roikkuu parvekkeilta & ikkunoista, ei kuitenkaan hirtettyina.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari