Naisten voimauttaja





Naisten voimauttaja

Mojolabi Adenubi on tehnyt tärkeää työtä nigerialaisten naisten puolesta niin opettajana kuin Nigerian naiskirjailijaliiton ensimmäisenä puheenjohtajana, hyvin tuloksin.

Adenubi työskenteli työuransa viimeiset kaksikymmentä vuotta virkamiehenä. Ensin hän opetti opettajia huomioimaan paremmin jokaisen opiskelijan oman erityisyyden opetuksessa, lopuksi hän vastasi opetusministeriössä muun muassa opiskelijoiden lähettämisestä pätevöitymään Yhdysvaltoihin degree-ohjelmiin.

-Kun kerroin esimiehelleni, ettei tyttöjä lähtenyt tarpeeksi vaihto-ohjelmiin, hän kehotti tekemään aiheesta muistion.

Adenubi teki työtä käskettyä. Hänen muistionsa ansiosta tyttöjen täydennyskoulutukseen vaadittava koepistemäärä alennettiin kahteensataan. Adenubi ei itse tiennyt muutoksesta vasta kun tytöt tulivat kiittämään häntä jälkeenpäin.

Huonot opettajat tuttuja

Huonoihin opettajiin Adenubi sai valitettavasti tutustua heti palattuaan miehensä kanssa Yhdysvalloista Nigeriaan 1960-luvun alussa. Historiaa, sosiologiaa ja maantiedettä Englannissa opiskellut Adenubi oli juuri täydentänyt tutkintoaan Stanfordin yliopistossa applied social studies –opinnoilla. Hän löysi koulutustaan vastaavaa työtä Lagoksesta vasta perustetusta lastenklinikasta, jossa hän opetti käyttäytymis- ja oppimishäiriöistä kärsiviä lapsia.

-Vanhemmat halusivat auttaa lapsiaan hinnalla millä hyvänsä, mutta varsinainen este olivat opettajat, joiden kärsivällisyys ei riittänyt kuin parhaille oppilaille, ei heille joilla oli ongelmia.

Moni lapsi alkoi käyttäytyä normaalisti tai oppimistulokset paranivat niin, että heidät lähetettiin takaisin tavallisiin luokkiin. Opettajat eivät kuitenkaan uskoneet oppilaiden muuttuneen ja niinpä nämä palasivat pian ongelmakäyttäytyjiksi, vaikka parannusta näytti aluksi tapahtuneen.

Adenubi turhautui kärsimättömiin opettajin ja päätti tehdä asialle jotakin. Mahdollisuus tähän avautui kun häntä pyydettiin työskentelemään päämajaan hallinnollisiin tehtäviin.

Opetusministeriössä Adenubi yritti vaikuttaa vanhempana virkamiehenä käytännön työssä havaitsemiinsa opettajien pedagogisiin puutteisiin tarjoamalla näille mahdollisuuden lisäkoulutukseen.

Varhaiseläkkeelle kirjoittamaan

-Jäin varhaiseläkkeelle 48-vuotiaana vuonna 1990, koska halusin keskittyä kirjoittamiseen. Isäni oli vihainen, koska hänen mielestään olisi ollut mahdollista työskennellä ja kirjoittaa samaan aikaan.

Adenubi oli ehtinyt työskennellä virkamiehenä viidentoista vuoden ajan eli hän oli oikeutettu eläkkeeseen. Kaikki nigerialaiset, esimerkiksi Adenubin aviomies, eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa. Hän joutuu jatkamaan työntekoa vielä eläkkeelläkin, vaikka jäi eläkkeelle jo vuonna 1978.

Eräs työkaveri muisti eläkkeelle jäävää ystäväänsä tekstiiliteoksella, joka esittää lastaan sylissään pitävää äitiä. Teos komistaa Adenubien olohuonetta. Kirjahyllyyn on sijoitettu siististi maljakoita, kaksi zimbabwelaista kuparikaiverrusta maatyöläisistä työssään ja pari beniniläistä antiikkiesinettä.

Adenubi ja hänen miehensä asuvat Lagoksen keskustassa sijaitsevassa rivitaloasunnossa kahdestaan. Perheen tytär on opiskellut insinööriksi Englannissa ja jäänyt sinne töihinkin. Poika työskentelee websuunnittelijana Teksasissa.

-Eläkkeeni on pieni, mutta tyttäreni auttaa minua välillä lähettämällä rahaa.

Perheessä on muitakin insinöörejä, mutta insinöörimiehistä kukaan ei halua korjata rikkoutuneita paikkoja vaan Adenubi joutuu toimimaan ”koti-insinöörinä”, kuten hän itse itseään nimittää.

Aviomies on vitsaillutkin lahjoittavansa tutkintonsa vaimolleen, joka on miestään kekseliäämpi keksimään ratkaisuja kodin ongelmiin.

Naisissa on tulevaisuus

Adenubin mielestä on erityisen tärkeää saada naiset motivoitumaan työskentelemään taloudellisen itsenäistymisensä eteen. Taloudellisesti itsenäisen naisen ei tarvitse pyytää rahaa keneltäkään.

Adenubin mielestä nigerialaisnaiset ovat mukautuneet aina liian helposti siirtomaavallan tai uskonnon vaatimuksiin. Ristiriitaisesti naisten asema oli parempi siirtomaavallan aikana, jolloin he olivat taloudellisesti itsenäisempiä.

-Ennen koloanialismia naiset myivät tuotteita torilla ja palasivat kotiin myydyistä tuotteista saatujen rahojen kanssa. Naiset huolehtivat lapsista ja muusta perheestään. Englantilaiset muuttivat kaiken. He vaativat, että miehet tulevat torille naisten sijaan myymään. Tyttöjen oli vaikeampi päästä kouluun eivätkä he saaneet opiskella maantietoa ja muita aineita, jotka olisivat auttaneet jatkamaan opintoja.

Nyt nuoret, akateemisesti koulutetut naiset ovat palanneet kyliin auttamaan naisia itsenäistymään taloudellisesti. He paikantavat jokaisen kylän taloudellisen eliitin ja miettivät, mitä vaaditaan, että miehestään taloudellisesti riippuvaiset naiset saavuttaisivat tuon eliitin ja että heistä tulisi siis miehistään taloudellisesti riippumattomia.

-Kolme naista aloittaa projektin yhdessä ryhmässä ja heillä on esimerkiksi 150000 nairaa alkupääomana. Kaikki työskentelevät yhdessä, että projekti menestyisi. Jos käy hyvin, naiset ovat ansainneet projektin lopussa alkupääoman verran rahaa

Kaikki haluaisivat lähettää lapsensa kouluun, mutta koulutus edellyttää rahaa. Erityisesti Etelä-Nigeriassa yorubat tekevät kaikkensa, jotta edes lasten tulevaisuus näyttäisi ruusuisemmalta.

Adenubi jatkaa naisten asemaa puolustaessaan isänsä jalanjäljillä. Hänen isällään kun oli tapana puhua erityisesti nuorten naislääkärien puolesta. Isän syli oli laaja ja lämmin: sinne mahtuivat niin tutut kuin tuntemattomat. Samanlainen syli on Adenubilla. Hän ottaa syliinsä erityisesti heikot ja apua tarvitsevat – kuten naiset.

Boksi

Naiskirjailijoiden sanansaattaja

Adenubi on voimauttanut naisia myös vuonna 1998 perustetun WRITAn ensimmäisenä puheenjohtajana.

-Muut halusivat minut puheenjohtajaksi, koska olin vanhin. Sanoin, etten ollut maksanut jäsenmaksuani, ja he maksoivat sen puolestani.

Ajatus WRITAsta syntyi nigerialaiskirjailijoiden toisen keskeisen järjestön, ANAn, Association for Nigerian Authorsin, tapaamisessa.

-Pohdimme Toyin Adewalen, Nike Adesuyin ja Mownumi Segunin kanssa, että jos naiskirjailijoilla olisi yhdistys, kasvaisimme varmasti tulevina vuosina.

Adenubi oli liittynyt ANAan jo vuonna 1994, ennen ensimmäisen kirjansa ilmestymistä. ANAn puheenjohtajana toiminut Ken Saro-Wiwa oli lukenut Splendidin käsikirjoituksen ja suositellut häntä jäseneksi.

Kolme naista kirjoitti yhdistyksen säännöt. Perustamishetkellä yhdistyksessä oli 15 jäsentä.

Ensimmäisenä projektina oli mennä vierailuille yläasteille ja aktivoida nuoria lukemaan naiskirjailijoiden teoksia, kertoa naiskirjailijoista sekä naisiin liittyvistä asioista ylipäätään.

-Erityisesti pojat olivat hämmästyneitä. He eivät olleet koskaan kuulleetkaan naisten ympärileikkauksista ja morsiamen hinnasta. Elävien naiskirjailijoiden näkeminen oli heille suuri juttu.

Naisten kohtelu ongelma

Yhdistyksen toinen projekti oli kansainvälinen naiskirjallisuusfoorumi Nigeriassa, josta muun muassa Trinidadin & Tobagon sekä Ruotsin suurlähetystöt olivat kiinnostuneita. Ford Foundation tuki taloudellisesti Writing – Rite –projektia.

-Naisia ovat nigerialaisessa kirjallisuudessa perinteisesti kuvanneet miehet. Heidät on esitetty huorina, vampyyreinä tai uhrautuvina äiteinä. Meidän tavoitteemme oli monipuolistaa kirjallisuuden naiskuvia.

Being a woman –workshopeissa naiset saivat kertoa, miten heitä on kohdeltu naisina. Workshopeja järjestettiin neljä etelässä ja neljä pohjoisessa ja jokaiseen workshopiin osallistui viisi lukutaidotonta tarinankertojaa, viisi lukutaitoista ja viisi naiskirjailijaa. Kukin workshop kesti kolme päivää. Jokaisen päivän aikana naiset kertoivat tarinoita.

-Erityisen kiinnostavia olivat päiviä seuraavat illat, koska silloin naiset olivat jo lämmenneet ja kertoivat omista ongelmistaan, muun muassa miehen väkivaltaisuudesta.

Monet naiset luulevat väkivaltaisuuden johtuvan heistä itsestään: mies lyö, koska heissä on vikaa.

-Workshopin tärkein anti oli, että naiset havaitsivat ongelmiin olevan ratkaisuja. Kotiväkivalta ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Se on Nigeriassa kuitenkin valitettavan yleistä eli tehtävää on.

Etelän ja pohjoisten naisten ongelmat olivat erilaisia koska elämäntavat ja uskomukset ovat erilaisia. Pohjoisessa ihmiset ovat uskonnollisempia, etelässä ja sen suurkaupungeissa maallistuminen on vallannut alaa.

Polygamia eli moniavioisuus on Nigeriassa sallittua, ja maaseudulla varsin yleistäkin.

-Ibadanissa neljäs vaimo tuli toimeen ensimmäisen kanssa. Neljäs möi palmuöljyä ja antoi osan tuloista ensimmäiselle vaimolle. Toinen vaimo myi ruokaa ja menestyi niin hyvin, että osti lopulta koko maatilan. Kolmannesta vaimosta ei puhuttu, koska hän oli mennyt naimisiin toisen kanssa. Naiset olivat solidaarisia toisiaan kohtaan: jonkun poissa ollessa toinen huolehti hänen lapsistaan. Moniavioisuus ei siis aiheuta aina välttämättä ristiriitoja.

Rita Dahl

tulossa julkaisuun jonnekin

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Surullisen hahmon ritari

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan