Emme näe yksinäisyyttämme ropoa kerjäävän kädessä

8. Kadut ovat elämää varten

Kadut ovat elämää varten, siksi niillä nukutaan, syödään ja himoitaan

lähimmäisen omaisuutta, sillan alla tähdet eivät tuiki, mutta ainakin on

katto pään päällä hetken ajan, huomisesta ei ole koskaan tietoa, tämä

päivä on kaikkein tärkein. Moottoripyörä rämisee ja kulkee eteenpäin

ja kyydissä on aina kaksi, yksin tie ei vie koskaan minnekään, nainen

tietää ainoastaan, että mies menee maatilalle, mutta tekeekö hän työt, on

toinen juttu. Kärsivällisyys paistaa kaiken kypsäksi, kuiskaaminen on

vaarallisempaa kuin sanat, vaikka joku tapettiin sanojensa vuoksi vasta

eilen: voiko kukaan käyttää kadonnutta veistä jamssin syömiseen? Kun

ulostamisen aika on, anus aukeaa, kun etana ryömii, kuori seuraa, säännöt

ovat yksinkertaiset: se mitä etsit, on viisaampi kuin sinä itse ja mitä ikinä

tapahtuukaan, älä tee pilkkaa vammaisista, koska ”me tapaamme jälleen”.

Vartijan pitäisi tietää, mitä hänet on palkattu vartioimaan: aseen ostaminen

ei ole yhtä kallista kuin luotien, sianliha on herkullista, mutta sen maksaminen

vaikeaa. Huominen on lähellä, mutta ylihuominen kaukana, eikä tänään

ole mahdollista tehdä sitä, mitä haluamme. Koska on aika? Orjaksi

kannattaa joutua jo nuorena, siten välttyy vanhempana salaliitoilta.

Tapella ja taistella on metsästäjän strategia, metsäänhän sitä eksyy

jos päämääränä on löytää niinkin iso eläin kuin elefantti: liian monet

sanat eivät silti täytä koria. Huolehdi ennen muuta päästä, koska

menemällä naimisiin lesken kanssa ei mitään voiteta. Miekka ei tee eroa

räätälin tai muiden päiden välillä, sille kaikki ovat samanarvoisia, kaikkien

toiveena on olla kuten muut, katto peittää lattian, vaatteet rumuuden, ohut

iho mahan eikä salli rikkaan miehen syödä kunnollisesti. Suola tekee

kaikesta nestemäistä, minne tahansa sitä laitetaankin, lammas ei pysty

muuttamaan vuoden vanhaa pukuaan: yhden vaatteen samanlaisuus

ei vielä tee ilotyttöä. Sananlaskut ovat kuten hevoset ihmisille. Kun

yksi sana puuttuu, sananlaskun voi laittaa etsimään sitä, ihan kuten

ihmisen. Siksi älä koskaan aloita riitaa sellaisen henkilön seurassa,

joka tulee lopettamaan sen. Järkeile itsesi kanssa, älä muiden: hyviä

ihmisiä ei enää ole, maailma on täynnä vääryyttä. Kunnianarvoinen

henkilö kävelee majesteettisesti pettäjiensä kanssa, suunpieksäjällä

ei ole muuta omaisuutta kuin suunsa ja jos rikas syö kunnollisesti,

köyhä syö huolettomasti. Orja ja vapaa mies syntyvät samalla tavoin,

silti jotkut nauttivat yltäkylläisyydestä toisten kärsiessä vieressä,

eivätkä kadut tule koskaan olemaan nukkujista tyhjät, maailma

on sillä tavoin rakennettu: jollakin on selkänsä alla aina kova peti, toinen

nukkuu silkkilakanoilla, koska kaupunki ei ole yksi suora tie vaan monia

eri suuntiin meneviä erikokoisia väyliä joista leveimmälle vain osa pääsee.

Jokainen talo ei ole kaikille avoin, eivätkä kaikki koskaan löydä edes

omaa kadunpätkää: taistelu on kovaa ja vauhti yltyy vain, emme

tiedä mitä kaikkea seuraavassa suuressa risteyksessä odottaakaan:

tsunami ei koskaan kolkuttanut ovelle, öljyyn tahriintuneet puut

eivät huutaneet apua kun meri tuli ja vei ne pois pyyhkäisten samalla

mennessään muutaman kylän asukkaineen. Me olemme hirveän

yksin emmekä näe yksinäisyyttämme ropoa kerjäävän kädessä, me

kuljemme autojonoissa tuhat lasissa ja kovempaa on päästävä, kun

toisaalla aurinko paistaa armottomasti kasvoihin, eikä maa ole lämmin.

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari