Aava aforismi

Aava afo

Aforismin suosio on huimassa nousussa. Aforismeja julkaistaan ja kirjoitetaan; onpa harrastajilla oma yhdistyskin. Aforismi on tiivis kirjoittamisen muoto, jossa lyhyeen kiteytetään paljon.

Näin aforismin olemuksen tiivistää kolmisenkymmentä menestynyttä piirrosaforismikokoelmaa julkaissut Maija Paavilainen, jonka ensimmäiset kuvat olivat hurskaita ja opettavaisia. Aiheet olivat ympäristöstä, arjen sattumuksista ja lasten maailmasta.

-Kukkaiskieleni kehittyi Sodankylässä suljetussa kasarmiympäristössä mieheni työskennellessä sotilaspastorina siellä.

Maija aristeli ensin aforisminimikkeen käyttöä piirroksistaan, jota kustannustoimittaja suositteli hänelle. Lopulta hän suostui.

Piirrosaforismit ovat kirjeitä lukijalle, jotka haastavat ajattelemaan. Ne venyttävät myös aforismin rajoja, kun sanaan yhdistyy kuva.

-Aforismi on tiiviste, jossa less is more. Ajatusta keitellään kokoon pudottamalla pois turhaa materiaalia, kunnes tulos on kirkas ja lukija muistaa kuvan, joka menee suoraan ihon alle.

Maija näkee tiiviisti sanovalle aforismille tilauksen ajassa, jossa sanallisiakin ärsykkeitä tulvii joka puolelta.

-Armo, ilo ja toivo eivät ole pelkkiä sanoja vaan ainetta, jota ihmisen pitäisi levittää ympärilleen kuin suloista tuoksua.

Tätä Maija yrittää omillakin kirjoillaan – evankelioida.

Aforismin nousu

Kuten Paavilaisen esimerkki osoittaa, aforismin otsikko on avara. Sen alle mahtuu monenlaista, Lassi Kämärin provosoivista ajatelmista tamperelaisen toimittaja Hannu Parosen sanaleikkeihin, turkulaisen Pauli Luoman kilpailuyhteiskuntaa suomiviin lauseisiin tai Tarmo Palosen minälähtöisiin tiivistymiin: ”Milloin viimeksi pääsit perille – itseesi?”. Arto Seppälä sanoo yhdellä lauseella uskon ja kirjoittajan arkista: ”Tyhjä arkki, vedenpaisumus inspiroi.”

Viime vuoden huhtikuussa perustettiin aforismiyhdistys, aforismikokoelmia julkaistiin parikymmentä kappaletta ja kulttuurilehti Kerberoksen vuoden viimeinen numero oli aforismille omistettu.

-Aforismin nousu johtuu ennen kaikkea siitä, että kyseessä on vahva ja ilmaisuvoimainen kirjallisuudenlaji, joka on välillä ollut hieman painuksissa, mutta nyt taas nostaa päätään. Aforismeihin syventyminen voi olla myös vastareaktio aikamme hektisyydelle, tiivistää aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring.

Aforismiyhdistys tiedottaa Internet-sivuillaan (www.aforismi.vuodatus.net) aforismiin liittyvistä uutisista, julkaisuista ja aforismiaiheisista linkeistä. Uusia aforisminkirjoittajia esittelevät sivut ovat aarrearkku aforismin uusista tuulahduksista kiinnostuneelle.

Hengellistä aforismia

Kirjailija Torsti Lehtinen sivuaa kolmessa aforismikokoelmassaan uskon ja moraalin kysymyksiä. Hyvän teologian kiteytys viimeisimmästä Mahdolliset maailmat –kokoelmasta (Kirjastudio 2005): ”Hyvä teologia on runoutta, huono suuruuden hulluutta.”

Joensuulainen pastori Paula Sainio on julkaissut neljä aforismikokoelmaa. Myös pastori Jouko Lehtonen on kunnostautunut aforismin saralla (Kuin aukeaisi ovi, Kirjapaja 1985).

Kirjallisuuden tutkija, kirjailija Markku Envall pohtii syntiä kuudennessa aforismikokoelmassaan Ja Job antaa anteeksi (WSOY 2005): ”Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ja yhdistää.”

Kolme aforismikokoelmaa julkaisseen Lauri Sallisen aforismeissa heijastuvat itäisten uskontojen viisaudet.

Kiertoilmaisuja

Loisto-pokkarit julkaisi viime vuonna uudestaan puolalaisen runoilija-satiirikko Staníslaw Jerzy Lecin (1909-1966) klassikkokokoelman Vastakarvaan, jossa kiertoilmaisuin tai suoraan kritikoidaan yhden totuuden ideologioita.

Lecillä on useita uskontoa koskevia kiteytyksiä:

-”Moni joka on yrittänyt valaista on nostettu lyhtypylvääseen”

-”Lähestyy lähestymistään hetki jolloin Jumala löydetään tieteen avulla. Ihan pelottaa miten äijän käy.”

-”Vain runoilija voi panna kokoon kyselylomakkeen Jumalalle.”

-”Ah. Tietäisinpä Jumalan kotiosoitteen.”

julkaistu Kirkko & Kaupungissa 7.6.2006

Comments

Popular posts from this blog

Kirjallisuus, valta ja vastuu -keskustelu huomenna

Sosiaalinen erakko

Surullisen hahmon ritari