Viron lähihistorian ihmisoikeusrikokset

Viron hämärä lähihistoria

Estonian Institute of Human Rights toteaa vasta julkistetussa raportissaan Overview of the Human Rights Situation in Estonia 2005, että Viron lähihistorian ihmisoikeusongelmat ovat paljolti vielä ratkaisematta.

Lähihistorian ihmisoikeusrikokset ovat vielä selvittämättä, vaikka Viro onkin jo EU:n ja NATOn jäsen.

Ihmisoikeuksien suojana on perustuslain toinen pykälä Fundamental rights, freedoms and duties ja sen lisäpykälät.

Virosta tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1991, pari vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta erityisesti venäläisten kansallistamisongelmat vaivaavat maata vieläkin. Tämän lisäksi Viron lähihistorian ihmisoikeusrikokset ovat pitkälti tutkimatta ja syylliset nimeämättä.

Estonian Institute of Human Rightsin mukaan Viron ihmisoikeusongelmat ovat neljänlaisia: Neuvostoliiton tai Saksan miehityksen aikana tapahtuneita sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, rikoksia partisaaneja vastaan ja vuoden 1949 maaliskuun pakkosiirtoja.

Neuvostoliiton tekemät rikokset ovat tapahtuneet erityisesti vuoden 1941 miehityksen ja kesäkuun kuljetusten aikaan. Ketään ei ole kuitenkaan tuomittu rikoksista, koska näyttö on osittain vanhentunut ja todisteet kadonneet. Lähinnä tuomitsemista oli ESSRn Saaremaan osaston sisäisten asioiden ja valtionturvallisuuden kansojen komissaari Vassili Riisin tuomitseminen. Riis on syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan, koska hän antoi luvan 1062 Viron kansalaisen kuljettamiseen kesä-heinäkuussa 1941. Oikeudenkäynti Riisiä vastaan keskeytyi syytetyn kuollessa 28.2.1998.

Kymmenen vuotta ESSRn sisäisten asioiden ja valtionturvallisuuden ministeriön kansojen komissaarina toiminutta Idel Jakobsonia epäiltiin puolestaan 1800 ihmisen alistamisesta, mutta hänet todettiin vuonna 1997 syyntakeettomaksi huonon fyysisen ja henkisen terveytensä vuoksi. Jakobson oli 1940-luvun rikosjohdon viimeisiä elossaolevia jäseniä, joka kuoli 12.9.1997.

Ajallinen etäisyys vaikeuttaa syytteen nostamista

Myös Saksan sotarikoksista vastuullisten tahojen tuomitseminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa tapahtumien ajallisen etäisyyden vuoksi. Harry Männilin tapaus osoitti, että todisteita syytteen nostamiseksi on vaikea löytää. Syyttäjä lopetti tapauksen tutkinnan joulukuussa 2005 todisteiden puutteen vuoksi.

Parhaillaan on menossa Saksan turvallisuuspoliisin tulkkina vuosina 1942-44 työskennelleen Mihail Gorškovin tapauksen tutkinta. Gorškovia syytetään Slutskin geton likvidoinnista helmikuussa 1943 ja partisaaneja vastaan suunnatuista operaatioista myös siviilejä vastaan kesä- ja heinäkuussa 1942 Uzdan, Kopylin ja Stolpcen alueilla.

18.5.2005 Viron tasavallan ja Venäjän hallitukset solmivat sopimuksen, joissa turvattiin molempien rajalla, Petserimaalla elävien setukaisten ja muiden etnisten ryhmien ihmisoikeudet ja oikeus omaan omaisuuteen. Viron riigikogu ratifioi sopimuksen pari päivää sen solmimisen jälkeen, mutta Venäjän viranomaiset eivät ole sitä vieläkään tehneet.

Kolmas ihmisoikeusrikkomusten kategoria Virossa ovat olleet rikokset partisaaneja vastaan. Karl-Leonhard Paulovia, entistä valtion turvallisuusministeriön tuhoagenttia syytettiin kolmen partisaanin tappamisesta lokakuussa 1945. Põlvan piirikunnan oikeus ja Tarton vetoomusoikeus antoivat Pauloville tuomion murhista. Põlvan piirikunnan oikeus tuomitsi Pauloville enimmäisrangaistuksen, kahdeksan vuoden vankeutta rikoksista ihmisyyttä vastaan 29.7.2000.

Paulov on ensimmäinen ja ainoa ihminen, joka on tähän mennessä tuomittu Virossa rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hän kuoli 6.2.2002 Murrun vankilassa ikääntymisen aiheuttamaan sairauteen kesken tuomionsa kärsimisen.

Tutkimukset Neuvostoliiton Valtionturvallisuuden komissariaatin, valtionturvallisuuden ministeriön, sisäministeriön ja valtionturvallisuuden komitean vuosina 1944-1978 siviileihin kohdistamista iskuista ovat vielä meneillään. Nämä tahot ovat yhdessä tukahduttaneet vastarinnan, jossa kuoli ainakin 2700 ihmistä.

Viimeinen Viron lähihistorian tutkimattomista ihmisoikeusrikoksista on vuoden 1949 maaliskuun pakkosiirto, joka merkitsi 20702 virolaisen siirtämistä Neuvostoliittoon 23.-25.3.1949. 70 % siirretyistä oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Uusimpien tutkimusten mukaan 3000 ihmistä kuoli kuljetusten aikana. Seitsemän ihmistä on saanut ehdollisen tuomion näistä kuljetuksista rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja monet oikeudenkäynneistä on keskeytetty vastaajan huonon kunnon vuoksi.

1.9.2002 voimaantulleessa Viron rikoslaissa erotellaan selkeästi toisistaan rikos ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaksi luokitellut vuoden 1949 maaliskuun kuljetukset.

Vain entistä Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean ja Viron leninistisen nuorisoliikkeen pääsihteeriä ja Viron kommunistipuolueen keskuskomitean pääsihteeri Arnold Merta on epäilty syylliseksi kansanmurhasta, muuten lähihistorian ihmisoikeusrikokset ovat hämärän peitossa ja syyllisiä vailla.

tulossa julkaisuun jonnekin päin

Comments

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari