Petroskoi-kokouksen jälkimaininkeja

Petroskoilainen runoilija Jevgeni Bogdanov ja tyttärensä Eevi-Maria osallistuivat kongressiin. Kansantansseja esitettiin useissa eri yhteyksissä. Karjalan tasavallan suomenkielinen voimahahmo, vuonna 1935 syntynyt kirjailija Armas Mishin kuului tapahtuman järjestäjiin, kuvassa hän saapuu johtamaan puhetta Belyje Kljutshi -hotelliin. Udmurttikirjailija Viktor Shibanov kääntää parhaillaan Kalevalaa. Suomen delegaatiota johti Kizillä kuvattu professori Kari Sallamaa. Kontupohjasta kirjailijavieraille esiteltiin komea konserttisali, muukalaisvihamielisyyksistä isännät eivät maininneet sanallakaan. Nenetsi Maria Voldina kantoi iloisena kansallispukuaan. Kuvat: Liisa Yli-Ketola

Hätähuutoja ja toivon pilkahduksia
Alkuperäiskansat Venäjällä kaipaavat tukea, vaikka valtion edustajat kehuivat eri kansallisuuksien sopuisaa rinnakkaiseloa. Vähemmistökirjailijat valoivat tulevaisuuden uskoa toisiinsa.


Petroskoi
Liisa Yli-Ketola

Vain omalla äidinkielellään ihminen voi ilmaista syvimmät tuntonsa. Voiko pienistä kansallisuuksista nousta maailmankirjailijoita? Voisiko suomalais-ugrilaisesta kirjallisuudesta tulla muotia maailmalla? Vai onko sittenkin kymmenien kansojen kohtalona muuttua pikkuhiljaa pelkiksi maantieteellisiksi käsitteiksi suuren äiti Venäjän syleilyssä?
Näitä kysymyksiä pohdittiin neljän päivän ajan viime viikolla Petroskoissa järjestetyssä yhdeksännessä Suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kansainvälisessä konferenssissa. Osallistujia oli noin 300.
Puheenvuoroissa korostui välillä hätääntynyt pessimismi: Vain unkari, suomi ja ehkä viro jäävät omina kielinään elämään. Toisaalta taas nuoret kirjailijalupaukset synnyttivät jo pelkällä läsnäolollaan toivoa paremmasta.
Petroskoilaiselta Jevgeni
alias Enska Jakobsonilta ilmestyi pari vuotta sitten suomenkielinen runoteos Mielentilat. Teoksen päätössanoissa hän määrittelee itsensä etnofuturistiksi.
Virossa syntynyt ja nykyään laajasti ainakin Komin ja Marin tasavaltoihin sekä Udmurtiaan levinnyt esteettis-filosofinen liike etnofuturismi rakentuu kansallisuusaatteen, henkisen vapauden, eettisen etsinnän ja arvojen uudelleenarvioinnin varaan. Jakobson toivoo etnofuturistisesta liikehdinnästä itsetunnon ja rohkeuden lähdettä pienten kansallisuuksien taiteilijoille.
- Teillä isommilla veljillä on valtiot ja muut. Pienet kansat ovat arkoja astumaan esiin ja puhumaan äidinkielellään. Viron etnofuturistit julistavat kaoottisuutta. Aika Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on ollut monelle sekavaa uusien arvojen etsimisen aikaa, mutta minä pyrin runoissani selkeisiin kuvioihin ja haluan järjestystä kaaoksen keskelle, Jakobson kuvailee.
Hän opettaa Petroskoin yliopistossa suomea ja intoutui kirjailijakonferenssissa puhumaan suomea opiskelijoidensa kanssa, vaikka muutoin he oppituntien ulkopuolella puhuvat aina venäjää.
- Siis kyllä tällaisilla tapaamisilla on merkitystä, vaikka itselläni ei täällä ole mitään asemaa. On mukavaa kuulla paljon suomea puhuttavan ympärillään, Jakobson sanoi.
Jakobson teki pitkän työpäivän tulkkaamalla lennosta lukuisat esitelmät venäjästä suomeksi. Petroskoin tapahtumassa ison osan puheenvuoroista käyttivät virkamiehet, joiden päätehtävä tuntui olevan selvittää, miten hyvin Venäjällä vähemmistökielisten väestöryhmien asioita hoidetaan. Olihan tapahtuman suojelija Karjalan tasavallan presidentti Sergei Katanandov
, jolle kaukaisista tasavalloista saapuneet vieraat osoittivat kiitospuheenvuoroja.

Ikää arvostetaan

Suuren Venäjän ja pienten kansakuntien välisen ristivedon lisäksi ilmassa oli sukupolvien välistä paikkojen jakoa. Nuoria ei puheenjohtajistossa saati esitelmien pitäjinä juuri kuultu. Eikä esimerkiksi Karjalan liivin kielen taitajaa ja laulujen sanoittajaa Santtu Karhua ei nähty.
Tapahtumien pitkäaikainen kantava voima unkarilainen P ter Domokos
päätti jättäytyä heikkenevän terveytensä takia syrjään ja piti nyt ensimmäistä kertaa konferenssissa pienen alustuksen omalla äidinkielellään unkariksi. Se kuvannee tapahtuman luonnetta, aivan kuten Enska Jakobsoninkin totesi: Jälleen kerran venäjän kieli jyräsi kaiken alleen .
Domokos korosti, että tapahtuma pitäisi varata vain niille, joita suomalais-ugrilaiset aihepiirit aidosti kiinnostavat. Domokos itse sanoi, että nyt alkaa olla hänen vuoronsa kuempia.
Kirjallisuuden tutkija ja runoilija, 44-vuotias udmurtti Viktor Shibanov
vaikutti konferenssissa suorastaan nuorelta poikaselta. Hän osaa suomea, kirjoittaa runoja udmurtiksi ja kääntää parhaillaan muun muassa koko Kalevalaa omalle äidinkielelleen. Tähän asti Kalevalasta on ollut udmurtiksi saatavilla vain lyhennelmä.
- Olen kirjoittanut runoja 18-vuotiaasta alkaen. Välillä on tullut turhautumista, miksi kirjoittaa, lukeeko niitä kukaan, Shibanov pohtii.
Hänen kansansa edustaa kuitenkin Suomen kielisukulaisten joukossa yhtä suurimmista ryhmistä. Udmurtteja on vielä noin 640 000, kun esimerkiksi vepsäläisiä on enää 8 200, manseja 11 400.

Vetoomuksia valtiolle

Virolaisen kirjailijan, vuonna 1935 syntyneen Arvo Valtonin tervehdyssanat luettiin paperilta, koska hän ei sairauden takia päässyt Petroskoihin. Hän on pitkään luotsannut suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden yhteistyötä ja hänen viestissään tiivistyi oleellinen: pienillä kielillä annettava opetus on puutteellista, ihmiset eivät tilaa lehtiä eivätkä lue äidinkielistä kirjallisuutta riittävästi.
- On suorastaan isänmaallinen teko tilata kansalliskielisiä lehtiä. Kirjastoihin pitäisi saada kansalliskielisten kirjojen osastoja, jotta kirjat löytyisivät helpommin. Valtiovallan pitäisi edistää pienten kieliryhmien kirjallisuuden saatavuutta kirjakaupoissa. Ihmiset olisi saatava arvostamaan omaa kirjallisuuttaan, Valton listasi.
Samaan aikaan isäntäkaupunki Petroskoissa ilmestyvän vähemmistökielisen lehden Karjalan Sanomien
toimituksessa päätoimittaja Robert Manner tuskailee, ettei enää ole edes oikolukijaa talossa. Suomenkielistä lehteä kustantava Periodika on liitetty aiempaa kiinteämmin Venäjän valtion budjettiin - ja siis kaikista tuottamattomista toiminnoista on säästettävä.
Toimituksen käytävillä suomen kieltä kuulee iäkkäämpien toimittajien mielestä entistä harvemmin. Nuorille venäjä on on sittenkin se luontevampi kieli.
Karjalan tasavallassa toimivan suomen-, karjalan- ja vepsänkielisen radioaseman lähetysaikaa on päivittäin enää noin tunti, joka sekin useimpien mielestä mahdollisimman huonoon aikaan kello 16.20. Silloin ollaan Karjalassa vielä töissä. Aamulla radiosta lähetetään suomeksi uutislähetys.
Kansallisuusasioiden komitean puheenjohtaja Jevgeni Trofimov
korosti juhlapuheessaan, että Venäjän monietnisessä suvereenissa demokratiassa asiat sovitaan eikä ketään painosteta. Samalla hän kuitenkin totesi myös, että pienten kansojen pitää päästä osallisiksi paikallisista luonnon antimista ja että pienten kansojen sukupuuttoon kuoleminen on estettävä. Hän myös muistutti, miten paljon kansallisuuksia Venäjällä on, maahanmuuttajiakin noin 100 miljoonaa vuosittain.


juttu julkaistu tämän päivän Karjalaisessa


Comments

S. Liuhto said…
Onkohan toi Robert Manner sukua sille Neuvostoliittoon paenneelle kommunisti-Mannerille, joka ns. likvidoitiin?
dahl said…
Mie en tiedä.

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari