Missä ovat sisällöt?




Missä ovat sisällöt?

Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja, kirjailija Jan Kaus kritisoi kovin sanoin Petroskoissa syyskuun lopussa pidettyä yhdeksättä suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kokousta. Hänen mielestään kokouksessa pitäisi keskittyä keskustelemaan kirjallisuuksien sisällöistä, ei haalimaan itselle enemmän etuja ja käännösmahdollisuuksia.

-Täällä tarvitaan ennen muuta uusia ilmaisumuotoja, kirjallisuus on vieläkin liiaksi perinteissä kiinni. Miksi Venäjällä ei keskitytä lukijuuden edistämiseen? Se on paljon tärkeämpää kuin yritykset saada omia kirjoja käännettyä vieraille kielille.

Virossa ponnistellaan aktiivisesti lukijuuden edistämiseksi.

-Kirjailijaliitto käynnisti pari vuotta sitten projektin, joka tuo tämän vuoden marraskuussa virolaisia kirjailijoita kolmannen kerran kirjastoihin kertomaan työstään ja virolaisesta kirjallisuudesta yleensä. Lisäksi järjestimme viime vuonna ison kansainvälisen seminaarin Baabelin kirjasto, jossa oli vieraita myös Suomesta.

Kaiken kaikkiaan lukijoiden ja kirjailijoiden välinen suhde on Virossa paranemassa, vaikka tekemistä riittää edelleen. Runous kukoistaa maassa – hyvää runoutta myös ostetaan, kuten Doris Karevan viime vuonna 7000 kappaletta myyneen runokokoelman myyntiluvut kertovat.

Hyvää proosaa sen sijaan julkaistaan Kausin mielestä liian vähän. Hän itse käytti uusimman romaaninsa kirjoittamiseen aikaa kokonaiset neljä vuotta. Romaani syntyi luottamustoimien, perheen ja talonrakentamisen ohella.

-Virossa on myös Erkki Luukin, KIWAn ja Berk Vaherin muodostama kirjallinen piiri, joka haluaa laajentaa lukevaa yleisöä Vihik-aikakausjulkaisun avulla.

Luukin, KIWAn ja Vaherin muodostama kirjallinen ryhmä aloitti toimintansa vuonna 2002, ja se on julkaissut tähän mennessä kymmenkunta aikakauslehteä.

Kustantaja, kirjailija, lukija

Kokouksen teemana oli kustantaja, kirjailija ja lukija. Moni puhuja ilmaisi huolestuneisuutensa suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten huonosta asemasta ja puutteellisesta opetuksesta, mutta ratkaisuja tilanteen parantamiseen ei juuri osattu esittää.

Nenetsikirjailija J.N. Nabova uskoi kielen elävän perheessä, jossa isä ja äiti rakastavat kieltä. Vain näin säilyy äidinkieli, kansan sielun ydin. Hän oli huolissaan siitä, että hantit häpeämällä oman kielensä puhumista osallistuvat näin myös oman kielensä hävittämiseen ja vähittäiseen katoamiseen. Nabova kertoi, että kouluihin on perustettu tänä vuonna lapsille ryhmiä, joissa he voivat elvyttää ja pitää yllä kieltä kertomalla omasta suvustaan ja vanhemmistaan.

Vähemmistökielten asemaa voivat edistää myös tiedotusvälineet, väitti nuorta komilaista runoutta julkaisevan Invenski Grai –lehden päätoimittaja. Ensimmäinen painotuote Komissa ilmestyi vuonna 1926. Kylväjä-lehdellä oli keskeinen rooli kaunokirjallisuuden, mutta myös yhteiskuntaa ja taloutta koskevan tiedon julkaisijana. Radio keräsi sananlaskuja, ja siellä esitettiin näytelmiä. Nykyään komin kieltä kuulee radiossa yhä vähemmän, eikä sanomalehdistä löydy kirjallisuutta rakastavia toimittajia.

Rita Dahl

Comments

Anonymous said…
This comment has been removed by a blog administrator.

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari