He ovat toisissaan kiinni kuin köynnökset








He ovat toisissaan kiinni kuin köynnökset


He ovat toisissaan kiinni kuin köynnökset, he ovat luonnollinen kasvusto puiston penkillä lähtemättä pois, markiisi de Pombâlin ratsastaessa voittoisasti teräsratsullaan kohti

Avenida da Républicaa ja kaupungin sydäntä heidän sydämensä sykkivät

samaan tahtiin ja he näyttävät sen kietoutumalla toisiinsa kiinni kuin

köynnökset tiukasti ja hartaasti he syventyvät ystäväänsä kuin väliin

jääneeseen jumalanpalvelukseen, he ovat kuu ja aurinko Lissabonin

katujen yllä, he ratsastavat yhdessä auringonlaskuun markiisi de

Pombâlilta varastamallaan rautahevosella, he uskovat puun lakiin

kuin sydämeen joka sykkii puun kovassa rinnassa haluten ulos!

he antavat puulle sydämensä jonka he ovat aikoja sitten

jakaneet kahtia ja syöttäneet toisilleen, he kuuntelevat

kiven kuisketta ymmärtämättä siitä yhtään mitään aivan

kuin he eivät ymmärrä mitään jumalanpalveluksen kulusta

ja he jatkavat salaisia riittejään suojaisassa siimeksessä, Eduardo VII:n

puistossa, eikä heitä kukaan häiritse, koska puisto on tyhjä, silloinkin

kun siellä on kulkijoita, puisto on täysin tyhjä, eikä sen leveällä bulevardilla

kulje kuin syksyiset keltaiset lehdet muistuttaen ehkä kuolemasta ja katoavaisuudesta

kun ne tallautuvat lihavan kotiinpalaavan perheenemännän jalkoihin, tai toisaalta voivat ne

jäädä liikemiehenkin kenkien alle, kaikki on täysin mahdollista, myös se että he ovat luonnos

vuosisadan vaihteen taiteilijan lehtiöstä, joka ei kuitenkaan lähde pois vaan jää penkille istumaan



Panoraama


Palatsit ja talohökkelöt toistensa niskassa, kaikissa sateenkaaren väreissä ne kukkivat

kuin vain niille olisi annettu lupa ja tarkoitus, ne ovat ahtautuneet vieri viereen kuin

tilasta olisi käyty kovakin kilpailu kaikkien halukkaiden kesken ja lopulta kaikille

niille on annettu elinmahdollisuus, koska ne ansaitsevat sen, ne ovat kukin

kauniita tavallaan, vaikka toki hyvin erilaisia, mutta erilaisuudessaan ne

tasapainottavat toisiaan kuten kansallisuudet niiden sisällä, ne kantavat

muistoja kuin suljettu lipas ne tuovat tuulahduksia Brasiliasta,

Angolasta ja Mosambikista, kaikista maista joita ne pitävät

sisällään, tukahdutettuja ja ilmaistuja tunteita kuin värien

skaala joilla ne on kuorrutettu, miksi ihmeessä se

kaikki kiire ja mekastus on tarvittu tämän kaupungin

suunnittelussa, kuin kaikilla olisi ollut kiire kultaryntäykseen

eikä kukaan olisi kuitenkaan päässyt perille asti, kaikki ovat kantaneet

kortensa kekoon niin että keosta on tullut korkea Baabelin torni josta yhden

palan pudottamalla pudottaa toisen, ja siksi torni ei ole koskaan kokonaan valmis

vaan aina ikään kuin uudelleen täydellisemmäksi rakentumassa vaikka täydellisyys on

sana jota ei voi soveltaa tähän näkymään joka lukitsee hengen aivan kuten nämä talot sisäänsä

Comments

Popular posts from this blog

Malawi folk-tale

Apurahapaja I saa jatkoa lokakuussa - ilmoittaudu heti!

Surullisen hahmon ritari