Sufirunoilija Svetlana Suslova

Ongelmallinen mies

Kirgistanilaisen runoilijan Svetlana Suslovan mielestä kirgistanilaisten naisrunoilijoiden suurin ongelma on mies. Parhaimmat säkeet syntyvät aiheista, joita naisrunoilijoiden ei sallita käsittelevän.

Näitä kiellettyjä aiheita ovat useimmiten seksuaalisuus ja yhteiskunta.

”Naisrunoilijoiden parhaimmat säkeet joutuvat useimmiten pöytälaatikosta, sensuroitujen säkeiden joukosta”, tietää nuorille suunnattua kirjallisuuskeskusta johtava Svetlana Suslova. Nuoret naiset pelkäävät säkeidensä julkaisemista, koska hintana siitä saattaa olla avioero ja yksinhuoltajuus. Kirgisiassa, kuten Keski-Aasiassa yleensä, naisen paikka on kodissa, miehensä tarpeista huolehtijana ja hellan ääressä.

Kirjallisuuskeskuksen johtamisen lisäksi Suslova toimittaa Literaturny Kirgistan –kirjallisuuslehteä. Lisäksi hän on toimittanut kirjallisuusohjelmia paikalliselle televisiolle vuodesta 1975, toiminut Academy of Artsin toiminnanjohtajana ja ennen maaliskuun 2005 vallankumousta ja Ahmed Akayevin vallasta syöksemistä presidentin henkilökohtaisena neuvonantajana.

”Kehittelin kulttuurivaihtoa edistäviä kulttuuri- ja tiedeprojekteja eri maiden kanssa. Viimeisin hankkeeni oli Moskovan yliopiston paikallisen toimipisteen avaaminen Bishkekiin.”

Koulutus onkin tarpeen maassa, jonka epävakaaseen tilanteeseen heinäkuiset presidentinvaalit tuovat tuskin minkäänlaista parannusta. Päinvastoin, huonoimman mahdollisen vision toteutuessa maan kirjastot suljetaan ja julistetaan, ettei maassa ole lukijoita.

Naiskirjailijoihin kohdistuva sensuuri on muodoltaan sekä julkista että yksityistä. Julkisen sensuurin rajat asettaa islam, jonka mukaan naisen paikka on palvella miestä keittiössä ja muualla. Menestystä tavoitteleva nainen on uhka myös miehelle ja hänen yhteiskunnalliselle nousulleen. Ehkä pahin uhka on kuitenkin itsesensuuri, jota moni nainen harjoittaa tietoisesti tai tietämättään.

Suslovalla on aiheesta omakohtaista kokemusta. Hänen runoutensa muuttui kertaheitolla keskinkertaiseksi, kun hän meni naimisiin.

”Siitä lähtien olen pitänyt miehistä”

Svetlana Suslova syntyi 1949 sotilassairaalassa, jossa häntä näytettiin sotilaille. Jokainen sanoi hänestä jotakin.

”Siitä lähtien olen pitänyt miehistä”, sanoo Suslova, joka on naimisissa sosialistisena realistina tunnetuksi tulleen kirjailija Aleksandr Ivanovin kanssa.

Kun Svetlana oli kaksivuotias, hänen isänsä sairastui tuberkuloosiin ja perhe lähti Venäjältä Kirgistaniin, parantavana järvenä tunnetun Issyk-Kulin äärelle asumaan. Isä toipui sairaudestaan ja eli 75-vuotiaaksi.

Ensimmäisen runokokoelmansa Aasialleni Suslova julkaisi jo 15-vuotiaana. Sitä ennen hän kirjoitti säkeensä ylös, tanssi ne, eikä koskaan muuttanut säkeitänsä. 16-vuotiaana Suslova tajusi olevansa sufilainen, joka tunsi rakkautta kaikkia luomakunnan elollisia ja elottomia olentoja kohtaan ja halusi luopua ylenpalttisesta omaisuudesta.

”25-vuotiaana ymmärsin kirjoittavani väärin ja aloin etsiä runoilijoita, jotka ovat minun teemojani lähellä. Löysin muun muassa keskiaikaiset Rudakun, Nizainan, Sanaréen ja Bedin. Käännyin muslimiksi ja aloin lukea Koraania, jonka mukaan rakkaus on ainoa jumala. Säkeiden kirjoittaminen onkin minulle palaamista sieluun, ainaista rakastumista. Kirjoittaessani olen jatkuvasti juopunut, koen maailman kauniina ja kokonaisena, en kaipaa mitään, hyväksyn jopa sairaudet, enkä halua omistaa mitään.”

Suslova kirjoittaa mielellään kaipaavista ja tuskaa tuntevista ihmisistä ja tutkii erilaisia tunteita.

Toisesta, Viides vuodenaika –kokoelmastaan Suslova sai Lenin-Komsomol-palkinnon. Sitä seurasivat Kapinallinen satakieli, Romanssi ja runous, Konsertto viululle ja orkesterille. Viimeksi mainitun Suslova myös kuvitti itse. Kirjasta sukeutui pienoinen skandaali ilmestymisensä aikaan 1970-luvulla.

”Jouduin eroamaan Venäjän kirjailijaliitosta, koska kirjani ei ollut ideologian mukainen. Onneksi selvisin siitä, ja jatkoin kirjoittamista.”

Kaikua metsästämässä, lastenrunokirja, ABC, Takaisin itsekseni, Lohikäärmeen lento, Valitut runot ja puoleksi Suslovan pojan kanssa kirjoitettu Vuosien kirja seurasivat Suslovan runokokoelmien sarjaa.

Hän on myös kääntänyt paljon, esimerkiksi Omar Khaijamia ja uiguurirunoilijoita. Suslova on nimitetty Kirgistanin tasavallan kunniajäseneksi ansioistaan kääntäjänä. Lisäksi hän on saanut kääntäjille suunnatun Orden-palkinnon Venäjältä.

Henkisten arvojen etsintää

Uusimmassa runokokoelmassaan Kalan hiljaisuus Suslova etsii materian sijaan henkisiä arvoja, jotka turhan usein ovat päässeet unohtumaan. Sufistinen elämänasenne heijastuu runossa, jossa väärien arvojen valta-asema kaatuu vasta kun maailma loppuu.

”Kokoelman eräässä runossa Mooses meditoi, kun hänen luokseen tulee vaihtoehtoista Jumalaa ja rahalle vaihtoehtoisia arvoja tarjoava taikuri. Tuhat vuotta vanha kala ui pitkin virtaa – astrologian mukaan olemme eläneet kalan aikaa vähän aikaa sitten. Runossa sanotaan: ”Mysteeri on kaunis kun sillä ei ole kasvoja”. Mooses haluaa taikakepin, joka on kaiken voiman lähde. Hän käy läpi muutoksen, jonka jälkeen tietää, mitä haluaa.”

Suslovan runous on keveä tuulahdus maailmassa, jossa kaikki tiedetään turhankin varmasti, eikä vallitsevia arvoja haluta kyseenalaistaa. Hänelle on sanottavaa niin idässä kuin lännessä asuville.

julkaistu Kulttuurivihkoissa 5/2005

Comments

Popular posts from this blog

SLE ei estä pianistia toteuttamasta unelmiaan

Surullisen hahmon ritari

Malawi folk-tale