Events in Cairo & Alexandria

Finnish poets Rita Dahl (vice-president of Finnish PEN) and Katariina Vuorinen participate in a freedom of speech -seminar in Cairo and reading in Alexandria between 13th-16th of June, arranged by Egyptian PEN. For more information, contact: iqbalbaraka@yahoo.com.

Dahl also participates in a colloquim for Arab-Scandinavian female poets in Alexandria 24th-27th of June.

Onneksi aika on soikea

Onneksemme aika on soikea ja paukkuu kuin kuminauha

Dahl: Onneksemme aika on soikea ja paukkuu kuin kuminauha eteen ja taakse – venytelkäämme sitä kuin purukumia. Olen nyt tieteellisellä päällä ja mietin, millaisia mikkojuvia uudessa kirjallisuuspuutarhassamme kasvaa. Olen nähnyt niitä läheltä. Katsovatko ne Amerikkaan, Meksikoon vai jonnekin muualle. Puolustavatko ne yhteistä kukkamaata vai ovat vain itsensä asialla? Veikkaan enemmän jälkimmäistä. Itse olen puolivälissä tässäkin asiassa.

Pellinen: Oikeastaan oli hyvä, että oli 60-luvun murros, joka teki kaikista mikkojuvista allenginsbergejä yhdessä yössä. Ginsbergin ääni kaikui Helsingin latinalaisissa polttareissa, jossa newyorkilaisen runoilijan valkoiset sokeankepit viuhuivat. Puolimäessä minäkin nousussa pikkutummalle Piero Heliczerille – alkuperämaa Brasilia – omaa Lauttasaari-junttiani, jonne päädyimme erään pikku-Ginsbergin allekirjoittaneen vuokraboksiin, tarkemmin sanoen Lielahdentie 6:een. Siitä se kohdallani alkoi. Tämän Piero Heliczerin oli muuten varastanut ensimmäisestä Lahden kirjailijakokouksesta Pekka Lounelan hyväksyvällä katseella.

Dahl: Lahdessa kävin minäkin viime kesänä, eikä slovenialaisen naisjumalatar Taja Krambergerin yltiöhekumallisuuden ohella mikään sopinut hyvin hermooni. Ehkä ei sekään. Kun kirjasta tulee liika levinnyt, kohoaako maan päälle tekijäkin? Jäätä on kyllä Suomessa vaikea rikkoa, myös suvena ei tule kotikenttäetua. Jalkapallo on viinaa parempi yhdistävä side, mutta tällä kertaa jäimme eri aamiaispöytiin istumaan, eikä syntynyt Georgia-Suomi-Iso-Britannia-Puola-maajoukkuetta, vaikka yritys oli kova. Taas hävisimme. Kysyitkö Lounelalta lupaa Heliczerin kidnappauksen? Minä olisin vienyt ilman lupaa.

Pellinen: Mielenkiintoista seurata sinun tähän asti salassa pysynyttä konferenssikäyttäytymistäsi. Sekä Heliczer että Lounela kuuluivat tuolloin vain vaivoin elämänpiiriini. Paitsi että Lounela yksityiselämän puolella oli haukkunut erään rakkaimman luokkatoverini hulluksi, mikä kyllä piti paikkansa, kuten kaikki muukin Lounelan kohdalla. Mainittu Kalevi seikkaili auttavana pääkertojana, eräänlaisena pahvi-ihmisen äänipäänä, erikoisromaanissani Nuoruuden ilmastot, jota siis silloin vielä ei ollut kirjoitettu. Vaikutuksen teki samassa huoneessa nukkunut Anselm Hollo oudoilla, käsittämättömillä, toistuvilla mutinoillaan: runoilija Pellinen, runoilija Pellinen, kun taas Arvo Ahlroos ja suihkussa hyvinvoivalta näyttänyt Matti Suurpää vaikuttivat kaikkiin muihin nähden epäilyttävän tavallisilta, kuten toimittajat aina. Ikään kuin aina kaikki ristit olisi jätetty kirjailijoiden kannettaviksi, minkä he aina – puutteellisen ammattitaitonsa vuoksi – hyvin tuntuvat tietävän. Lisäksi join aamun krapulapöydässä maitoa, johon kaikkien kirjailijoiden Paavi sanoi: ”Tuo nyt on vihoviimeinen tapa protestoida.” Odottaako sinua Kolumbiassa Kolumbian Jerofejev?

Dahl: Olin tänään anteliaalla päällä. Ulkomailla se konferenssielämä vasta alkaakin – oikea sisäelämä. Ikävää tosin on joutuminen keskelle piirejä, joista Pohjoismaiden vanhusklikki suojelee omaa ankkalammikkoaan, vauhdilla lisääntyvät kiinalaiset keskustelevat jälleen uusista viisumiongelmistaan (Hong Kong), Afrikka vaatii solidaarisuutta meiltä eli rahaa ja mielellään loppuun asti valmiiksi tehtyä työtä ja Latinalainen Amerikka ei ole edes paikalla. Amerikasta lähtee kovin ääni ja siellä on suurimmat likvidit kassavarannot, joista mesenaatit ammentavat pieniä nälkärahoja köyhyydessä eläville osoittaakseen solidaarisuutta ja sympatiaa kulttuuria kohtaan. Kadun vain paria yötä, vaikka mitään ei koskaan tapahdukaan. Olen vähän katutyttö itsekin, mutta kreivitärmäinen sellainen: syljen vain niille kasvoille, jotka sen ansaitsevat, en jokaikisille selviytyäkseni. Justiinan ase on muuten kaulin. Paukut puuttuu, mutta kyllä silläkin joku kallo halkeaa.

Pellinen: Hyvin puhuttu. Liikkeellä taas joku nuorta Leif Salménia muistuttava henki, paitsi että aika ja paikka jäivät puuttumaan, tai sitten voi kysyä, kuinka juhlallisia konferenssit entisaikaan olivat. Siitä, mikä Turun ja Lahden konferenssien aikaan piti olla tulevaisuutta, on tullut maailman ahdistukseen sotkeutuvaa kirjallisuutta ja toimittajien yleistä ja taloudellista kurjistumistilaa, jossa eetilliset sanktiot näyttelevät yhtä aikaa pää- ja sivuosaa. Enpä sitä kiellä, että joku on sanonut Siiri Angerkoskeakin älykkääksi näyttelijäksi. Taisi olla Jöns. Enemmän sisäpiirin lämpöistä karvaa, vähemmän kaulimia. Sitä paitsi muista lauluharjoituksesi. Parempi esikuvasi voisi olla Riitta Streich.

Dahl: Hautaan nyt kaulimeni kiveen, vaikka taitaisi olla syytä ottaa se esiin. Yritätkö nyt heitellä lumipalloa minua päin – pääsit vanhaan kiusaajan rooliin. Nyt riittää. Laskeudutaan jo Akropoliilta tavallisen rahvaan pariin. Siellä ei ole aikaa miettiä eetillisiä sanktioita, koska illat kuluvat Kotikadun ikkunaparien elämän seuraamiseen: ruudusta nähdystä voi hyvin muodostua oman sisäkarvan kuviteltu piiri niin että sisäkarvanmuodostus jää vallan kokonaan kesken ja vallitsevaksi asumismuodoksi tulee singleys yhdessä huoneessa. Nyt hengitän vapaammin. Riittaa en valitettavasti tunne, mutta E. Schwarzkopf ajaa hänen paikkaansa, eikä sovi unohtaa Renata Tebaldinkaan täyteläisenä soivaa aikuisen naisen ääntä. Täältä lähden yksinlauluharrastukseeni taas. On siis perjantai, oletko Robinsonini.

Pellinen: Kyllä ajaa. Asuin Kaisun luona ollessani puolikarvainen murrosikäinen. Se oli mukavaa. Hän oli eräänlainen varavanhempani korvike, kesäisotäti, Super-Siiri, josta olisi riittänyt vakuutusyhtiö Sammon työntekijöille vielä enemmän pääorganisaattoria kuin se Mannerheim-patsas siellä perintökirjahyllyn lasikaapissa osoitti. Ja miten vuorineuvos Raade saikaan kuulla kunniansa. Minä elin tuon tuiman pohjalaisen, Pietarissa lapsuutensa eläneen armosta. Kävin Helsingistä hänen luonaan vetämässä akkuni. Ei ollut maailmassa mahtavampaa tunnetta kuin olla hänen lähellään. Enkä ole kirjoittanut hänestä vielä puoliakaan. Suhteemme kulminoituu Kaisulle hämmästyttävään lauseeseen: ”Tiedäks, mul on ollu sua oikein ikävä.”

Dahl: Sisäkarvani – vai liekö sisäkorvaistutteeni - oli kauempana, Rovaniemellä asti. Sinne pääsi aina linjoja pitkin, koska junalla meno oli keskitetty kesään. Ei ollut mitään jännempää kuin kulkea yöjunan kolkkeessa ja taistella yläpedistä, missä söin rauhallisesti eväitäni, trip-mehua ja leipiä lukien mukaan ottamaani kaunokirjaa, pyrkien karkottamaan reviirilleni yrittävän sisareni ja tiibetinspanielin. Se oli elämän silloista juhla-aikaa. Ei tarvittu latinalaisamerikkalaisia seksuaalipoliittisia katukannanottoja fiestan syntymiseen. Riitti pelkkä vilaus tuntureiden äidinrinnasta: sinistä, hiukan valkoista jauhetta päällä. Sudentien pienessä kaksiossa oli ammekin: vilaus ylellisestä elämästä. Puhumattakaan ympäröivästä metsästä, joka oli erilaisia lajikkeita kuin kotimetsässä – tuoksukin oli huumaavampi. Kaisussa oli Elina Haavio-Mannilan populaaria karismaa, vähennettynä sosiodemografisilla seksitutkimuksilla, joissa suomalaiset paljastuivat lähinnä lähetyssaarnaajiksi.

Pellinen: Puututhan sinä sukulaiselämiini. Hetkinen. Olit kuin Agnes Airola, joka riitaantui Kaisun kanssa ihan normaalista asiasta. Myöskään meidän perheessä Kaisulla ei ollut kovin erikoista asemaa, koska Kaisu käyttäytyi isän sanoin kuin lapsi. Toisaalta minun on vaikea palata nykyhetkeen näkemättä mitä näen. Se voi johtua tästä alkavasta kesästä: nythän on 23. toukokuuta. Tunnen syntymän kihelmöivän. Olen täynnä maksaläikkiä. Enkä lainkaan tuollainen punaposkinen germaani, varmaan siis Rovaniemelläkin puolipoliittinen riihenpolttaja. ”Heinänä jumalan niityllä huojuisin ja olisin kylläinen.”

Dahl: Jenny ei ollut germaani laisinkaan. Pikemminkin mustalainen, yhtä suulas ja kovaääninenkin. Muistan hupinani olleen Jennyn ärsyttämisen itsepintaisella jalkapallon tekniikkaharjoituksilla: Jennyn Perkele-huuto olisi varmaan katkaissut puiden oksatkin, minulle moinen oli näillä leveysasteilla näkymätön temperamentikkuus ensimmäisen kerran maistettua eksoottista maracujaa, jolle mielessäni samaan aikaan nauroin. Siellä meni siis hedelmällisesti hermoradat nurin, kuin neitseellisellä vuoristoratakierroksella, jolta ei töyssyjä puuttunut. Jenny lauloi Karjalan kunnaat lähikallioille halutessaan kukkimaan ja nyt hän on tainnut puhjeta myöhäsyntyisenä lajikkeena minussa ties minä orkideana. Lappi ei ollut hänen kotimaansa: hän oli siellä henkilökohtaisessa vankilassaan. Yrityksiä valua etelään oli useita, mutta puolirampa ei käy helposti yksin kaupassakaan. Eläkeläinen iloitsee jo linja-autoon pääsystä: vaivat palkittu. Musta tukka liehuten Jenny oli vaaleanpunainen piste Rovaniemen katkuisella taivaalla, jossa palsat metsämökeissään potevat hirttäytymisenhaluaan, eivätkä pysty edes sitä toteuttamaan. Jennykään ei pystynyt kuin osittain, mutta ainakin hän ilmaisi itseään, mitä ei aina voi sanoa korva naapurinovessa uteliaana kuunnelleista lappalaisista. Juorut levisivät kuin kiertokirjeet.

Pellinen: Näen seuraavan kirjasi nimen: Jenni jo valmiina. Jenny Palsa ja minä. Motiivina elinikäinen kamppailu kylästä maailmalle: vägen från byn. Suurena esikuvana August Strindbergin Palkkapiian poika, omaelämäkerta sekin. Tarjoudun sivumalliksesi teokseen, koska olin sodan aikana -44 ihastunut Jenny-nimiseen niinikään mustalaisnaiseen. Ihastuimmekin pommisuojassa pommituksen aikana. Käydessämme Lauttasaaressa voin näyttää paikan. Valokuva ritariasustani minulla on: isän sylissä lammasturkissa. Se oli hyvä talo, siellä oli kaikenrotuisia ihmisiä, paljon lapsia. Eräänä kesänä meidän etelänmatka toteutui matkana Salzburgiin. Tätäkään en olisi kyllä muistanut ilman sinun Jenny-tätiäsi. Kiitos siitä hänelle.

Tansanialaiset naiset politiikan tekijöiksi

Tansanian naiset politiikan tekijöiksi

Tansanialaiset poliitikot ja kansalaisjärjestöjen edustajat kertoivat naisten ongelmista maassaan Demo Finlandin, UNIFEMin ja Nytkiksen järjestämässä tilaisuudessa 22.5. eduskunnan kansalaisinfossa. Ongelmat alkavat jo ruohonjuuritason asenneongelmista ulottuen poliittisen ylätason aliedustukseen. Tehtävää riittää.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki aloitti tutuilla faktoilla Suomesta maana, jossa naiset ovat saaneet äänioikeuden toisena maailmassa. Silti naisten poliittisen vaikutusvallan laajeneminen on kestänyt aikansa: ensimmäisen naispresidentin saimme vuonna 2000, ensimmäisen naispääministerin 2003. Lehtomäki korostikin, etteivät muutokset missään nimessä tapahdu yhdessä yössä.

Jo toiselta äitiyslomaltaan kuukausi sitten palanneen Lehtomäen mielestä maamme tukijärjestelmät mahdollistavat myös äitiyden ja uran yhdistämisen erinomaisesti. Median toimintaa ministeri piikitteli surkuttelemalla, että naisten osalta keskitytään pukeutumisen tarkkailuun, kun miehet pääsevät esiin itse asian kautta.

Lehtomäki korosti naisjärjestöjen tärkeyttä verkostoitua myös miesten yhdistysten kanssa.

- Miesjärjestöjen kanssa verkostoituminen on hyvä tapa saada aikaan naisten kannalta parhaita ratkaisuja opettamalla miehille tasa-arvon tärkeyttä.

Lehtomäki piti syynä suomalaiseen menestykseen tasa-arvon saralla koulutuksen tasa-arvoa, joka mahdollistaa myös lahjakkaiden naisten korkeakoulutuksen.

Hän kertoi kuulleensa jollakin Afrikan-matkallaan nepalilaisen naisjärjestön edustajan todenneen, että miehen kouluttamalla voi pelastaa yhden perheen, mutta naisen kouluttamalla kokonaisen kansakunnan! Lehtomäki päätti toiveikkaaseen huomautukseen, että vaikka maamme ovat erilaiset, perusrakenteemme ovat samanlaiset ja myös tansanialaisilla sisarilla on mahdollisuus samaan .

Tansanian DEMOn Ave Maria kertoi DEMO Finlandin tukevan erityisesti kahta aluetta Etelä-Tansaniassa, jossa kärsitään vesiongelmista. Veden hankkiminen on tyttöjen ja naisten tehtävä ja miehet käyttävät tilannetta hyväkseen muun muassa raiskaamalla viattomia vedenhakijoita. Teiniraskaudet ovat Marian mukaan todellinen ongelma ja syy tyttöjen koulutuksen keskeytymiseen. Ongelmana hän piti myös tyttöjen vähäisyyttä korkeakoulutuksessa. Muun muassa policy-analyysejä tekevän Tanzania Gender Networking Programmen (TGNP) vetäjä Usu Mallya valitti myös sukupuolinäkökulman puuttumista policy-analyyseistä.

Lehtomäki korosti vastauksessaan Suomen olevan kehitysavun lahjoittajaosapuoli, jolla ei ole itsellään vastuuta itse työstä. Päävastuu on kansallisella tasolla. Suomi voi painostaa tansanialaisia poliitikkoja huomioimaan paremmin sukupuolinäkökulman, mutta Suomi ei voi tehdä kehy-työtä järjestöjen puolesta.

- Siksi on tärkeää, että naisjärjestöt istuvat yhdessä alas ja miettivät asioita niin kauan, että päämäärät on mietitty jo valmiiksi.

Tansanian DEMOn johtaja Ave Maria lahjoitti Lehtomäelle taulun, joka oli koristeltu maan rikkaudella, norsunluulla.

Monen tason voimauttamista

Aivan ruohonjuuritason kokemuksista kertoi Etelä-Tansaniassa Kyelassa naisten kouluttajana toimiva Linah Mwakyembe, joka on DEMO Finlandin tuen avulla voimauttanut paikallisia naisia. Kyelassa on järjestetty muun muassa HIV-koulutusta ja koulutuksia, joiden päämääränä on saada naisia osallistumaan politiikkaan.

Kyelassa kärsitään sosiaalisista ongelmista, muun muassa terveydenhuollon saatavuus ja kalleus ovat ongelmia, samoin koulutukseen pääsy. Alueen 250000:stä asukkaasta vain 80000 äänesti viime vaaleissa. Mwakyemben tavoitteena on tehdä naisista itsenäisiä ja saada heidät arvostamaan koulutuksen tärkeyttä.

- Kyläyhteisöpankkeja perustamalla (yli 40) naisia on saatu mukaan liiketoimintaan. Heillä on oma tili, he tapaavat viikoittain keskustellakseen ongelmistaan, jotka liittyvät myös terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Usu Mallya totesi TGNP:n viimeisenä tavoitteena olevan sukupuolten välisen tasa-arvon. Yhdistys pyrkii tähän tekemällä yhteistyötä muun muassa feminismiin, HIV:hen, lapsiin, asianajoon keskittyneiden yhdistysten kanssa. Yhdistys panostaa myös sukupuolinäkökulman huomioivaan koulutukseen.

- Työskentelemme parlamentin keskeisten komiteoiden kanssa ja yritämme saada heidät nostamaan esiin naisten kannalta tärkeitä kysymyksiä. Olemme järjestäneet muun muassa väkivallan vastaisia kampanjoita. Juuri nyt haasteena on hallituksen hyväksymän 50/50-kiintiön toimeenpaneminen. Kiintiö vaatii puolueilta asenteellista muutosta: naisten mobilisointia.

Tansanialaispoliitikko, kansanedustaja Eliette N. Switi korosti puolueensa CCM:n työskennelleen naisten voimauttamisen puolesta auttamalla heitä esim. taloudellisesti. Hän korosti yhteisöperustaista voimauttamista, esimerkiksi tyttöjen kasvattamista. Ongelmat johtuvat siitä, että ruohonjuuritaso on niin kaukana, taloudellisten resurssien ja koulutuksen puutteesta.

Switin kollega Ashura Awanzi CUF-oppositiopuolueesta kertoi haluavansa perustaa maansa parlamenttiin samanlaisen naisverkoston kuin meillä on.

- Naispoliitikon haasteita on se, että heidät on eristetty päätöksentekoelimistä eikä heillä ole omistusoikeutta eikä siis myös itsenäisyyttä. Myös perinteet, joiden mukaan naisen paikka on kotona ja nainen voi puhua vain miehen jälkeen, ovat este kehitykselle, hän totesi.

Rita Dahl

julkaistu 22.5 Global Finlandissa

Kiinalainen kevätsiivous

Kiinalainen kevätsiivous

Pekingissä siivotaan ennen olympialaisia vauhdilla maton alle asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Näihin kuuluvat myös erityisesti Internetissä toimivat kriittiset kirjailijat ja toimittajat.

Valtion kannalta vahingollisimpia ovat kirjailijoiden ja toimittajien kaltaiset mielipidevaikuttajat, joiden kirjoitukset säilyvät parhaimmillaan vuosisatojen ajan verkossa tai paperilla. Ihmisoikeusaktivisti ja vapaa toimittaja Hu Jia tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen huhtikuun alussa ”valtiovallan kumousyrityksestä”. Kyseessä on tavallisin kirjailijoita koskeva syytös: myös Jian kollega Lu Gengsong sai neljän vuoden tuomion kriittisistä online-kirjoituksistaan, joiden väitettiin yllyttäneen ”valtiovallan kumousyrityksiin”.

Jia ja Gengsong eivät ole ainoita. Vuosina 2001-2005 annettiin yhteensä 41 tuomiota toisinajattelijoille, joista 3/5 oli Internetiin liittyviä. Internetiin liittyvät syytökset ovat johtaneet keskimäärin 7,5 vuoden tuomioihin. Kyse ei ole pienistä rikkeistä Kiinan valtion silmissä.

Ankarimman tuomion on saanut toimittaja Shi Tao, joka tuomittiin toukokuussa 2005 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen valtionsalaisuuksien luovuttamisesta. Tuomion aiheutti edellisen vuoden huhtikuussa kansainväliselle Internet-sivustolle lähetetty sähköpostiviesti, jossa oli Dangdai Shangbao –lehden toimituskokouksessa tehtyjä muistiinpanoja siitä, kuinka Kiinan kommunistinen puolue aikoi rajoittaa median toimintaa tulevan Tiananmenin verilöylyn 15-vuotisjuhlan aikana saman vuoden kesäkuussa.

Shi Tao lähetti viestin Yahoo-osoitteestaan, ja Yahoo (Hong Kong) välitti viranomaisille tiedon hänen identiteetistään. Shi Tao kirjoitti Kesäkuu-runon Tiananmenin verilöylyn muistoksi samaan aikaan.

Kirjailijoiden ja toimittajien sananvapausjärjestö PEN käynnisti olympiasoihdun sytytyspäivänä Poem Relay –kampanjan, jonka aikana kiinalaisen toimittajan Shi Taon Kesäkuu-runo ilmestyy yli 60:llä kielellä osoitteeseen www.penpoemrelay.org.
Sananvapausaktivistien toimintaa estetään ja rajoitetaan aktiivisesti myös viisumikielloin. Viimeisimpiä tapauksia oli Tukholmassa asuvan Independent Chinese PEN Centerin pääsihteerin Zhang Yun pysäyttäminen Hong Kongin rajalle. Yu oli kutsuttu puhumaan konferenssiin kansainvälisenä lehdistöpäivänä.

Valtio valvoo

Internetissä toimivien toisinajattelijoiden jahdista tekee erikoisen tehokkaan valtion, tietotekniikkayritysten ja cyber-poliisin yhteistyö. Valtion, yritysten ja järjestöjen ylläpitämä Golden Shield –sensuurijärjestelmä, Great Firewall of China, estää tiettyihin IP-osoitteisiin pääsyn. Golden Shield tekee yhteistyöta Googlen, Yahoon, Ciscon ja Microsoftin kanssa. Käyttäjätietoja, osoitteita ja nimiä kerätään erityisesti Internet-kahviloista.

Googlen ja Yahoon Kiinan-hakukoneisiin on kerätty musta lista kielletyistä sanoista ja käsitteistä, joiden perusteella tietoja kerätään. Kiellettyjen sivujen joukossa on poliittisesti arkaluontoisia sivustoja (savetibet.org, Falun Gong, Taiwanin hallitus), aktivistisivuja (ihmisoikeudet Kiinassa), kansainvälisiä uutissivuja (BBC, Time.com), kansalaisjournalismisivuja tai sivuja, joissa käyttäjät voivat itse luoda sisältöjä (GlobalVoicesOnline, Technorati). Vapaasti pääsee sivuille, joita Kiinan valtio pitää neutraaleina (Unicef.org, Greenpeace.org, Harvaerd.edu).
Kiinan cyber-poliisi on toiminut kaikissa 31 maakunnassa itsenäisinä poliisivoimina vuodesta 2003 lähtien. Cyber-poliisilla on yli 40000 virkamiestä.

Olympialaisten alla on hyvä muistaa, miten monitahoisesti ja tehokkaasti Kiinan valtio metsästää rajojensa sisä- ja ulkopuolellakin toimivia toisinajattelijoita. Samaan aikaan kun Pekingin katukuvaa siivotaan narkomaaneista, siirtotyöläisistä ja muusta ”epämääräisestä aineksesta”, sanatyöläiset kärsivät vuosien pituisia tuomioita, vailla toivoa huomisesta.

Rita Dahl

Kirjoittaja on kirjailija, vapaa toimittaja ja Suomen PENin varapuheenjohtaja.

julkaistu Sana-lehdessä 22.5.

Olemme eläneet ajassa. Kello on jo iso

Pellinen: Aikuisten malli tuli sukulaisten kautta. Isoveljen korvike oli kova kehumaan itseään, koska oli toimittaja. Ammensin siitä hetkellistä itsevarmuutta. Minusta tuli nuori kirjanpitäjä, suuri matkija, ahne saituri ja ulkoaoppija, joka tällä hetkellä kukoistaa toisessa lapsuudenromaanissaan. Äskeisestä kommunikaatiotavastani – normatiivisuudesta – oli sitten hyötyä. Sitä hyödyttivät pari aikuista aika tavalla. Yleensä olen aina hyvällä tuulella ja kehitysvaiheet menevät nopeasti ohi eivätkä saaneet minussa mitään pysyvää jalansijaa. Kesällä vaikuttivat järkälemäiset, suuret kalliot ja kesäruohossa – täytyy myöntää – eroottiset aikuiset pelehtivät. Rauha heidän sielulleen. Subjektiivisista arvoista oli helppo palata mielikuvitukseen ja päinvastoin. Muutoinkin kirjoitan myös erästä toista kirjaa kuin tätä. Kaikki on samaa minun kohdalla: millään ei ole mitään erityistä merkitystä.

Dahl: Inshallah. Pian lähden taas Egyptiin tutustumaan elämään kääntöpiirin alapuolella. Matkat elättävät minua. Missä muuten menee Kauriin kääntöpiiri.

Pellinen: Se menee Etelä-Afrikassa.

Dahl: Sähän olet ollut siellä.

Pellinen: Mä pidän enemmän leveys- kuin kääntöpiireistä. Afrikassa markka maksaa yhden randin ja aikakin on sama. Siellä ei tarvitse pyytää avaruudesta päivämatkailijoita tai nanoteknologiaa, kuten toteaisi Kurenniemi. Vaikka avaruudessa olen nytkin.

Dahl: Minä olen haastatellut sitäkin. Sehän asuu sinun kadullasi. Erikoista ettette ole jo ystävystyneet. Kumpikin luotte omaa maailmaanne luonnontieteiden ja scifin tai kirjallisuuden rajamaastoissa. Scifiähän se on lopettaa maapallon toiminta ja muuttaa kaikki ulkoavaruuteen, josta kansalaiset saisivat maaplaneetalle vain päivän vierailuoikeuksia. Ostamalla lisää, kuten Kurenniemi ajattelee.

Pellinen: Tuohon voi sanoa tavallaan, että Seilonen on ajanut minulle Kurenniemen virkaa sisäpoliittisempana asioiden paikalleen asettelijana. Yhteen aikaan hän hoiti koko Parnasson kirjallisuuspalstan. Aloitti vanhemman kirjallisuuden editiot ennen ketään muuta. Siinä kun Eino Säisä jatkaa sukupolviromaanin kaunokirjallista muotoa – eräänlaista puoliviljeltyä toimintaa – joka kenties päätyy minuun, Leif Salménin pysytellessä myrdalmaisessa tulikuumassa nykyhetkessä historian ja itsensä kanssa ja Donnerin jo annettua dynastiansa tilinpäätökset kuin vielä uudemman Maamme-kirjan kirjoittajana. Taidanpa siirtyä Dickens-Topelius-linjalle. Taidan mennä päätoimittaja Matikaisen kanssa Lontoon Dickens-museoon hänen opastettavakseen. Olen saanut abstrahoivista vahakabinettinukeista tarpeeksi. Ne eivät mielestäni elä.

Dahl: Nyt pääsit haluamaasi kirjallisen shaahin, opettajan virkaan, taas. Minullepa ei ole vielä avantgarde-Seilosen malleja ehtinyt vielä muodostua, mutta ihailen kyllä hiljaa noita vakaita palstanpitäjiä kirjallisuuslehdissä. Tosin tilat on muille varattu. Minä vaikutan muun muassa virtuaalisessa maailmassani, jossa teen ihan mitä tahdon, kuuntelematta keulapääfiguureja. Siellä on välillä kuumat paikat, niillä virtuaalisilla keltaisilla sivuilla. Nationalistiset kulmalappujen viholliset – kulmakivet – kuten Mannerheim ja Tuntematon Sotilas ovat vanhasuomalaista laatukamaa, jonka häpäiseminen nyt on niin muodikasta. Mutta muodista tulee vain paha päänsärky. Taidanpa suunnata kesällä taas Portugaliin Monsanton pikku kylään ja käväistä siinä sivussa Lissabonissa. Ehkä ostan sieltä Cesário Verden maaseutuelämästä kertovan elämäkerran ja yritän sen avulla omaksua sisäisen rauhan missä ikinä liikunkin. Maaseudun kaupungissa.

Pellinen: Käytit Seilosesta väärää termiä vakaa. Seilonen oli moderneista vasemmistolaisradikaaleista parhaasta päästä, vastakohta Valvojan ja Södikan vanhakantaisen papiston jänttiydelle. Se Seilosesta ja ilmiöhistorian tuntemuksestasi. Aika on Suomessa lyhyt ja nopea, kamelinsilta on monesti jo katkennut Nordean pamautellessa apurahoja jo 15-vuotiaille. Hyvä sinun Portugalisi semminkin kun se on omaelämänkerrallista positiivista aihepuuhastelua. Itse pyrin tuossa iässä, vähän nuorempanakin, Japaniin. Lopputulos oli automatka vanhempien kanssa Ingolstadtiin, Senaltto-huilutehtaalle. Syvällinen Saksan-tuntemus sekä kulkeminen lempikirjailijani, 1600-lukulaisen Grimmelshausenin jalanjäljissä. Elin mukana kirjan lehdillä, kun romaanin lyhytikäinen palkkasotilas kohtasi lähes elämän ensimmäisen tai toisen alabasteririnnan.

Dahl: Mesenaatit vain nuorentavat ikärajojaan ja alentavat rimojaan. Ikävää sitä on katsella. Onneksi Georg C. Ehnrooth ei sentään vaikuta kirjallisuudessa: siitä tulisi paha trippi. Parempi hänen on matkustaa kolmosen ratikassa tiukasti sidotussa poplarissa kohti kotia. Onpas hän seikkailukas, todellinen Simplicissimus. Erityisesti en ole pyrkinyt mihinkään, maat tulivat minuun, kirjailija kävi käsiksi ja heti kuljin auringonkukkaniittyä, Pessoan ystävällisessä johdatuksessa Lissabonin Avenidoja ja aika pian jouduin jo Rion Cobacabanalle rantabulevardille, missä transvestiitit odottavat toiveikkaina asiakkaita. Minä valitsin caipirinhan ja teknisten vikojen vuoksi Lissaboniin palaavan lentokoneen. Vasta toisella yrittämällä olin perillä.

Pellinen: Voisin hyvin tulla jonkin ystävällisen miehen koirana toimeen. Toisaalta et muistuta niinkään paljon Maila Talviota kuin novellia kirjoittamatonta Marja-Leena Mikkolaa, mutta kai nekin sieltä vielä tulevat. Aikakäsityksesi ihmeellisen hedelmäkeiton vuoksi voisit muistuttaa vaikka erästä kontulalaista runoilijaa, joka kirjoittaa loputtomia runokokoelmia särkyneestä perhe-elämästä. Odotan jännityksellä, mitä uudessa aikuiselämässäsi seuraa. Sinulta sen sijaan lienee tulossa toinen matkakirja ellet joudu tietokirjailija Esko Valtasen uhriksi – ja kukapa ei joutuisi.

Dahl: Pellinen suhisee. Vonnegut on toisena.

Pellinen: Kerrankin tunnen olevani samanmielinen.

Dahl: Olenkohan jo aikuinen? Toivoa ainakin sopii. Luuletko minun käsittelevän särkynyttä perheidylliä? Sellaista, mikä oli jo alun perin rikki, ei kannata käsitellä – ainakaan vielä. Puhutkohan väärästä kontulalaisesta muuten? Se kontulalainen, jonka minä tiedän, on toisenlainen, luonnosta ja rairuohostahan se elää.

Pellinen: Tulipa pieni sadekuuro. Jos minä olen sade, niin sinun kypsyttämiseesi erikoiskasvina menisi viisi vuotta, enkä tunne sellaista lajia. Mutta omia aikoja – joskus myöhemmin – saatat ihan hyvin pulpahtaa ulos valmiina Gertrude Steinina, Pessoan dadaistinen elämäkerta jo suunniteltuna. Elämäsi on selvää klassista fiktiota. Pannaanko musiikkia vähän kovempaa? Tämä Thelonius Monkin Work-kappale oli muuten epämusikaalisen Pentti Saarikosken ainoa lempilevy.

Dahl: Joku rhododenron sinäkin olet – harvinaista kauraa ainakin, ei näiltä leveysasteilta. En aina tiedä, millä sinua ruokitaan, vaikka hyvinhän tämä partituuri etenee. Mitä tulee G. Steiniin, hänen Napit-teoksensa on kulmakarvat ylittävää runoa, josta ei saa otetta hangollakaan ja myös hänen psykologinen proosansa, joka toiston avulla yrittää vahvistaa psykologisia ihmistyyppejä, on tarkoitettu psykologian syventävät opinnot suorittaneille. Varsinaista fiktiota se ei ole, ainakaan minulle.

Pellinen: Hitto. Parasta Dahlia. Mitä siitä, vaikka et pidä Steinistä. Olo on kylmäverisen skitso. Himottaa. Aiheutit minussa haastattelunhalun. Korvat seisovat kuin 50-luvun pääinsinööri Arnin viisarit. Olemme eläneet ajassa. Kello on jo iso. Nyt on puoli viisi.

Vuosisata vaihtuu.
Rakkauden Koskenniemi-Tabermann
ei ole enää yksisarvinen
eikä yksin.
Etkä sinäkään tarkoita
ettei elefanttia saa ampua.
Senkin puolivihreää.

Tiibetin ääni

Weise – Tiibetin ääni

Weise syntyi Tiibetissä, jossa hänen isänsä oli Kansan vapautusarmeijan aktivistina. Perhe joutui muuttamaan Khamin alueelle Sichuanin maakuntaan. Siellä hän toimi Ganze Dailyn reportterina ennen muuttoaan Lhasaan, jossa alkoi työskennellä Tibetan Literature –lehden toimittajana. Hän kuuluu Tiibetin kiinaksi kirjoittavien kirjailijoiden joukkoon. Monet heistä ovat kasvaneet Kiinan ja Tiibetin rajalla ja saaneet vahvan kiinalaisvoittoisen koulutuksen. Näillä intellektuelleilla on riittävästi koulutusta ja sanavalmiutta nostaa esiin Tiibetin asioita median, julkaisujen, uuden median avulla kiinalaisen median ja viranomaisten kanssa. Heidän puheensa Tiibetin toiseudesta on vahvistanut Tiibetin identiteettiä Kiinan kulttuurivallankumouksen jälkeen.

Weise on työskennellyt reportterina Kardzéssa ja Lhasassa ja on asunut Pekingissä vuodesta 2003 poliittisten ongelmien vuoksi. Marraskuussa 2004 hän kirjoitti runon, jossa ensimmäisen kerran kertoi poliittisesta herätyksestään. Hän tunsi olevansa ”kaukaa kotoa, ulkomaalaisten, ikuisten tuntemattomien keskellä”.

Weise on julkaissut kymmenen kirjaa, joista Notes on Tibet on kaikkein vaarallisimpana pidetty. Vuonna 2003 julkaistun, 38 tarinaa sisältävän kirjan, nähtiin vaarantavan ”kansallista yhtenäisyyttä”. Weisen nähtiin astuneen väärälle poliittiselle maaperälle ja hylänneen edistyksellisen kansallisuusliikkeen. Häntä pidettiin Dalai Laman ja Karmapan kannattajana, joka rohkaisi uskonnonvapauteen.

Weise on opiskellut Kiinan kirjallisuutta Chengussa Southwest University for Nationalitiesissä. on naimisissa dissidenttikirjailija Wang Lixiongin kanssa, joka myös aktiivisesti käsittelee Tiibet-aiheita. Norjan kirjailijaliitto myönsi Weiselle viime vuoden marraskuussa Ilmaisunvapauspalkinnon, mutta Weiseä ei päästetty matkustamaan palkintoseremoniaan.

Weisen kaksi blogia suljettiin kesäkuussa 2006, koska hän julkaisi niissä Dalai Laman kuvan. Hänellä oli uusi blogi, johon tehtiin hyökkäys huhtikuussa ja joka sen jälkeen sulkeutui. Weise julkaisee Tibet Update –raporttiaan nyt Kiinan ulkopuolella toimivalla Boxun-com –sivustolla.

Viimeisissä updateissään Weisen on muun muassa surkutellut sitä, että 7:n dialogin alkaessa Kiinan ja Tiibetin valtioiden välillä, kiinalainen media demonisoi edelleen Dalai Lamaa ja viranomaiset uskottelevat, että uskonnonvapaus Tiibetissä toteutuu. Esimerkiksi Tibet Daily julkaisi artikkelin, jossa väitettiin ”Dalai-klikin sabotoineen tiibetiläisen buddhismin normaalia järjestystä”. Weise kaipaa updatessä kymmenettä Panchen Lamaa, koska ilman terävä-älyisiä johtajia ja intellektuelleja Tiibetin kansa on hukassa.

Weise kritisoi viranomaisia siitä, että nämä ovat luoneet vääränlaisen illuusion uskonnonvapaudesta Lhasaan. Kun ulkomaalaiset toimittajat vierailevat Lhasassa, muutama työyksikkö näyttelee pystyvänsä ilmaisemaan itseään vapaasti. Toimittajien hävittyä meno muuttuu entiseksi. Lisäksi Lhasassa parveilee poliiseja turisteiksi tai siviiliasuun pukeutuneina kansan keskuudessa.

Työleireissä kansalaisille saarnataan separatismin vaarallisuudesta ja vakauden säilyttämisen tärkeydestä. Jokaisessa työyksikössä työläisille annetaan lisäksi politiikan oppitunti viikottain: puolueen jäsenille tunteja on enemmän. Opiskelijoiden on kirjoitettava Dalai Laman separatista klikkiä kritisoivia artikkeleita. He voivat kutsua häntä pelkästään Dalaiksi, koska Laman lisääminen saisi hänet näyttämään henkilöltä, jonka kannat eivät ole pysyviä.

Maaliskuun 14. päivän protesteihin osallistuneita vangittiin yksin kerrallaan matkalla töihin, keskellä yötä, ja pidettiin vangittuina varastorakennuksessa rautatieasemalla. Monia kidutettiin, heidät jätettiin ilman juomaa tai pakotettiin juomaan toistensa virtsaa: lopulta he eivät ole saaneet sitäkään. Kiinan virallinen media raportoi 14.3-levottomuuksien oikeudenkäyntejä väittäen 31:n asianajajan puolustaneen 30:ä syytettyä. Pekingiläisen asianaja Sun Wengen kysyessä syytetty Yesheltä, oliko häntä kidutettu hänen ollessaan vangittuna, mihinYeshe vastasi, ettei häntä oltu kidutettu tunnustuksen saamiseksi. Hän lisäsi myös ruoan olleen hyvää. Weisen mielestä 30:n tuomitun oikeudenkäynnit eivät olleet oikeudenmukaisia ja hän toivoo kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen tutkivan niitä.

Tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet, että tiibetiläisiä hakattiin ja heitä hyväksikäytettiin. Lhasan kapina on aiheuttanut suoraan tai välillisesti henkilökohtaisia tragedioita parilletuhannelle ihmiselle: ihmisiä on lisäksi kateissa, jotkut ovat menettäneet psyykkisen tasapainon, jotkut tehneet itsemurhan. Viranomaisten ahdistelut ovat jatkuneet levottomuuksien jälkeen. Huhtikuun alussa 30 munkkia ja kymmenen kyläläistä vangittiin Machun maakunnassa. Lobsang Tscheng, Lobsang Tsundue, Lobsang Tinley, Lobsang Ngama ja Jamyang Ngama olivat pidätettyjen joukossa. 28.4. sotilaspoliisi tutki Wonpon luostarin Dzachukhan kylässä paikallisten asukkaiden talot tuhoten kyläläisten palvoman Dalai Laman kuvat. Dowan luostarin kolme munkkia on tuomittu 2-3 vuoden tuomioihin paikallisessa tuomioistuimessa. Labrangin luostarissa Amdossa tehtiin etsintä, jossa pidätettiin 200 munkkia ja takavarikoitiin heidän henkilökohtaista omaisuuttaan.

3.5. Dalai Laman kaksi virallista edustajaa, Gyari Lodi Gyantsan ja Gesang Gyaltsan keskustelivat Kiinan viranomaisten kanssa ilmaisten huolestuneisuutensa Tiibetin tapahtumista ja vaatien levottomuuksien lopettamista ja Tiibetin rauhanomaisen kehityksen edistämistä. Historiallinen dialogi on ensimmäinen levottomuuksien käynnistymisen jälkeen. Weisen mielestä Kiinan kommunistinen puolue haluaa käyttää Dalai Lamaa hyväkseen hiljentääkseen Tiibet-kysymyksen ja monet kotimaiset ongelmat ja vaimentaakseen kansainvälisen yhteisön kritiikin ennen olympialaisia.

Tiibetiläisten (ja kiinalaisten) intellektuellien ja (toisin)ajattelijoiden asema liittyy siis elimellisesti Kiinan valtioon. Kiina ei ole pelkästään Aasian nopeimmin kasvavia talousmahteja, vaan myös ”mentaalinen mahti”, jonka tulisi käyttäytyä vaikutusvaltaisen asemansa mukaisesti. Olympialaisten lähestyessä ja median nostaessa valokeilaan Kiinan takapihoilla lojuvia ihmisoikeus- ja sananvapausongelmia kv. PEN kampanjoi myös kiinalaisten cyder-dissidenttien puolesta. PEN Poem Relay-kampanjassa julkaistaan Shi Taon Kesäkuu yli 90:llä kielellä. Sananvapaus-ja ihmisoikeusjärjestöjen kampanjat voivat toimia vain yksittäisten ihmisten herättäjinä, eivät kokonaisen valtion suunnanmuuttajina.

alustus PANDin, Suomi-Kiina-ystävyysseuran ja Suomi-Tiibet-seuran tilaisuudessa tänään tiistaina

Runoja Fieralinguessa

Runoilija Anny Ballardinin toimittamassa Fieralingue-sivuston Poet´s Cornerissa on julkaistu muutama runoni. Go & check out couple of my poems in Fieralingue, edited by poet Anny Ballardini.

Ihmisoikeuspoliittisia toimijoita

Alexander Stubb oli eilen Ulkoministeriön Ihmisoikeusneuvottelukunnan (IONK) vieraana. Hän aloitti rehvakkaan maailmanmiehen tavoin kättelemällä kaikki kokoushuoneessa istuneet. Kieltämättä tämä sympaattinen pieni ele jo toi hänet lähemmäksi huoneessa istujia: samoin hänen ilmoituksensa siitä, että hän otti koko session "briiffauksen" kannalta, niin monia eri vinkkeleistä ihmisoikeusasiaa tuntevia kansalaisjärjestöihmisiä oli paikalla.

Istun itsekin IONK:ssa Suomen PENin puolesta.

Kaiken kaikkiaan Stubb puhui hyvinkin järkevästi EU:sta, Kiinasta ja romanikysymyksestä: hänellä on moniarvoista silmää ja myös erittäin järkeviä, holistisesti yhteiskunnan monet ulottuvuudet huomioivia mielipiteitä. Federalistina hän kannattaa ensin EU:n ihmisoikeuspolitiikan saattamista kuntoon - vasta sitten on jäsenmaiden vuoro. No, tästä järjestyksestä voidaan tietysti keskustella.

Stubb vastasi erittäin viisaasti muun muassa Kiinan olympialaisia ja lisääntyviä sananvapausongelmia koskevaan kysymykseen: mihinkään sanktioihin turvautuminen ei kannata. Stubb totesi myös, että Kiinan poliittisen järjestelmän on muututtava, ennen kuin täysiä ihmisoikeuksia edes voidaan tavoitella. Liberaaleissa demokratioissa nämä oikeudet ovat perinteisesti paremmin toteutuneet, sen sijaan sosialistisissa markkinatalouksissa (Kiina) eivät. Tähän muutokseen tietysti menee vuosissa tuhottomasti aikaa ja se edellyttää ensin sekä taloudellisen että sosiaalisen ulottuvuuden vahvistumista ennen kuin minkään poliittisten reformien ajatteleminen on edes mahdollista.