Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Tuesday, September 27, 2016

Tulevia julkaisuja



Mikä tekee tekstistä runollisen? Ovatko kaikki tekstit poliittisia? Anhavalainen kuvaruno on saanut rinnalleen monenlaisia haastajia L-A-N-G-U-A-G-E- koulukunnasta erilaisiin muihin uuden runon käsitteellisempiinkin suuntauksiin. Flarf kaivaa materiaalia internetin uumenista ja haastaa kysymään, mikä on runollista. Politiikan kentällä ajankohtaista on EU:n jatkuva syveneminen ja eteneminen kohti liittovaltiota, kotimaan politiikassa vihapuheen lisääntyminen ja tarve tuomita se ehdottomasti. 

Lähiluennassa ovat kotimaiset ja ulkomaisen kirjallisuuden poliittiset klassikot Sandemosesta Saramagoon, runoilijoista Wilmar Silvasta portugalilaiseen avantgarde-runoilija Alberto Pimentaan.

Rita Dahl on viisitoista teosta julkaissut kirjailija, joka on koulutukseltaan valtiotieteiden ja filosofian maisteri. Hän on myös toimittanut kaksi teosta ja julkaissut yhden käännöksen ja lukuisia käännöksiä kirjallisuuslehdissä.

Lähiluennassa ovat kotimaiset ja ulkomaisen kirjallisuuden poliittiset klassikot Sandemosesta Saramagoon, runoilijoista Wilmar Silvasta portugalilaiseen avantgarde-runoilija Alberto Pimentaan.

Rita Dahl on viisitoista teosta julkaissut kirjailija, joka on koulutukseltaan valtiotieteiden ja filosofian maisteri. Hän on myös toimittanut kaksi teosta ja julkaissut yhden käännöksen ja lukuisia käännöksiä kirjallisuuslehdissä.

Friday, September 23, 2016

Mitä tapahtuu, kun sivilisaatio loppuu

Mitä seuraa, kun sivilisaatio loppuu

Mitä tapahtuu sivilisaation romahtamisen jälkeen? Tähän mahdottoman laajaan kysymykseen yrittää antaa vastauksen David Jonstad kirjassaan. Hän on perehtynyt aiheeseen viimeiset kymmenen vuotta lähes täyspäiväisesti. Seurauksena pohdinnoista on Sivilisaation loppu, kirja, jossa Jonstad nimensä mukaisesti pohtii, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun sivilisaatiot romahtavat.

Yhteiskunnat ovat perustuneet aina myytteihin, eräänlaisiin postmoderneihin ”suuriin kertomuksiin”, jotka pitävät niiden yhtenäisyyttä, koheesiota koossa. Näin Intia on rakentanut kastijaollaan tarinan maasta, jossa ihmisen asema määritellään jo syntymässä. Suomi on rakentanut tarinan Nokiasta kansantalouden kivijalkana, joka häiriytyy, kun havaitaan, että se ei ole noudattanut kotimaan työsuhde-ehtoja.

Länsimaisten yhteiskuntien luoma ”menestystarina” on korvautumassa uudella tarinalla, joka tekee Cormac McCarthyn Tie-romaanin maailmanloppuvisiosta täyttä totta. Romaanissa suuri osa ihmiskuntaa on kadonnut, taivas ja meri ovat kuolleita. Uhkan vastapainona maailmaa fossiilisten polttoaineiden loppumisen jälkeen voi kuvata mahdollisuutena.

Jonstadin valitsemat esimerkit kertovat pelottavalla tavalla tuhoisista kulutustaipumuksistamme sekä mikrotasolla että koko yhteisön tasolla ja toisaalta . Nykyisiä kulutustaipumuksiamme kuvaamaan hän ottaa esimerkin. BBC:n talon edustalle muuttaa kaksilapsinen perhe. Sen energiantarvetta tyydyttämään tarvitaan 80 hiestä märkää pyöräilijää. Näitä pyöräilijöitä vastaa öljy, kivihiili, maakaasu, viimeiset fossiiliset polttoaineet.

Vuonna 2006 Jonstad matkusti Dubaihin, joka on keinotekoisuuden Mekka. Siirtymä telttaleireistä huippumoderniin suurkaupunkiin on silti tapahtunut vasta kahden sukupolven aikana. Vastakohtana hulppeasti öljyllä elävälle Dubaille Jonstad kertoo Pääsiäissaarten sivilisaation kukoistuksesta 100 vuoden ajan ja romahduksesta 1500-luvulla. Romahdus johti jopa kannibalismiin. Tarina kerrotaan varoittavana esimerkkinä yli luonnonvarojen elämisestä. Sekä Dubai että Pääsiäissaaret olivat kukoistusaikoinaan oman menestystarinansa täydellisessä lumossa. Dubai on hyvin valittu esimerkki mahdollisesta sivilisaation romahduksesta, koska se kuvaa länsimaista kulutustasoa pahimmillaan.

Mutta öljyhuippu tulee joka tapauksessa, ja sen sattuessa on olennaista kysyä, mitä tapahtuu laskun jälkeen. Öljyä on edelleen, mutta se on entistä vaikeammin ja kalliimmalla saavutettavissa paikoissa (vrt. globaalit kaivosesiintymät). Meidän kulutuksemme perustuu kuitenkin energiaylimäärään, ja se on maapallon kannalta tuhoisaa. Jonstadin kirjan tarkoitus on myös esimerkein sanoa, että modernille ajalle tyypillinen kehitysusko ja usko loputtomaan kasvuun ei voi jatkua, vaan ennen pitkää romahdus tulee aivan varmasti.

Jonstad käyttää roomalaisten ja mayalaisten kukoistavia sivilisaatioita esimerkkeinä mahtavista, vuosituhansia hallinneista imperiumeista, jotka ovat päättyneet romahdukseen. Vuosisatojen aikana Rooma kehittyi koko Välimerta ympäröineeksi maailmanvallaksi monien valloitussotien ja maineikkaiden hallitsijoiden (Octavianus, Augustinus, Claudius) avulla. Vaikka keisariaika oli rikasta ja yltäkylläistä, senkin aikana koettiin miestappioita. Marcus Aureliuksen aikaan ruttoepidemia tappoi suuren osan väestöstä. Devalvaatiokin hänen aikanaan saatiin aikaan vähentämällä kullan ja hopean määrää kolikoissa.

Valloitussotien yhtenä tärkeänä motiivina olivat saaliiksi saatu maatalousmaa ja orjat, eli energiavarat. Roomalaiset olivat jo varhain taitavia toisten energiavarojen varkaita. Eerngiavarat mahdollisivat roomalaisille keskittymisen muuhun kuin rasittavaan pellolla äestämiseen ja siksi Rooma kaupungistui varhain. Colosseumia rakensi jopa 50 000 ihmistä.

200-luvun aikaan kuului käyminen tuhon partaalla ja sotilasanarkia. 200-luvulla Rooman valtakunta koki myös pahimmat tappionsa vuosisatoihin. Kapinat heikensivät Rooman valtakuntaa ja energiavarojen ylikulutus ja barbaarien ja roomalaisten sotilaiden hyökkäykset heikensivät ennen niin mahtavaa valtakuntaa. Vasta Diocletianius sai Rooman valtakuntaan aikaan vakauden, mutta sai sen aikaan armeijan avulla. Hän ja hänen seuraajansa saivat Rooman jäämään henkiin, mutta viljan ja kullan kaltaisten hyödykkeiden hinnat nousivat pilviin.

Vuonna 395 valtakunta jakaantui Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi. Samaan aikaan oli menossa myöhäisantiikin kausi, jota historiantutkimuksessa yleisesti pidetään Rooman valtakunnan rappiona. Myöhäisantiikin aikana kristinusko levisi ja vakiinnutti asemansa. Vaikka roomalaiset tarvitsivat barbaareja armeijassa, heihin suhtauduttiin ennakkoluuloisesti ja vihamielisesti. Visigootit saivat aikaan mahtavan valtakunnan lopullisen romahduksen. Vuonna 439 vandaalit valloittivat Rooman tärkeimmän viljanviljelysalueen Pohjois-Karthagon. Siirtymä metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi loi mahdollisuuden menestystarinaan. Maanviljelys loi uusia valtarakenteita ja uusia sotia. Mitä monimutkaisempi yhteiskunta, sen enemmän ongelmia niin yhteiselämän kuin luonnon kestämisen kannalta. Sivilisaation tunnusmerkki on huomattava ruoantuotanto.

Mayojen valtakunta ulottui Etelä-Meksikosta Hondurasiin ja Guatemalaan ja oli kukoistuksessaan tarunomainen. Mayatemppelit muodostivat yhdessä monimutkaisia kaupunkeja, joissa oli oma sisäinen valtahierarkiansa. Näiden mukaisesti ylempänä hierarkiassa olevat sijoittuivat myös ylemmäksi mayakaupunfin rakenteessa. Valtahierarkiat synnytti intensiivisempi maanviljely. Mayojen yhteiskuntarakenteessa olivat siis jo iduillaan feodalistisen yhteiskunnan työn- ja vallanjako; sotilasmenestyksiä kuvaamaan käytettiin hallitsijoita ja heidän verenhimoisuuttaan esittäneitä veistoksia.

Mayasivilisaation nähdään tuhoutuneen ilmasto- tai ympäristötuhoon. Ei ihme, että mayasivilisaatio herätti monen tutkijan huomion. Kaivaukset ovat paljastaneet, että mayat ovat saattaneet ajoittain kärsiä nälästä, ravinnonpuutteesta ja sairauksista. Romahtanut yhteiskunta uskoo vähemmin integraatioon ja jotkut romahtaneet yhteiskunnat saavat romahdukseen apua entisiltä rakenteilta, kuten Neuvostoliitto. Romahdus kuitenkin lisäsi esimerkiksi prostituutiota ja naiskauppaa. Rooman romahdusta seurasi vihreä aalto – osa ihmisistä, esimerkiksi erämaaisät, muuttivat maaseudulle etsimään parempaa elämää.

Katastrofit ja maahantunkeutuvat ovat yleensä syy sivilisaatioiden romahdukseen. Myös sisäiset ristiriidat ja mystiset tekijät voivat edesauttaa sivilisaation romahdusta. Jonstad uskoo, että meidän sivilisaatiomme voi mitä todennäköisimmin loppua esimerkiksi terrorismin uhkaan. Mustista joutsenista on tullut metafora ennakoimattomille tapahtumille, jotka ilmestyvät tyhjästä ja muuttavat kaiken kertaheitolla. Detroit edustaa jo mahdollista romahdusyhteiskuntaa.

Uudella geologisella aikakaudella, antroposeenilla, ihmisen toiminta ratkaisee maapallon kohtalon. Useimmilla alueilla kriittiset rajat ja maapallon kantokyky on jo ylitetty. Uudet keksinnöt voivat korkeintaan hidastaa maapallon lämpenista, joka lopulta aiheuttaa sivilisaation lopun. Muun muassa Tyndall-keskuksen tutkijat ajattelevat, että kahden asteen maagisen rajan saavuttaminen ilmaston lämpenemisen torjunnassa ei ole mahdollista. Jos kaikkien maailman asukkaiden kulutus olisi Ruotsin tasoa, tarvitsisimme kaksi maapalloa tyydyttämään sen.

Myös talousbuumi edesauttaa ekokatastrofin säilymistä. Johdannaiskeinottelu ja luottobuumi, eli rahan luominen tyhjästä, tarvitsee tuekseen rajattoman luonnon ja ilmaston hyödyntämisen. ”Ympäristöystävällinen” teknologia, johon kehitysuskomme tällä hetkellä nojaa ei ole vastaus koko maailmaa koskettavaan ympäristökriisiin ja sivilisaation loppu.

Ekomodernismin ”vihreä kasvu” on sekin pelkkä kupla vailla perusteita. Cleantech – yhteiskunnassa uusiutuvilla luonnonvaroilla ei ole mahdollista lopulllisesti korvata uusiutumattomia, ölkyä ja hiiltä. Ekomoderni maailma on myös uhka terveelle ekosysteemille, koska se horjuttaa sen luonnollista tasapainoa. Meidät pitäisi herättää monen tutkijan arviot. Ilmastotutkijat ovat arvioineet, että hiilidioksidipitoisuus laskee teollista ihmistä edeltävälle tasolle 100 000 vuodessa.

Romahduksen havainnoimiseksi on olemassa kriisivaltiomittaristo, jonka perusteella osa maailman eteläisistä maista on jo romahduksen partaalla. Romahduksen välttämiseksi pitäisi alkaa luopua ökykulutuksesta, muun muassa halpalennoista ja yksityisautoilusta voi mainiosti karsia. Tosin romahduksen jälkeenkin on vielä odotettavissa yhteiskuntamuotoja; ennen jälkiteknologista ekoteknologista yhteiskuntaa on vuorossa uusiokäyttöyhteiskunta. Erilaiset katastrofit ja virukset voivat olla todellisuutta normaalien ilmastonmuutoksen aiheuttamien seurausten lisäksi.

Jonstad haluaa kirjallaan kertoa, että olisi siis aika tuudittautua ajatukseen väistämättä uhkaavasta romahduksesta, ellei kulutusta vähennetä erittäin paljon. Kuten mayat ja roomalaiset, länsimainen kapitalismi kääntyy väistämätttä ehtoopuolelleen, jos emme ala kuunnella luonnon ja ilmaston meille antamia hälyytysmerkkejä.

Davin Jonstad: Sivilisaation loppu, Into 2016
Rita Dahl


Thursday, September 22, 2016

Rasistiset ja fasistiset liikkeet: Suomen Sisu ja Suomen Vastarintaliike

Äärioikeiston uhka


Suomen äärioikeisto on lähes vuosikymmenen ajan häiriköinyt julkisissa tilaisuuksissa, joissa on puolustettu vähemmistöjen oikeuksia tai esiintynyt tunnettuja vasemmistolaisia poliitikoita. 

Äärioikeisto on oppinut myös vuosien varrella hyödyntämään sosiaalista mediaa viestinnässään. Se on soluttautunut eduskuntaan perussuomalaisen puolueen kautta.

Suomalainen äärioikeisto koostuu kahdesta järjestöstä, Suomen Sisusta ja vielä radikaalimmasta Suomen Vastarintaliikkeestä, joka ei tyydy puheisiin, vaan on muuttanut ne teoiksi, viimeksi kuolemaan johtaneeksi pahoinpitelyksi.

Suomen Sisun johtohenkilöt ja entiset vaikuttajat ovat viime vuosina toimineet aktiivisesti Perussuomalaissa ja pari heistä, Olli Immonen ja Jussi Halla-aho, ovat päässeet kansanedustajiksi ja Halla-aho jopa europarlamenttiin.

Immonen kirjoitti neljä vuotta Andre Breivikin hirmuteon jälkeen Facebook-päivityksen, jossa hän varoitti monikulttuurisuuden vaaroista ja uskoi vahvaan ja rohkeaan kansaan, joka torjuisi tämän uhkan. Retoriikassa oli vahhoja kaikuja myös kansallissosialististen johtajilta.

Suomen Sisu hallitsee viestinnän. Sen kymmenvuotishistoriikissä liikkeen periaatteet esitellään neutraalissa valossa viittaamatta johtojäsenten vuosien aikana esittämiin provokatiivisiin puheenvuoroihin. Suomen Sisun ihanteena oli alusta lähtien ”Suur-Suomen” nimeen vannonut Bobi Siven. Uuden järjestön kansallismielisyys paljastui käytetyistä termeistä: käräjät, käräjäpäällikkö, kirjuri, sampo.

Keväällä 1998 Suomalaisuuden Liitto alkoi kaavailla oman nuorisojärjestön perustamista. Sen tarkoitus oli perustua aitosuomalaiselle kielipolitiikalle. Lisäksi nuorisojärjestöläiset ottivat alusta alkaen laajemman kansallismielisen linjan ajettavakseen kuin emojärjestönsä. Nimiehdotuksia olivat Nuorhakkapeliitat ja Suomalainen nuoriso.

Uuden järjestön perustamispäiväksi haluttiin joku kansallinen merkkipäivä ja sellaiseksi valikoitui marraskuun kuudes. Järjestön hallitusta kutsuttiin käräjiksi ja puheenjohtajaa käräjäpäälliköksi, taloudenhoitaja oli puolestaan sampo. Järjestön tunnus oli hannunvaakuna.
Ensimmäisen toimintavuoden teemat olivat pakkoruotsi ja Karjala-kysymys. Vuosi huipentui Hakkapeliittain-päivän juhlallisuuksiin marraskuussa.

Suomen Sisun ja Suomalaisuuden Liiton eroamiseen johtavat tapahtumat alkoivat helmikuussa 2000, kun Keskustan Suomenmaa-lehti uutisoi ”natsihenkisen” Suomalaisuuden Liiton saaneen toimintaansa valtionapua. Saman kevään aikana kävi selväksi, ettei Suomen Sisun ja Suomalaisuuden Liiton yhteistyö enää voinut jatkua. Keskusjohtoinen rakenne ei toiminut, hajautetulla rakenteella pyrittiin aktivoimaan jäsenten osallistumista.

Vielä suurempi muutos tehtiin 2002 suurkäräjillä, kun järjestöä ei enää määritetty nuorisojärjestöksi. Myös Sisun aatteellinen ohjelma uudistettiin. Vuosien varrella Suomen Sisun tavoitteet ovat kokeneet muutoksia. Aluksi tarkoitus oli tuoda yhteen Suomen kansallismielisesti ajatteleva nuoriso, nyt kaikki kansallismielisesti ajattelevat tahot. Historiikissa esitetty tavoite on synkroniassa Sisun johtavien henkilöiden toiminnan kanssa:

Suomen Sisu perustettiin Internet-aikana ja se oli ensimmäinen suomalainen kansallismielinen internetajan liike. Sen omilla sivuilla käydään keskustelua, jossa kuulemma hyväksytään poikkeavatkin mielipiteet. 2002-2003 lehti julkaisi Aura-paperilehteä. Vuosien aikana nähtiin muitakin lehtiyritelmiä, jotka eivät kuitenkaan kantaneet pidemmälle.

Liike on kerännyt tuloja erilaisilla kannatustuotteilla. Sisun tuotteita on jaettu ainakin Maailma kylässä-tapahtumassa ja Tuska-festivaalilla. Liike on tehtaillut aktiivisesti julkilausumia, muun muassa vuonna 2004 kun Vlaams Blokia oltiin kieltämässä Belgiassa ja 2006 Mohammed-kuvien yhteydessä. Suomen Sisu sai mediajulkisuutta julkaisemalla Jyllands-Postenin kohutut kuvat uudestaan omilla internetsivuillaan. Vuonna 2007 järjestö esitti tukensa virolaisille Pronssisoturi-kiistan yhteydessä. 2008 järjestö vastusti uskonnollisin perustein tehtäviä ympärileikkauksia.

Suomen Sisu on osallistunut myös maahanmuuttovastaisia tavoitteitaan tukeviin keräyksiin, esimerkiksi 2002 Club Sportivo F.B:n huumekoirien hankintaa tukevaan keräykseen. 2002 järjestö jakoi omaa maahanmuuttovastaista materiaaliaan YK:n rasisminvastaisen päivän mielenosoituksessa.

Suomen Sisu on erityisesti huomioinut kansallisista juhlapäivistä Kalevalan päivää kynttilänlaskulla ja juhlapuheella Bobi Sivénin haudalla. 2006 tuli kuluneeksi kaksisataa vuotta J.V. Snellmanin syntymästä ja sitä järjestö juhlisti kunnioittamalla ensin sankarivainajien muistoa Hietaniemen hautausmaalla.

Järjestö on tehnyt ulkomaanmatkoja Nationaldemokraterna-puolueen kokoukseen ja Tarttoon. Kotimaassa on järjestetty muun muassa Hämeen ritiretki (2005). Lisäksi järjestö on järjestänyt leirejä ja kinkereiksi kutsuttuja koulutustilaisuuksia. Suomen Sisulla on myös Helsingissä aktiivisesti Burning Books-kirjakaupassa toiminut keskiviikkokerho.

Tunnetuin sisulainen lienee Jussi Halla-aho, joka sai järjestön jäseniltä vahvaa tukea eduskuntavaalikampanjassaan 2007. Halla-aho oli jo tuolloin Persujen ääniharava Helsingissä, mutta ei päässyt vielä eduskuntaan. Seuraavissa vaaleissa häntä ja Perussuomalaisia onnisti jytkyn verran. Maahanmuuttokriittisyys on saanut elävät edustajansa eduskuntaan, sillä on jo poliittista vaikutusvaltaa.

Järjestöä on kuvailtu äärikansallismieliseksi ja fasistiseksi. Järjestössä on mukana monia fasisteiksi tiedettyjä henkilöitä. Viime vuosina nämä ovat saaneet jalansijaa Perussuomalaisissa. Sisulaisilla on kolme varapuheenjohtajan paikkaa, puoluesihteerin ja toimitussihteerin paikka eli perussuomalaiset ovat varsin hyvin sisulaisten hallussa.


Monikulturismin kritiikki ei ole rasismia?


Perussuomalaisten kansanedustaja ja Suomen Sisun puheenjohtaja, YLEn hallintoneuvostonkin jäsen, turvallisuusalan ammattitutkinnon suorittanut Olli Immonen kiisti järjestön olevan äärioikeistolainen tai rasistinen järjestö. Vuotta myöhemmin järjestö oli uudistamassa ohjelmaansa välttääkseen siihenastiset ”väärinkäsitykset”. Sisun kansallismielisyys oli siis järjestön mielestä yhdistetty väärin äärioikeistolaisuuteen.
Immosen mielestä kansallismielisten tahojen tavoitteena on kansallismielinen vallankumous, joka kumoaa hänen uskonsa mukaan globalisoituneen järjestelmän edustaman rahan ja monikulttuurisuuden ylivallan.
Nykyään jotkut Perussuomalaisissa vaikuttavat poliitikot ovat olleet aikoinaan mukana muun muassa Isänmaallisessa Kansallisliikkeessä ja sen nuorisojärjestössä Sinimustissa, Suomen Vastarintaliikkeessä. Immonen on puhunut julkisuudessa islamisaation uhkan mahdollisuudesta esimerkiksi Helsingin itäisissä maahanmuuttovoittoisissa lähiöissä ja tästä syystä painotti lokakuussa 2014 kannattavansa laadullisesti parempaa ja määrällisesti pienempää maahanmuuttoa. Hänen mielestään monikultturistinen ajattelutapa on hylättävä ja siirryttävä rajoittavampaan ja protektionistisempaan maahanmuuttopolitiikkaan sekä Suomessa että koko Euroopan Unionissa.
Suomen Sisu on vuonna 2015 yhdistysrekisterissä, sillä on hyvännäköiset internetsivut, joilla kirjoittaa aika ajoin myös ns. yhteiskunnallisia vaikuttajia. Kesäkuussa 2015 Immonen ja perussuomalaisten espoolainen kunnallisvaltuutettu Teemu Lahtinen osallistuivat Suomen Vastarintaliikkeen Eugen Schaumanin kunniaksi järjestämään juhlaan, jossa nähtiin myös Sarastus-lehden perustaja Timo Hännikäinen. Tilaisuudesta levisi julkisuudessa valokuva, jossa Immonen poseerasi kansallissosialistien kanssa
Tämä tilaisuus ja siellä olleet poliitikot ja valkoisen vallan liikkeessä aktiivinen puolustusministeri Jussi Niinistö ja hänen yhteytensä Lehtiseen osoittavat, että äärioikeistolaiset poliitikot eivät pelkää tunnustaa yhteyksiään rasismin ja fasismin arkipäiväistymisestä. Kansanedustajien ja poliitikkojen yhteydet äärioikeistoon eivät ihmetytä tai herätä kummastusta.
Juhannusyön' 2015 ilmeisesti hieman viinaa juonut kirjailija Timo Hännikäinen oli lähettänyt ”hevon kyrpä”-kommentteja Facebookissa tunnetuille naisten oikeuksien kannattajille ja äärioikeiston kriitikoille. Hännikäinen on kirjojaan tunnetumpi erilaisista provokatiivisista puheenvuoroista. Hännikäisen mukaan esimerkiksi nuorten naisten pitäisi hankkia kokemusta ilotytön ammatista ymmärtääkseen miehiä.
Hännikäisen näkemykset ovat kehittyneet vuosien aikana yhä kovempaan suuntaan ja hänet on nähty Suomen Sisun tilaisuuksissa ja nettisivuilla kirjoittajana. Erityisen selvästi hän vastustaa maahanmuuttoa ja radikaalifeministisiä naisia.


Uusnatsiliike



Suomen Vastarintaliike on Wikipedian määritelmien mukaan uusnatsistinen ulkoparlamentaarinen järjestö, mutta käytännössä sitä voi kutsua uusnatsijärjestöksi. Sen esikuvana on Ruotsin Vastarintaliike (SMR), joka sitouttaa jäsenistönsä toimintaansa vaatimalla jäsenmaksuksi vähintään 10 prosenttia tuloista. SVRL ei ole määrittänyt alarajaa jäsenmaksulle, jsokin 10 prosenttia on suositus aktivisteille. Korkea jäsenmaksu on myös tapa sitouttaa jäsenistö toimintaan. Koska uusnatsiliikkeen jäseniä ei hevin hyväksytä taisteluklubien jäseniksi, SVRL järjestää omia kamppailulajiharjoituksiaan.

Se on tunnettu muun muassa kyynelkaasuiskuista, törkeistä pahoinpitelyistä ja puukotuksista. Kun tietää liikkeen syyllistyneen tällaisiin tekoihin, internetsivujen viestintä näyttää viestivän vain hyvin abstraktisti liikkeen arvopohjasta ja unohtavan täysin nämä lähihistorian tapahtumat.

Liikkeen arvopohja on vahvasti nationalismissa ja pyrkimyksessä protektionistisesti suojella omaa ”kansallista alkuperää ja kansallisia arvoja”. Suomen Vastarintaliike on noussut muutaman vuoden väliajoin otsikoihin erilaisia selkkauksia järjestettyään; Vastarintaliike teki vuonna 2010 iskun Pride-kulkueeseen, vuonna 2012 he sabotoivat Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson kirjanjulkaisutilaisuutta.

Omien internet-sivujensa mukaan liike haluaa suojella ”suomalaista historiaa, kulttuuria ja identiteettiä”. Tähän se pyrkii vastustamalla monikulttuurisuutta, kannattamalla kansallisen hallituksen perustamista, Euroopan Unionista vetäytymistä ja pohjoismaisen valtakunnan julistamista. Vastarintaliike ihannoi tiettyjä poliittisia murhamiehiä, kieltää holokaustin ja kannattaa antisemitistisiä järjestöjä.

Liike tiedottaa internetin lisäksi paperilehdessä. Lehti tulvii kokonaisen ihmisryhmän leimaavia uutisia tyyliin ”76 prosenttia rikollisjengien jäsenistä on maahanmuuttajia”. Tämä tyyli on tuttu monilta muilta natsi- ja äärioikeistolaisjärjestöiltä ja puolueilta.

Rita Dahl

julkaistu Tiedonantajassa 23.9. 

Sunday, September 18, 2016

Itsellisyydestä toisen alaiseksi

Itsellisyydestä toisen alaiseksi
Vantaalla noudatetaan prosenttiperiaatetta. Tietty prosenttiosuus julkisten rakennusten rakentamis- ja peruskorjauskustannuksista käytetään taiteen tukemiseen. Lisäksi Vantaan taidemuseo hankkii teoksia julkiseen tilaan. Ulkoveistokset ja ympäristötaideteokset ovat taidekokoelman näkyvin osa. Vantaalla on myös konserttisali Martinus, lisäksi monitoimikeskus LUMO, lasten ja nuorten taidetaloja ja nuorille suunnattu Vernissa. Vantaalla on myös yhdistyksiä ja erilaisia festivaaleja ympäri vuoden. Kaupungilla on useita palkattuja tuottajia toteuttamassa kaikkia kulttuuriprojekteja.
Kuulostaa hyvältä? Ei ihan. Ainakin omasta mielestäni Vantaan taideprofiilista on todella vaikea saada otetta. Itse en osaisi mainostaa kotikaupunkiani ennen kaikkea taidekaupunkina. Suuntaan Helsinkiin, jos haluan vaikuttavaa kulttuuria. Siellä on saatavilla kaikenlaista marginaalia runoudesta säveltaiteeseen.
Vantaa muistaa myös taiteilijoitaan. Tänä vuonna taiteilija-apurahoja jaettiin 64 500
euron edestä. Olin yksi apurahan saajista, kuten parina vuonna aikaisemminkin. Täysin freelancerina eläneelle itselleni kaupungin 3000 euron apuraha on tuikitärkeä.
Minulle, pienillä apurahoilla elävälle kirjailijalle, Vantaan kaupunki on eräs merkittävimmistä tukijoistani. Tämä apuraha tuli Suomen kaivospolitiikkaa käsittelevän pamfletin viimeistelyyn ja runokokoelman kirjoittamiseen. No, käytännössä saan apurahalla tehtyä vain ensinmainitun asian, koska runojen pariin tuskin enää palaan.
Sopraanouteni ei ole tuonut vielä yhtään rahaa. Ammattilaisen ja amatöörin rajat ovat taiteen kentällä tiukat, eivät veteen piirretyt.
Seuraava vaihe
Ihmisen elämässä tulee erilaisia vaiheita. Luulen nähneeni rutiköyhän freelance-elämän jo, haluan kokea muunlaistakin elämää. Pikkuhiljaa yritän palata kohti palkansaajastatusta, vaikka pisimmän ajan olen sellaisena ollut 1990-luvulla opiskeluaikoinani tehtaassa, tutkimushaastatteluja tekevässä firmassa ja kaupan kassana. Parin päivän päästä menen osa-aikaiseksi viestinnän asiantuntijaksi UN Womenille edistämään kolmansien naisten asemaa ja oikeuksia.
Olen tulossa maaliin, pitkän järjestökokemuksen taustalla on aivan luontevaa puhua naisten puolesta ja olla mukana järjestämässä naisjohtajien gaalaa, jossa he toimivat paikallisyhteisön inspiroijina.
Itsensä työllistäjä kauppaa tekijänoikeuksiaan. Siksi jokainen esiintyminen ja siitä saatava palkkio on painonsa arvoinen kultaa. Älä jätä freelanceria palkkiotta, ethän itsekään tarjoaisi ammattitaitoasi ilmaiseksi mihin tahansa. Kirjastot, yhdistykset, muut tahot, tuntekaa vastuunne. Tekijät samoin, meidän on oltava yhteisessä rintamassa oikeuksiemme puolesta.
Rita Dahl
tulossa julkaisuun SKP:n Uudenmaan Näköalaan

Friday, August 26, 2016

Brysseliläinen "eurodemokratia"

Brysseliläinen ”eurodemokratia”

Kaikki merkittävimmät päätökset tehdään Brysselissä lyhyellä säteellä. Siksi kaupungissa on peräti 30 000 lobbaajaa. Pelkästään Euroopan parlamenttiin pääsee yhteensä 4 500 lobbaria. Hyvä lobbaus on läpinäkyvää, mutta pahimmillaan lobbaus merkitsee suoraan pöydälle toimitettuja lakiehdotuksia.

EU-tason lobbauksella on myös vahtikoiransa. Yli 200 kansalaisjärjestön ja ammattiyhdistyksen kattojärjestö ALTER-EU on EU:n vahtikoirista tärkein. Tällä hetkellä lobbauskratian eräitä merkittävimpiä toimijoita ovat suurteollisuuden edustajat, joilla on rahaa lobata päätöksentekoa haluamaansa suuntaan.

Kiven kirjassa seurataan esimerkiksi lobbauksen vahtikoiriin kuuluvan Olivier Hoedemanin päivää. Hän on selvittänyt esimerkiksi, että Euroopan Komission Trans-European Networks -hanke on kuin suora kopio European Roundtable of Industrialistsin Reshaping Europe -hankkeesta, jonka puitteissa 1900-luvun alusssa 45 suuryritysjohtajaa tapasi toisensa.

Kiven kirjan yhtenä pääteesinä onkin, että Euroopan komission Trans-European Networks on kopioitu European Roundtable of Industrialistsilta, joka halusi purkaa kaikki vapaan kaupan esteet. Yhteenliittymä vakuutti 1980-90-luvulla Ranskan pääministeriä vapaan kaupan hyödyistä. Lisäksi he järjestivät pitkiä kokouksia, joiden jälkeen osallistujat palasivat kotimaihinsa levittämään ilosanomaa hallituksille, poliitikoille ja päätöksentekijöille. ERT on vuosien varrella ajanut Euroopan unionia sellaiseen suuntaan, että uusliberalismi on synonyymi kilpailukyvylle.

Yhteismarkkinoiden syntymisessä keskeinen oli 1992 yhteisen markkinaohjelman luominen. EMU-keskustelua ohjasi AMUE (Association of Monetary Union for Europe) ja se oli osa teollisen ja finanssieliitin juonta siitä miten Euroopan unioni muutetaan. 2004 yli 50 kansalaisjärjestöä kirjoitti kirjeen komission tuolloiselle puheenjohtaja Barrosolle vaatien lobbausrekisterin perustamista. Komissaari Siim Kalas veikin aloitetta eteenpäin ja vapaaehtoinen lobbausrekisteri saatiinkin aikaan.

Lehman Brothersien konkurssista lähtöisin oleva kriisi tuli maksamaan kymmenistä miljardeista satoihin miljardeihin tavallisille amerikkalaisille veronmaksajille. Komissio on luonut De Larosièren asiantuntijaryhmän ehkäisemään vuoden 2008 finanssikriisin tapahtumia.Ongelma Corporate Europe Observatoryn lobbaustutkija Olivier Hoedemannin mukaan on, että ryhmän jäseninä on henkilöitä, jotka ovat olleet aikaansaamassa kyseistä kriisiä. Lisäksi ryhmän jäsenten motiivit ryhmässä istumiseen eivät ole aina niin selvät; usein he toimivat samaan aikaan alan asiantuntijatehtävissä ja eivät ole lainkaan jäävejä. Ryhmän kahdeksasta jäsenestä viisi työskentelee yksityisellä pankkisektorilla ja loputkin ovat riippumattomuudeltaan kyseenalaisia. Osa asiantuntijaryhmistä on paljastanut jäsenistönsä, mutta läpinäkyvyydessä on puutteita.

Paradoksaalista onkin, että finanssialan lobbarit ovat finanssikriisin jälkeen käyttäneet eniten rahaa lobbaukseen. Hoedemanin mukaan ne ovat saaneet yleistymään ajattelun, jonka mukaan pankkeja pitää tukea, ja ilman sääntelyä. Finansialisaatio tarkoittaakin, että rahoitusmarkkinat ja -eliitti kontrolloivat yhä enemmän kaikkea talouteen liittyvää.

Myös lakifirmoilla on merkittävä rooli lobbareina. Usein ne eivät suostu rekisteröitymään vapaaehtoiseen lobbausrekisteriin ja pitävät lobbaukseen käyttämänsä rahamäärät salassa. ALTER-EU paljasti 2015 tekemässään tutkimuksessa, että noin 150 lakifirmaa jättää paljastamatta asiakaskuntaansa. Erityisesti lobbaus koskee TTIP:n SIDS-menettelyä, koska siitä lakifirmat saavat bisneksessä suurimmat rahat irti.

Euroilla onkin merkitystä Brysselin ”demokratian” toiminnassa. Suuryritykset käyttävät lobbaukseen miljoonia euroja, esimerkiksi Nokia käytti 2013 lobbaukseen 6,7 miljoonaa. Esimerkiksi Microsoft laittoi lobbaukseen 4,5 miljoonaa euroa, mutta sai komitean kautta 17,8 miljoonan edestä julkisia sopimuksia ja lisäksi julkisia tukia 1,4 miljoonaa euroa. Transparency Internationalin mukaan joulukuun 2014 ja kesäkuun 2015 välisenä aikana komission virkamiesten 4 300 lobbaustapaamisesta yli kolme neljäsosaa pidettiin yrityslobbareiden kanssa.

Think tankeja Brysselissä on ainakin 60, ja myös ne vaikuttavat politiikkaan. On vaikea tietää, kenen intressejä kaikki ajatuspajat edistävät. Teollisuus ja finanssisektori ovat merkittävimpiä myös ajatuspajoihin vaikuttajia. Akateemistenkaan ajatushautomoiden neutraaliudesta ei voi lainkaan mennä takuuseen. Uudentyyppiset ajatuspajat eivät yritäkään esiintyä neutraaleina, vaan ne tarjoavat yrityksille suoraan mahdollisuuden vaikuttaa tutkimustuloksilla suoraan politiikkaan.

Ajatuspajojen ja lobbareiden lisäksi EU:ssa valitsee ”pyöröovistrategia”, jonka varjolla poliittiset päätöksentekijät voivat siirtyä jouhevasti lobbausorganisaatioiden palvelukseen ja toisinpäin. Vahvat siteet EU-instituutioiden ja lobbauskratian välillä mahdollistavat eturistiriidat päätöksenteossa. ALTER-EU on kritisoitnut pyöröovistrategiaa, koska se saattaa lopettaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Jotkut ajatuspajat, kuten Bertelsmann, on läheisessä yhteydessä suureen mediakonserni Bertelsmanniin, joka hyötyy säätiön toimittamasta lähes sisäpiirin tiedosta omassa liiketoiminnassaan.

TTIP-sopimukseen liittyviä muutamia merkittäviä pyöröovitapauksia on tapahtunut Brysselissä. Kauppakomissaari Karel de Gucht hyppäsi televiestintäyritys Belgacomin hallitukseen. Kaikki nämä tapaukset vaikuttavat suhtautumiseen TTIP:hen ja kiistanalaiseen ISDS:ään. ISDS on menetelmä, joka antaa mahdollisuuden suuryrityksille haastaa valtioita oikeuteen esimerkiksi tilanteissa, joissa valtio haluaa kiristää ympäristö- ja energiapoliittista lainsäädäntöään. ISDS tarjoaa yritykselle suojan sen investoinneille. Jos se siis haistaa, että säädöksiä ollaan muuttamassa, se voi palkata kovapalkkaisen lakimiehen rakentamaan oikeustapauksen.

Suurin osa 600 tähänastisesta ISDS-kanteluista on koskenut maan tervedeynhuoltoa, ympäristönsuojelua, kilpailulainsäädäntöä ja työlainsäädäntöä. Oikeusprofessori Martti Koskenniemi on todennut, että jos ISDS menisi läpi, se merkitisisi suurinta voittoa kapitalismille sataan vuoteen. Tämä tarkoittaisi, että yhdysvaltalaiset sairausvakuutuslaitokset olisivat maailman suurimpia osakesijoittajia. Samalla niille tulisi oikeus vaatia korvauksia.

Tammikuussa 2014 komissio loi asiantuntijaryhmän käynnissä oleville TTIP-neuvotteluille. Ryhmässä on myös finanssi- ja bisnesryhmiä. TTIP-sopimuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa standardeja molemmin puolin Atlanttia. Koska Washington on ollut haluton sisällyttämään finanssipalveluita osaksi TTIP:n sääntely-yhteistyötä, ja niistä neuvotteleminen jatkuu yhä. Kansalaisjärjestöt ovat vedonneet Barrosolle myös TTIP:n mahdollisia finanssimarkkinoiden vapauttavia vaikutuksia vastaan.

Lobbausryhmien ehdotukset eivät hyödytä koko alan kehitystä, vaan ne on usein suunniteltu nimenomaan industrialistien näkökulmasta. Esimerkiksi BusinessEurope on ajanut yhtiöveron alennusta ratkaisuna veronkierron torjunnalle. Association for Financial Markets in Europe on finanssimarkkinoiden suurimmista lobbausjärjestöistä, johon kuuluvat kaikki monikansalliset investointipankit Goldman Sachsista Deutsche Bankiin ja JP Morganiin.

Lobbarit ovat merkittäviä vaikuttajia esimerkiksi vapaakauppasopimuksissa. TTIP, TiSa, CETA ovat merkittävän lobbauksen tulosta. MAI loi aikoinaan globaalit säännöt investointien suojaamiselle ja sen tarkoituksena oli korjata WTO:n investointeihin liittyviä heikkoja kohtia. Muut vapaakauppasopimukset yrittävät edelleen laajentaa investointeja koskevaa suojaa. Vapaakauppasopimusten tarkoituksena on myös saada eurooppalaiset suuryrityksille mahdollisimman laajat mahdollisuudet hyödyntää kolmansien maiden markkinoita.

TTIP-sopimuksessa komission kaupan pääosasto DG Trade oli jo vuoden 2013 alussa ollut lobattuna lähes 300 etujärjestön voimin. Lähes enemmistö näistä edusti yksityistä sektoria. Lähes 50 monikansallista yritystä saa äänensä kuuluviin vapaakauppasopimusneuvotteluissa. Nämä edustavat kaikenlaisia toimialoja öljy- ja tupakkayhtiöistä rahoitusmarkkina- ja vakuutusalaan. TTIP:n valmisteluvaiheessa 2010-2013 komissio oli aktiivisesti yhteydessä suuryritysten eturyhmiin. Lobbareiden listasta on nähtävissä jäljet myös Suomeen ja Elinkeinoelämän Keskusliittoon. Se on BusinessEuropen ja European Services Forumin jäsen.

Sen sijaan TTIP:n vastainen lobbaaminen on hyvin vaikea, ellei mahdotonta. Olennainen on myös kysymys kuinka komissio vakuuttaa pienet ja keskisuuret yritykset. Vaikka TTIP-neuvottelut ovat eräät maailmanhistorian avoimimmat, tavallisilla EU-kansalaisilla voi olla sivustakatsojan rooli, kun se MEPeilläkin on. TTIP:tä koskevat asiakirjat ovat lähes salaisia ja niihin paneutuessaan MEP Sirpa Pietikäinen on ymmärtänyt, että neuvotteluissa poljetaan muun muassa kuluttajansuojaa ja ympäristölainsäädäntöä. Jopa hän on epäileväinen TTIP-prosessin läpinäkyvyyden suhteen.

Kiven kirja perehdyttää tuikitärkeään EU:n päätöksentekokoneistoon ja -järjestykseen ja lobbareiden rooliin Brysselissä. EU:ssa merkittävin toimeenpanovalta on Euroopan komissiolla.

Rita Dahl


Jaana Kivi: Bryssel – lobbausparatiisin kauppiaat

Thursday, August 11, 2016

Suunnan valinta

Suunnan valinta
Miksi liityin puolueeseen? Koska se on Tie, totuus ja elämä. Puoluetta
voisi ajatella eräänlaisena lohduntuojana, arjen uskonnollisena ilmentymänä, vähän kuin elintärkeitä harrastuksia. Poliittinen toiminta tarjoaa käytännön toimintaa arjessaan pettyneille. Hyvinvointivaltion rapistuessa ja kuripolitiikan jyllätessä tarvitaan vastavoimaa, toivetta toisenlaisesta politiikasta. Suomen Kommunistinen Puolue yrittää tosissaan tuoda vaihtoehdon suomalaiseen politiikkaan.

Oli vielä aika, jolloin SKP oli mukana parlamentaarisessa vaikuttamisessa. Parhaimpana kulta-aikanaan puolueella oli useita kansanedustajia. Ehkä tunnetuin näistä oli Hertta Kuusinen, joka on päässyt televisiosarjan aiheeksikin. Sarjassa hänet esitettiin militanttina ja naisellisena miestenkaatajana, jota hän osittain olikin. Kuusinen oli myös aito poliitikko, joka toimi kansanedustajana lähes kolme vuosikymmentä ja loi esimerkkiä aidosti aatteen asialla olleesta naispoliitikosta, joka tosin hallitsi myös tasapainoilun aatteiden välilläkin.
Televisiosarjassa karhunosan vara sti suhde Yrjö Leinon kanssa, joka jätti syrjään tosiasian, että Kuusinen oli aina aatteen asialla. Hän vaati töiden järjestämistä kaikille sodanjälkeisessä Suomessa, maksutonta kouluopetusta ja lääkärinhoitoa vähävaraisille. Nykyään näitä voisi kutsua pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulmakiviksi.
Vapaakauppasopimukset ja poliitikkojen yksityistämis- ja ulkoistamistrendit sekä
globaalit muutokset, kuten pakolaiskriisi, uhkaavat tehdä näistä saavutuksista menneisyyttä jo lähivuosikymmeninä. Nyt taistellaan valtion suunnasta ja ikävä kyllä, elleivät opposiotiovoimat saa lisää jalansijaa, ne uhkaavat menettää taistelun.
Kulta-ajat SKDL :llä alkoivat 1950-luvulla. 1954 puolue sai eduskuntavaaleissa
jo 21,6 pro senttia äänistä ja 43 paikkaa, myöhemmin vielä enemmän. Harva muistaa, että kansaneläke ja työeläke olivat SKDL:n saavutuksia 1960-luvulla.
Kirjailijoiden keskuudessa työväenkirjallisuudella on ollut vankat
lipunkantajansa. Muistetaan vaikka Arvo Turtiainen ja Elsi Sinervo, joka aatteen vuoksi joutui vankilaan laskemaan tiilenpäitä. Akateemisessa sosialistiseurassa ja Kiilassa aktiivinen Raoul Palmgren kirjoitti merkittäviä työväenkirjallisuuden historiikkeja ja tutkimuksia sekä toimi kirjallisuustieteen professorina.
Nykykommunistien kissanhännänveto muistuttaa yllättävän paljon Forssan kokouksen
1903 jälkeisten marxilaisten siltasaarelaisten ja revisionististen oikeistososialistien välistä taistoa. Kaikki eivät ehkä tiedäkään, että O.W. Kuusinen on harrastanut varhaista drag queeneyttä maanalaisina aikoinaan pukeutumalla naamioitumissyistä naiseksi. Nyt SKP:ssä on useitakin henkilöitä, jotka avoimesti kannattavat sukupuolien ja seksuaalisuuksien moninaisuuksia. Kommunismi on päivitetty 2010-luvulle selfie-aikaan.

Tällä palstalla auon jatkossa päätäni ja enemmän tai vähemmän ajankohtaisia myyttejä. Me perustamme ajattelumme hyviksi vakiintuneisiin myytteihin. Siksi niitä on hyvä horjuttaa tasaisin väliajoin.
Rita
Dahl
julkaistu Tiedonantajassa