Kirjailijan työ

Kirjailijan työ
Arkista raportointia

Friday, April 28, 2017

Kuka olen? Palveluni

Olen ammattikirjoittaja, jolta luonnistuvat kaikenlaiset tekstit tiedotteista journalismiin sekä kokonaisiin kirjoihin. Koulutukseltani olen valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja vuoden alusta journalismin YAMK-tutkinnon tekijä Haaga-Heliassa. Kehitän tutkinnossa omaa palveluani, vaikuttavaa kirjoittamista ja kirjoittajasparrausta. Tutkinto myös tukee yritystoimintaani.

Tekstejä olen editoinut kustannustoimittajana parinkin laajan kirjan verran. Mediasuhteita olen hoitanut Suomen PEN-järjestössä, jossa myös hankin Keski-Aasia-kokoukselle 50 000 euroa. Käännöksiä olen tehnyt paljon: Lahden runotietokanta tunnistaa yli 200 lehtikäännöstäni.


Matkakirjoissani olen ottanut haltuun eri maiden kulttuureja ja yhteiskunnallisia olosuhteita ja esitellyt niitä kotimaiselle yleisölle. Olen haastatellut kirjoja varten mielenkiintoisia henkilöitä eri elämänalueilta ja paneutunut epäkohtiin, jotka juuri ko. maassa kiinnittävät huomiota. Usein kirjoissani on käsitelty erilaisten alkuperäiskansojen tai vähemmistöjen epätasa-arvoista tilannetta. Käsiteltyjä maita ovat Portugali, Etelä-Meksiko, Brasilia, Kypros, Kap Verde. 


Olen toiminut freelance-toimittajana 20 vuoden ajan, kirjailijana noin 12 vuotta. Olen julkaissut satoja juttuja kymmenissä lehdissä ja kirjailijana seitsemäntoista omaa teosta, sekä faktaa että fiktiota. Olen saanut vuodesta 2000 lähtien yhteensä noin viisikymmentä apurahaa.

Kouluttajana olen vetänyt muutamia sananvapausaiheisia koulutuksia kouluissa 2000-luvun lopulla. Viimeksi pidin tammi-helmikuussa Kriittisellä korkeakoululla viidestä kerrasta koostuvan lehtikirjoittamisen kurssin, jossa opeteltiin kirjoittamisen alkeita lukemisen, analyysin, lehtijutun suunnittelun ja kirjoittamisen avulla. Syksyllä lehtikirjoittamisen kursseja avautuu mahdollisesti TSL:llä ja Espoon työväenopistossa. Lisäksi suoritin vuonna 2017 kasvatustieteen perusopinnot.

Olen tehnyt kehitysviestintää Global Finlandille ja muille yhteiskunnallisille ja kulttuurilehdille. Suomen UN Womenissa viestinnän asiantuntijana syyskuusta 2016 maaliskuuhun 2017 käänsin artikkeleita, järjestin tapahtumia, tein tiedotteita, päivitin Twitter-tiliä, markkinoin.
Printissä osaamiseni on vankkaa ja hallitsen somen tärkeimmät kanavat. Muita medioita (radio, tv, video) olen ottanut haltuun viime vuonna Haaga-Helian täydennysopinnoissa. Minulla on näiden medioiden perustaidot olemassa ja hallitsen editointiohjelma Adobe Premieren perustoiminnot. Kielitaitoakin on, ranskaa osaan varsin hyvin, sekä muita romaanisia kieliä, erityisesti portugalia.


Palveluni

Vaikuttavalla retoriikalla hankitaan lisää kannatusta, tehostetaan myyntiä ja hankitaan ylipäätään lisää ystäviä ja vihollisia. Olennaista on tunteavastapuolen retoriikka ja liittolaisten sanoma. 

Opettelemme koulutuksessa käytännönläheisesti analysoimaan vastapuolen/liittolaisen puheita. Kuka puhuu, kenelle puhuu ja millä argumentein.

Aristoteleen Runousopissaan esittämät retoriikan perusperiaatteet:

Paatos: kuka puhuu

Eetos: kenelle puhutaan

Logos: millä argumentein puhutaan, mitä sanotaan

Nämä pätevät edelleen.

Rakennat vaikuttavia vastakkainasetteluja tuntemalla sekä vastapuolen että kumppaneidesi retorisen maailmankuvan rakennusaineet. Näitä asemointeja koulutukseni auttaa tunnistamaan ja kehittämään luovalla tavalla. 

Vaikuttavat sanat -koulutuksessa hyödynnän myös erilaisia luovia harjoitteita, joiden avulla virkistetään ja elävöitetään osallistujien luovuutta. Näissä harjoitteissa voi käyttää apuna valokuvia, musiikkia ja moniaistisuutta, joka auttaa avaamaan tukossa olevat aistikanavat. 



Koulutuksen kesto on noin tunnin tai sen voi räätälöidä halutun pituiseksi. Tunnin pituisen koulutuksen hinta on 300 euroa + ALV. Koulutuksen saa myös pidempänä, jolloin hinta kohoaa

Kirjoittajasparraus on kenelle tahansa harrastajakirjoittajalle suunnattu etäsparraus Skypessä, jossa saat palautetta teksteistäsi ja jossa halujen mukaan puhumme myös lähettämistäni lehtijutuista ja lehtikirjoittamisen vinkeistä. Sparrauskertoja on esimerkiksi kolme puolentoista tunnin kertaa, tai niin monta kertaa kuin vain haluat - vastaavasti silloin hinta myös kohoaa. Vain taivas on rajana!

Kirjoittajasparrauksessa kehitetään ja editoidaan ennen kaikkea omaa tekstiä ja opetellaan huomaamaan siinä esiintyviä sudenkuoppia. Sparraus auttaa tulemaan tietoiseksi omista maneereista ja välttämään niitä sekä kehittämään uudempia, luovempia ilmaisuja. Kirjoittajasparraus yksityisille 150 euroa + ALV. Yrityksille 250 euroa + ALV.

Kirjoitan myös artikkeleita ja muita tekstejä tilauksesta mihin tahansa mediaan. Teen myös tilauskirjoja aiheesta kuin aiheesta. Toimittajan ammattitaidolla perehdyn nopeasti vaativiinkin aihepiireihin. Näiden hinnat luonnollisesti vaihtelevat toimeksiannon laajuuden ja vaativuuden mukaan.

Kysy lisää: ritdahl@gmail.com tai soita: 045-3104571.

Tuesday, April 18, 2017

Mesenoi ja auta tekemään tietopaketti itsensä työllistävistä taiteilijoista!


Kampanjaan:

ITSENSÄ TYÖLLISTÄVIÄ TAITEILIJOITA KÄSITTELEVÄ PAMFLETTI

ALKOI 18.4.2017
PÄÄTTYY 15.6.2017
Pamfletissa valotan itsensä työllistävien taiteilijoiden, erityisesti kirjailijoiden, ahdinkoa yleisen ja yksityisen kautta. Kerään tietoa tutkimusraporteista, selvityksistä ja kirjallisuudesta kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, muusikoiden, kirjailijoiden ahdingosta ja käytän esimerkkinä omaa ja eri alojen taiteilijoiden tilannetta. Sipilän hallituksen työttömyysturvalaki on saattanut monet tyhjän päälle, kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Kustantaja Enostone
Pamfletissani valotan itsensä työllistävien taiteilijoiden, erityisesti kirjailijoiden, ahdinkoa yleisen ja yksityisen kautta. Yleistä pamfletissani edustavat tutkimusraportit, selvitykset ja aihetta käsitelleet tutkijat, joilta poimin yleistä fakta- ja tutkimustietoa aiheesta ja popularisoin sen suurelle yleisölle ymmärrettävään muotoon.
Yksityisen tason pamfletissani tuon esiin oman tarinani avulla. Olen 17 teosta julkaissut ammattikirjailija, jonka toimeentulo tulee pääosin apurahoista. Vuonna 2015 työ kävi miltei mahdottomaksi. Vuosi 2017 vaikuttaa kaikkein katastrofaalisimmalta. Pamfletissani esittelen myös teatterin, musiikin itsensä työllistäjiä.
Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin on kuulunut myös niin sanottu yrittäjyyspaketti. Tämän seurauksena viime vuoden alusta (1.1.2016) tuli voimaan uusi työttömyysturvalaki, jolla omassa työssä työllistyvistä ei-työsuhteisista itsensä työllistäjistä tehtiin yhdessä yössä yrittäjiä.
TE-toimiston itsensä työllistäjien tulkinta yrittäjiksi on yleistynyt ja monelta on evätty myös sosiaaliturva tällä perusteella.
Pamflettini esittelee ilmiötä, joka on suurelle yleisölle hyvin tuntematon ja myyttisten ennakkokäsitysten kohde. Myös hyvin toimeentulevan taiteilijakunnan keskuudessa vähälevikkisten kirjailijoiden ahdinko on tuntematon. Näin kirja kerää aihetta koskevaa tietoa ja sivistää.
Yleistä itsensä työllistäjistä
Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli 152 000 15-64-vuotiasta itsensä työllistäjää. Heistä enemmistö on yksinyrittäjiä ja miehiä. He työskentelivät hyvin vaihtelevissa ammateissa osto- ja myyntiagentista fysioterapeuttiin ja kouluttajiin sekä taiteilijoihin.
Yrittäjyystutkimuksessa on jo pitkään puhuttu mahdollisuus- ja pakkoyrittämisestä. Ensimmäiseen on vapaaehtoista vetoa, toinen kuvastaa tilannetta, jossa valinnan mahdollisuutta ei ole. Useat itsensä työllistäjät kokivat olevansa pakkoyrittäjiä.
Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 -tutkimuksessa todetaan yleisesti, että moni itsensä työllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla ja työssä on siksi pakkoyrittäjyyden makua. Yleisiä piirteitä itsensä työllistäjän työlle ovat alhainen tulotaso, heikko sosiaaliturva ja riippuvuus yhdestä työn tilaajasta.

Kirja ehdottaa myös ratkaisuja ankeaan tilanteeseen. Joukkorahoittamalla voit samalla auttaa kirjailijan omaa ankeaa tilannetta. Vastineeksi saat tujun pakkauksen tietoa ja realistisen, kaunistelemattoman kuvauksen siitä, miten kurjasti yhden itsensä työllistäjien ammattikunnan asiat ovat.

Kirjan julkaisee Enostone: https://enostone.fi/

Monenlaista sensuuria

Monenlaista sensuuria

Tunnetun hokeman – ja totuuden – mukaan taiteen sananvapaus on laajempaa kuin arkisen sananvapauden, eikä sen tarvitse esimerkiksi totella arkista sananvapautta, jossa yksityisyys nauttii erityistä suojaa. Journalismissa ja taiteessa saadaan kuitenkin esittää suurempaa kritiikkiä erityistä poliittista ja taloudellista valtaa käyttäviin henkilöihin.

Miksi taidetta usein sitten sensuroivat viranomaiset?

Viimeksi poliisi kielsi muoviaseen käytön ”joulun henkeä” kritisoivasta installaatiosta Oulussa, jossa varoituskolmioin oli eristetty. Poliisi näki teoksessa uhkailtavan pääministeri Sipilän henkeä.
***

Oulun asematunnelissa esillä olleessa installaation esillepanosta vastaavan Kulttuuribingon hallituksen puheenjohtaja Taija Jyrkäs ei näe Janne Raasakan teosta vihapuheena eikä uhkailuna.

Oulun poliisi kuuli taiteilijaa selvittääkseen oliko aiheellista aloittaa taideteosta koskeva esitutkinta. Poliisi totesi ettei aihetta esitutkintaan ole.

Yhdistyksen tiedotteessa todetaan: ”Installaatio muodostuu huoneesta jossa näkyy toisenlainen joulu. Lattialla lojuu tyhjiä kaljatölkkejä ja katkennut joulukuusi. Keskiöön sijoitetun pöydän päällä on kelan lomake ja sen päällä sijaitsi muovinen leikkiase joka on nyt poistettu. Taustalla roikkuu varoituskolmioita ja muita taiteilijan käyttämiä liikennemerkkejä. Kantaaottava teos kuvaa yksilön epätoivoa ja ahdistusta joka saavuttaa kriittisen pisteen jouluna. Teos on kuvaus ajasta jossa elämme. Me kaikki olemme kuulleet sellaisista jouluista. Jotkut ovat kokeneetkin. Teos ei ole kunnianloukkaus, laiton uhkaus tai varsinkaan pahoinpitely. Vihapuheeseen yllyttämisenäkään sitä ei voi ymmärtää.”

Tapaus muistuttaa esimerkiksi Ulla Karttusen Neitsythuorakirkkoa. Siinäkään ei nähty lapsiprostituutiomateriaalin antavan aihetta esitutkintaan. Koska kyse on taideteoksesta.

Hyvä näin.

***
Wikipediassakin voi harjoittaa pienen tason sensuuria. Olen useasti postannut sivulleni koti- ja ulkomaiset antologia- ja kirjallisuuslehtijulkaisuni, mutta se ei jotakuta miellytä. Aina ne siivotaan sivultani pois. Tunnen kollegoita, jotka saavat surutta pitää vaikka kuinka laajaa julkaisuluetteloa.


Olisiko sittenkin kyse sensuurista, vai pelkästä kotimaisesta kateudesta?

julkaistu Tiedonantajassa 14.4.2017

Sunday, April 16, 2017

Työnhakuvideo



Kirjoittamisen, viestinnän, koordinoinnin osaaja hakee osa-tai kokoaikaista työtä tai freelancerin hommia.

Thursday, April 13, 2017

Toimeentuloloukku

Julkaisuni viime vuonna:
- Sanan paino. Esseitä poetiikasta ja politiikasta. Kustantamo Tarke
- Suuri kaivospeli. TA-Tieto.
Tänä vuonna:
- Muotokuvia. Mediapinta
- Portugalilaisen runouden antologia. Palladium.
- Jyrki Pellis-muotokuva. Kustantamo Tarke.
- Itsensä työllistäjiä käsittelevä pamfletti. Enostone.
-José Peixoton runovalikoima. Enostone.
- Ensimmäinen lastenkirjani. Enostone.

Tällä tuotantovaiheella ja julkaisumäärällä kirjastolautakunta päätti olla myöntämättä minulle
kirjastoapurahaa. Onko päätös oikein?

Usein oikeistolaiset poliitikot puhuvat kannustinloukusta, mutta entä
toimeentuloloukku:
en saanut kirjastoapurahaa kolmella hakemuksella ja näin ollen olen täysin
puilla paljailla. Tiedän hyvin, ettei kirjastoapurahaan ole subjektiivista oikeutta, mutta objektiivinen tilanteeni on: olen täysin apurahoista riippuvainen kirjailija.
Taloudellisilla ja sosiaalisilla perusteluillani ei ollut mitään merkitystä.
Vuoden alusta olen ollut journalismin YAMK-opiskelija Haaga-Helialla. Kehitän
opinnoissa kaksitahoista omaa palvelua: vaikuttavan kirjoittamisen koulutus ja kirjoittajasparraus. En saa aikuisopintotukea, koska en ole pystynyt maksamaan
MYELiä edeltävältä vuodelta. Työmarkkinatukeen en ole oikeutettu, koska
minut tulkitaan päätoimiseksi opiskelijaksi. Voin kyllä käyttää Suomen
Kirjailijaliiton hätärahastoa pulassa oleville kirjailijoille, mutta entä sitten?
Jos WSOY tai pari muuta rahastoa eivät myönnä apurahaa toukokuussa,
minun pitäisi elää nollatuloilla kenties koko tämän vuoden loppu.
En ole saanut kirjastoapurahaa peräti kahtena viime vuotena, vaikka
olen ollut julkaisujen suhteen aktiivinen. 2015 ilmestyi runokokoelmani
Liikennevaloja eksyneille (Kolera). 2016 julkaistiin Sanan paino.
Esseitä poetiikasta ja politiikasta
(Kustantamo Tarke) ja Suuri kaivospeli (TA-Tieto).
Olen julkaissut peräti 17 kirjaa. Tuotantoni vaihe ja tulevat työsuunnitelmat:
lastenkirja ja mini-tv-sarjan Treatment eivät vakuuttaneet kirjastoapuraharaatia.
Kääntäjänä on tulossa José Peixoto -valikoimani ja Portugali-antologiani.
Lisäksi julkaisen modernistirunouden klassikko Jyrki Pellisen muotokuvan,
joka sisältää lähiluennan hänen kirjoistaan. (Kustantamo Tarke).
Koulutusta on kahden maisterintutkinnon verran: valtiotieteen ja filosofian maisteri.
Haluan tehdä julkiseksi tilanteeni, koska tämä on jo täysin kestämätöntä,
koko hyvinvointivaltioeetoksen vastainen tilanne. Taiteella ei pysty enää
tulemaan toimeen (apurahojen saanti on vaikeutunut vuodesta 2013 lähtien),
mutta päivätöihinkään ei pysty palaamaan näin pitkällä (20 vuoden)
freelancer-taustalla. Tiedän sen, olen lähettänyt vuosien varrella satoja
hakemuksia.
Tämä on todellinen loukku. Nälkätaiteilijamyytti ei ole myytti. Se on
täyttä totta. En ymmärrä miten kirjailijan ammatti vuodesta toiseen
roikkuu arvostuslistojen kärjessä.
Tässä arjessa ei ole mitään hienoa.
Jos joku haluaa tarjota kirjoittamisen, viestinnän, koordinoinnin osaajalle
töitä, yhteystietoni saa toimitukselta.

Wednesday, April 12, 2017

Lehtikirjoittamisen kurssi tarjolla - ilmoittaudu heti!

Arvoisat Kriittisen kirjoittajakursseista kiinnostuneet,

Kriittinen järjestää keväällä Lehtikirjoittamisen kurssin, joka koostuu tällä kertaa kahdesta viikonlopusta 27.-28.5. ja 10.-11.6., klo 11.00-14.45, paitsi su 11.6. klo 11.00-13.45. Hinta: 130 euroa

Kurssilla tutustutaan erilaisiin lehtijuttutyyppeihin: uutisiin, henkilö-, ja aihejuttuihin, reportaaseihin, sekä aikataulusta ja osallistujien kiinnostuksesta riippuen narratiiviseen/tutkivaan journalismiin.

Kurssin opetus koostuu lukemisesta, keskusteluista, sekä kirjoittamisesta ja palautteista. Kurssi soveltuu lehtikirjoittamisesta kiinnostuneille henkilöille, erityisiä esitietoja ei edellytetä.

Kurssin opettajana toimii vapaa toimittaja ja kirjailija Rita Dahl. Kurssin nettisivulla lisää tietoja opettajasta: http://kriittinenkorkeakoulu.fi/kriittinen/koulutus/kirjoittamisen-lyhytkurssit/lehtikirjoittamisen-kurssi/

Ilmoittautumiset viimeistään 17.5. Kriittisen korkeakoulun toimistolle (050-5525959, info@kriittinenkorkeakoulu.fi). Ilmoittautumisen voi perua veloituksetta viimeiseen ilmoittautumispäivään asti. Sen jälkeen peruutuksesta veloitetaan puolet kurssimaksusta.

Tervetuloa kurssille! On oikein suotavaa myös vinkata siitä tutuille!

Sunday, April 09, 2017

Ilmaistyö on tuttua

Ilmaistyö on tuttua

Taiken ja Cuporen uusimmassa Taiteilijabarometrissä taiteilijoista peräti 94 prosenttia haluaisi asiantuntemustaan käytettävän enemmän yhteiskunnassa. Ilmaistyö on todellinen ongelma, johon ei osata esittää ratkaisua.

Taiteilijan työ on omituista. Se ei vastaa millään tavalla käsitystä perinteisestä työstä. Taiteilija tekee työtään omituisina vuorokaudenaikana, joskus illalla, toisinaan yöllä, myös päiväsaikaan. Työtunteja harvoin lasketaan, jos laskettaisiin, tuntipalkka olisi niin pieni, ettei kukaan normaaliajatuksin ja -odotuksin varustettu edes lähtisi moiseen työhön.

Nollatuntisopimus on monelle tuttu, mutta entä nollapalkka? Taiteilijalle sekin tulee tutuksi, koska jos ei apurahoitusta ole, ei voi kerryttää eläketurvaakaan. Taiteellisten tulojen saattaminen MYEL-vakuutuksen piiriin ei ole ratkaisu ongelmaan, jos taiteellisia tuloja ei ole kuin muutama sata euroa.

Kuka sellaisella voi elää? Taiteilija kyllä, hän osoittaa ihmeen olevan käytännössä mahdollinen. Nälkätaiteilijamyytti ei ole myytti, se on täyttä todellisuutta.

Arvostusta nauttivat korkeintaan muutamat kaupallisimmin parhaiten toimeentulevat taiteilijat, jotka pystyvät myös elättämään itsensä taiteellaan.

Romutetaan positiivinen taiteilijamyytti

Julkisuudessa esiintyy usein taiteilijuutta ihannoivia näkökulmia. En voi kuin ihmetellä esimerkiksi YLE:n Kultakuumeen Anna Tuluston etukäteen valittua, tarkoitushakuista näkökulmaa, joka esittää taiteilijuuden positiivisessa valossa ja vahvistaa näkökulmaa psyykkisen ansainnan riittävyydestä palkintona ammatin harjoittamisesta. Tämä on niin kovin tuttu näkökulma, eikä sitä julkisuudessa juurikaan kyseenalaisteta. Haastateltavana hänellä on taiteen edustajista näyttelijä.

Millä muulla alalla tällaisesta pelkästä psyykkisen ansainnan riittävyydestä voisi puhua? Kaikilla aloilla vaaditaan materiaalisia etuja: lisää palkkaa, parempia työsuhde-etuja, lyhyempää työpäivää, vain itsensä työllistäjät ovat laittomassa asemassa korkeintaan minimisosiaaliturvan ja tulevaisuudessa takuueläkkeen olemassaolon varassa.

Myös hyvinvointitaide tai soveltava taide on hyödynnettävissä vain osalla taiteen aloilla: kuvataide ja teatteri ensi sijassa. Esimerkiksi kirjallisuutta ei tässä käytetä tietojeni mukaan juuri ollenkaan.

Taiteilijat ovat joutuneet niin ahtaalle, että vaihtoehtona on vain alan vaihto (jos se onnistuu), tai vielä radikaalimmat vaihtoehdot. Enemmän toivoisin journalistisia pelinavauksia, joissa ala esitettäisiin ilman mitään ruusuisia silmälaseja, sellaisena kuin todellisuudessa onkin.
julkaistu Tiedonantajassa 7.4.2017




Minulla olisi jo yksi ryhmä, joka kokoontuu seuraaavan kerran kiirastorstaina 13.4. klo 10-11.30 Kiinnostaisiko osallistua siihen? Jos kiinnostaa, voisin jo lähettää luettavat tekstit ja voisit vastaavasti lähettää oman tekstisi. Siinä ryhmässä on 2 osallistujaa jo.

Sunday, April 02, 2017

Viimeiset hetket käsillä - 328 on valintasi



Ennakkoäänestys jatkuu. 328 on numerosi Vantaalla, jos haluat edulliset, kunnallisesti tuotetut sote-palvelut, poliittisen suhmuroinnin eliminoimista päätöksenteossa ja ammattimaista, hyvin tuotettua taidetta, jota myös tuetaan riittävästi. #kuntavaalit #vaalit2017 #eimyytävänä
Valtuutettuna kehittäisin erityisesti Hakunilaa asuinalueena. Ostari on tällaisenaan kuollut keskus. Siellä on pari tyhjää liiketilaa, joita voisi hyödyntää asukkaiden hyväksi? Esimerkiksi kunnan ylläpitämä kahvila/toimintatila tyyliin Koivukylän Kafnet Hakunilaan? Jos pääsisin valtuutetuksi, voisin tehdä asiaa koskevan valtuustoaloitteen.
Hakunilassa ei myöskään ole yhtään mitään kulttuuriin viittaavaa toisin kuin Länsi-Vantaalla. Lapset harrastavat yhdessä pommisuojassa, siinä se. Myöskään muualla Itä-Vantaalla ei ole mitään kulttuurista; kyse on kulttuurisesta autiomaasta. Lapsille ja nuorille lisää eläviä harrastusmahdollisuuksia.
Olen käynyt peruskouluni Itä-Hakkilassa ja lukion Sotungissa. Kannatan lähikouluja ja kaikkia muitakin lähipalveluita. Kaikkein köyhimmillä ei ole välttämättä varaa edes bussilippuun, eli on elintärkeää säilyttää terveysasema Hakunilassa ja Länsimäessä.